Suurin ongelma, mikä välittömästi steriloinnin jälkeen alkoi ja jatkuu edelleen (fyysisten oireiden parantumisen jälkeen) on jonkinlainen henkinen trauma. Elviira, joka ei ole aikaisemmin pelännyt yhtään mitään, voi tänä päivänä yhtäkkiä olla kuulevinaan jotain ja pelästyä. Pelko ilmenee paniikkihuudolla. Joskus pelottavat rappukäytävän äänet, joskus sauvasekoittimen hurina, joskus hiljaisuus, joskus ulkona kuuluva puhe. Ja oman koiran tuntien, voin sanoa, ettei pelko todellakaan ole Elviiralla normaalia ja tapa viittaa nimenomaan johonkin henkiseen traumaan tai muuhun henkimaailman vikaan. Saapa siis nähdä, miten tämä vaikuttaa agilityyn ja sen harrastamiseen. Tosin toivon todella tämän olen jotain ohimenevää. Vaikka en ole henkimaailman asioihin uskoja tai kannattaja, olen jo harkinnut aloittavani Elviiralle kukkaterapian. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaa olisi, mutta jos se oikeasti auttaisi neitiä palautumaan.
Muuten Elviira on melkolailla ok. Leikkii innoissaan koirakavereidensa kanssa ja on innoissaan lenkeillä sekä treenatessamme tottista. Ihmeellisintä vain on, että Elviirassa on tapahtunut käyttäytymismuutoksia heti kuin iskusta steriloinnin jälkeen, vaikkei näin todellakaan pitäisi käydä. Enkä ole kuullut muiden kokeneen tällaista. Tosin Elviiran sterilointi ei nyt muutenkaan ollut millään lailla normaali. Tai siis steriloinnista palautuminen. Nyt kotona siis pyörii pirtsakka, ahne ja ajoittain luulotautinen nelijalkainen, entisen rauhallisen, apaattisen, nirson ja yli-itsevarman terriäisen tilalla.
Kuvassa Elviira ja lällättävä pikkupentu Tellervo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti