Oi ja voi, mitä on taas tullut luvattua!
Tällä viikolla on normaalit treenit luvassa, paukkupakkasissa. Ja viikonlopuksi jostain syystä hakeuduin vielä Vuorelan Lotan koulutukseenkin. Sunnuntaina pitäisi vetää westielenkkikin, mutta siinä on kyllä pidettävä järki kädessä ja pakkasrajana -15 astetta. Ensi viikolla ei agilitytreenejä olekaan, koska on perjantairyhmien vuoro järjestää epikset (ja itse olen tuomarin sihteerinä koko illan), tosin tietenkin viikonloppuna on toinen koulutus, Oreniuksen Juhan nimittäin. Lisäpaineita harrastamiseen luo, kuten jo mainittu, tuo ilmaston jäätävä kylmyys, mutta myös opiskeluni, jotka kiristyvät taas ennen talvilomaa huippuunsa. Elviiralle tuntuu jäävän ihan liian vähän aikaa ja koska ulkona ei yksinkertaisesti tarkene, on sisällä vaan yritettävä keksiä jotain aivojumppaa tuolle neidille.
Uusien asioiden opettaminen tuntuu kumman vaivattomalta. Onhan Elviira tokikin aina ollut helppo kouluttaa, mutta nykyään ei tarvita kuin yksi onnistunut suoritus, kun neiti jo osaa toteuttaa toiveitani. Tietysti voisi aina, kun kerran on aikaa, paneutua enemmän käskyjen erotteluun ja tiettyihin ärsykkeisiin, mutta minusta tuntuu, että niiden aika tulee, kun on tullakseen. Elviiralla on häkki, joka toimii yleisenä lelusäilönä, makuupaikkana tai matkoilla asumuksena. Ajattelin huvikseni, että jospa opettaisin Elvin menemään käskystä häkkiin. Ikävintä tässä oli se, että neiti onnistui ensimmäisellä yrittämällä (jo toisella yrittämällä sain seistä toisessa huoneessa ja lähettää Elvin häkkiin). Elviira kun ei ole järin toistonkestävä (asia, jonka huomaa varsinkin agilityssa) on varsinkin onnistuneiden temppujen toistaminen turhaa, sillä silloin Ee vain turhautuu ja yrittää keksiä toista vaihtoehtoa eli luulee siis, että vaadinkin jotain muuta. Täytyisi ehkä kaivaa internetin ihmeellisiä saloja ja etsiä lisää temppuja Elviiralle, vaikkakin yksi pitkäaikainen haaveeni on ollut, että opettaisin Elviiran sulkemaan (ja kenties myös avaamaan) kaapinovia ja miksei siis sulkemaan myös ihan oikeita ovia. Siinä saattaakin olla yhdeksi pakkasillaksi puhdetyötä! Ja hyödyllistä sellaista :)
Kovasti mietityttää taas kaverin hankinta, sillä Elviira on selvästi ystävää vailla. Mutta tässä elämäntilanteessa yhden koiran ja ihmisen kulut taitavat olla jo niin vaativat, ettei budjetti tässä taloudessa antaisi periksi toisen nelijalkaisen tarpeille. Ja mikäs se parempi sijoituskohde olisikaan kuin tuo oma karvakorva agilityharrastuksineen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti