Epikset

Paluu agikentille pitkän treenitauon jälkeen tapahtui epiksissä. Tapahtumapaikkana maneesi, kylmä halli, ihastuttavan pehmeällä hiekkapohjalla, jokaisen koirakon unelma. Elviira ei luojan kiitos uudesta ahneudestaan huolimatta ollut lainkaan kiinnostunut kaikesta ihanasta, mitä sieltä hiekan seasta kaivettiin ja syötiin, vaan oli innosta puhkuen menossa kentälle. Sain houkuteltua ystävän mukaan apujoukoiksi ja näinollen radat tuli videoituakin. Ja onneksi näin, en nimittäin edes huomannut rimanpudotuksia kentällä!


Ensimmäinen rata oli möllirata (ei keppejä, keinua, rengasta, pituutta). Paikkapaikoin melko haastava mölliradaksi. Alkuun suoraviivaisesti aita, puomi ja toinen aita, tämän jälkeen 180 asteen käännös aidalle ja puomin alla olevaan mutkaputkeen. Mutkaputkesta suoraviivaisesti pari aitaa ja niihin nähden 90 asteen kulmassa olevalle A:lle, jonka alku oli suoritettavien aitojen välissä. Sitten lenkki A:n jälkeen, muuri ja pari aitaa, jonka jälkeen vastakkaisesta suunnasta muuri uudestaan, putkeen ja loppuaita. Elvi jäi yllättävän hyvin tuijottelemaan ensimmäisen aidan taakse, mutta olin silti liian lähellä, kun annoin luvan lähteä, enkä siis ehtinyt puomin alakontaktille, jonka yli tottakai juostiin. Puomin jälkeisen aidan rima tippui, sillä 180 asteen käännöksiä aidan jälkeen ei olla treenattu niin, että voisi edes olettaa niiden onnistuvan. Putkeen Elvi sieti kuitenkin takaaleikkauksen ja päästiin jatkamaan matkaa onnistuneesti muurille asti. Muurilta Elviira otti taas vauhtia ja palikat lenteli, minkä vuoksi neiti sitten kieltäytyi hyppäämästä takaisinpäin muuria (juoksi siis suoraan ohi), koska palikat olivat lennelleet tielle. Loppu menikin onneksi ok. Tuloksena siis hyl, mutta kyseessä oli möllirata, jolla ei hylättyjä jaettu, joten sijoituttiin toiseksi 5,5,5,K -tuloksella. Palkinnoksi pieni sininen ruusuke ja viiden euron lahjakortti seuraaviin epiksiin!

Toinen rata olikin kilpailevien rata ja erona möllirataan puomin jälkeisen aidan ja viidentenä olleen esteen, putken, väliin aidan sijasta laitettiin kepit. Alkuun Elvi varasti, en siis taaskaan ehtinyt alakontaktille. Aidan jälkeen Elviira HAKI OIKEIN keppien aloituksen. Unohti kuitenkin jatkaa, minkä vuoksi palattiin alkuun. Toisella kerralla meni toiseksi viimeiseen keppiväliin asti loistavasti, mutta sitten korjauskestävyyden puuttuessa hinkattiinkin sitten sitä loppuväliä tuhottoman kauan. Ja tämän jälkeen fiksu neiti tottakai juoksi samaan päähän samaa putkea kuin edellisellä kerralla (vaikka pitikin mennä siihen toiseen päähän) ja teki tämän selkäni takana, minkä vuoksi ajatukset menivät sekaisin ja ohjasin väärältä puolelta takkuavasti aidat ja A:lle tultiin kummallisessa kulmassa siitä hyvästä. Muurista lenteli taas palikat ja kauimmaisesta aidasta lenkissä tippui rima ja lopussakin tapahtui jotain ihmeellistä takkuamista, minkä vuoksi viimeinen aitakin oli vähintäänkin kummallisesti suoritettu. Positiivista oli paljon (varsinkin kepit!), mutta niinpä taas negatiivistakin. Varsinkin kartturissa, joka oli pihalla suurimman osan aikaa!

Noh, josko tämä tästä taas, kun päästään vauhtiin. Kisaamisesta emme vieläkään haaveile, sillä möllikisojen nollatulos jäi jälleen kaukaiseksi haaveeksi, mutta ehkä vielä joskus ;)

Videomateriaalia epiksistä