Treenit tauolla

Nyt jouduimme itse perumaan oman osallistumisemme agilitytreeneihin tuon keuhkoputkentulehduksen vuoksi. Jälleen kerran siis treenitön perjantai-ilta. Toivon edelleen, että Elviira lähtisi toipumaan ja päätäisi sunnuntain Oreniuksen koulutukseen, mutta jos ei neiti huomenna näytä paranemisen merkkejä, on tuokin treeni peruttava. Harmittaa todella, mutta en voi muuta toivoa kuin Elvin paranemista. Sehän tässä on tärkeintä. Maanantaina oli suunnitelmissa lähteä Hyvinkäälle uimaankin koiraporukalla, mutta siitäkin riemusta jää Elviira paitsi, jos ei tuosta tokene.

Tänään kuitenkin pientä potilasta ilahduttivat Hilma ja Tellervo, vanhempieni koirat, jotka ovat Elviiralle laumanjatke. Tytöt olivat täällä luonani päivällä keskenään ja Elviira pääsikin opettamaan Tellervon talon tavoille. Kun tulin kotiin ja pysäköin kadunvarteen, katsoin olohuoneen ikkunaani ja ketkä siellä tuijottelivatkaan takaisin?



Ja mikä suru ja murhe, kun Elviira joutui jäämään kotiinsa minun kanssani, kun Hilma ja Tellervo lähtivät jatkamaan matkaa oman kotinsa suuntaan. Leuka ja hännänpää maata viistäen Ee valui eteisestä luokseni, kun tajusi, ettei oikeasti pääsekään mukaan. Onneksi lähdemme lomailemaan ensi viikolla, pääsee Elviirakin sitten (toivottavasti toipuneena) touhuamaan Tellervoisen kanssa.