Agikuulumiset

Taas on pientä koiraa heitelty jos johonkin suuntaan. Aloin tässä yhtenä iltana oikein pohtimaan Evin agiuraa tähän mennessä ja pakko myöntää, että lievästi sanottuna hieman repaleista on ollut. Kesäkuussa aloitettiin alkeiskurssi ja suoraan jatkettiin jatkokurssille. Näiden jälkeen oli koko syyskuun kestänyt treenitauko, kun odoteltiin tietoa uudesta seurasta. Lokakuussa treenattiin uudessa seurassa, mutta marraskuussa jäätiin juoksulomalle. Joulukuussa palasimme takaisin uuden seuran treeneihin uudessa ryhmässä. Josko nyt pysyisimme tässä hetken ainakin ja keskityttäis enemmän treenaamiseen kuin treenitaukoihin :D

Olen ihan hämmästynyt, miten hyvin kaikesta huolimatta Elvi menee kepit. Kokeilimme huvikseen viime treeneissä keppejä ties kuinka pitkän tauon jälkeen ja vaikka joudun nykyään juoksemaankin vierellä, Elvi suorittaa silti kovinkin omatoimisesti keppejä. Into uudessa ryhmässä on vaan räyhäämään kaikille muille koirille (jotka treenaa samaan aikaan, mihin Ee ei ole todellakaan tottunut). Se on harmittavaa, että meidän treeni ei ole niin tehokas kuin voisi olla, juurikin siitä johtuen, että minä joudun koko ajan keskittymään siihen, ettei Evi karkaa kentältä ja Evi siihen, mitä muut tekee. Mutta varsinaiseksi ongelmaksi oikein on muodostunut sekä rengas, että putkella leikkaaminen. Viime treeneissä hämmästyin vallan, kun Elviira vähän niin kuin melkein kesti onnistuneen viskileikkauksen aidoilla ja leijeröinnin putkeen, vaikka a oli välillämme! Omaa treeniä tarvitsisin vielä itse kovasti niistojen kanssa ja muutenkin pitäisi saada parannettua tuota jalkatyöskentelyä.

Palkkaus on myös ongelma, tosin viimeksi palkka taas kelpasi paljon paremmin kuin edelliskerran treeneissä. Ehkä juoksuista jäi vielä jotain ylimääräistä hyrräämään pienen terriäisen päähän. Tällä viikolla saammekin apujoukkoja treeniin, joten voimme harjoitella hieman putken takaaleikkausta lelumiehen (tai siis naisen) kanssa. Kontaktitkin ovat muuten menneet harvinaisen onnistuneesti viime aikoina. Tiedä sitten, mistä johtunee. Ei kai Elvi nyt kuitenkaan mitään ole voinut oppia ;)

Vielä ollaan kahden vaiheilla steriloinnin kanssa. Siis sterilointi on kyllä edessä, mutta onko sen aika juuri nyt, vai onko valeraskaus aluillaan/päällä. Se voisi ainakin selittää sen, miksei Elviira halua kävellä. Lenkille lähdetään kyllä innoissaan, mutta parinkymmenen metrin jälkeen jarrut päälle ja kotiinpäin. Ja kotona sitten pitäisi riehua pallon kanssa. Jos siirtäisin steriloinnin tuonne helmi-maaliskuulle, voisin nyt keskittyä neidin kanssa treenaamiseen (eikä jatkettaisi repaleisella "kuukausi treeniä - kuukausi taukoa" -linjalla).

Pakkasten aikaan ja lenkkeilyinnostuksen puuttuessa olemmekin sitten taas koittaneet ottaa selkoa tuosta trimmaamisesta. Edelleenkin sen ollessa suuri mysteeri.