Seppo Savikon agikoulutuksessa

Käytiin lauantaina Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa Seppo Savikon agikoulutuksessa. Oltiin päivän ensimmäisessä ryhmässä, jossa muut olivat möllitasoisia koirakoita, mutta saatiin tietysti yksilötreenissä hyviä vinkkejä nimenomaan Elville ja yhteisessä rataantutustumisessa sain itse lisää tietoa ja treenejä möllitason koirille eri esteiden suorittamisen suhteen ja perusohjausten opetteluun liittyen.

Rataantutustuminen venähti puolesta tunnista 45 minuuttiin (joten voitte kuvitella, että siinä ehdittiin aika paljon katsoa ja treenata 21 esteen radan lisäksi myös ohjaustekniikkaa ja estetreenejä). Rata oli ihan kiva perusrata. Niin kuin Seppo itse totesikin, hän koittaa aina mieltää radoille suoria linjoja (siis kaarroksiakin täytyy toki olla, ettei juosta pois kentältä, mutta pääasiassa suorilla linjoilla mennään). Tämä rata olikin siis juuri sellainen, yhdellä pyörittelypaikalla, josta siinäkin tosin Seppo löysi monen monta suoraa linjaa ;)

Elvistä tosiaan sanoin jo etukäteen että se on minussa kiinni ja yliviritteinen (mitä ei sitten ollutkaan helteen ansiosta, vaan toimi oikein näppärästi hyvässä vireessä!) ja Seppo oli samaa mieltä. Antoi vinkkejä, miten treenata ja ohjata yliviritteistä koiraa. Kehui että Elvi oli kuitenkin kohtalaisen estehakuinen, vaikka sen ensimmäinen suunta jokaisen esteen jälkeen onkin minun luokseni. Oma ohjaukseni oli ensimmäisellä kierroksella liian suurpiirteistä (ja ei saa huitoa ;) ), toisella kierroksella liian pikkutarkkaa ja jännittynyttä. Sitten päästiin yhteisymmärykseen ja keskityin kunnolla ohjaamiseen, jolloin yllättäen homma toimikin oikein hyvin.

Rataharkan lisäksi treenattiin Elvin kanssa valssaamista, johon saatiin ihan uusi näkökulma. Sepon mukaan en olekaan myöhässä valssin kanssa, vaan nimenomaan en saisikaan valssata ennen kuin Elvi on laskeutunut. Elville olisi kuitenkin kerrottava ennen hyppyä, että sen jälkeen tulee suunnanvaihto/valssi ja koska se on herkästi ohjautuva, en voikaan kääntää sitä ennakolta, joten jotta Ee ehtii koota ennen hyppyä on minun rytmitettävä oma liikkeeni kääntymättä minnekään. Laitetaan tästä treenistä varmaan jossain vaiheessa Elvin kanssa videonpätkää, kun päästään kentälle taas treenailemaan.

Tiukat 360 asteen käännökset puomilta on treenattava parempaan kuntoon.

Mutta rata siis meni näin:

Käytössä uusi treenikalenteri,
joten en aina jaksa piirrellä rataohjelmalla
 uudestaan piirroksia ;)

Menin vastaan aan viereen ja kutsuin aidan ja renkaan, jonka jälkeen pakkovalssilla pituuden kautta aidalle. Tähän väliin rytmitystä ja 6-aidalla katse sinne, mihin se koira halutaan (joojoo, tuttu juttu ja tätä hoen aina omille koulutettavillekin), eikä sinne mihin ollaan sitten menossa. Kutosen kierrätin siis 5-aidan puoleista siivekettä kierrättämällä ja seiska-aidan 5- ja 6-aitojen puolelta kierrättämällä. Siitä aalle ja veto pussiin, heitto takaakierrolle ja lähetys kepeille. Keppien jälkeen persjättö (tai sokkari niin kuin Seppo hoki), 12-aita, vastaisella kädellä 7-hypyn ohi 13-aidalle ja putkeen. Sokkari ( ;) ) putken jälkeen, valssi aidan ja muurin väliin, puomin jälkeen valssilla putkeen ja viimeisten aitojen oikealle puolelle heittelemään Elvi takaakierroille.

Elvi kepitteli kyllä hämmentävän hyvin tuolla, lähetin nimittäin pitkältä, enkä edes missään suorassa kulmassa ja lähdin heti edistämään vauhdilla niin tuo vaan murisee ja tulee perässä. Ihana! Seppokin taisi yllättyä Een kepittelytaidoista :) Ja toinen asia, mikä yllätti kouluttajan oli Elvin takaakiertoherkkyys. Vaikka se on kiinni minussa, irtoaa se aina takaakierrolle treenauksen paljouden ansiosta. Seppo siis vain ihmetteli lopussa ohjausvalintaani, jos koira on kerran kiinni ohjaajassa, mutta nähtyään Elvin menon, totesi, että joo, menihän se hienosti.

Oli kyllä kiva koulutus ja hauska kouluttaja, sai taas erilaista näkemystä ja kokemusta agilityyn! Jee!

Elviira on myös oppinut uuden tavan. Nimittäin jos treeni/kisapaikalta ei löydy lampea/järveä/ojaa tai muuta vesipedolle sopivaa uintipaikkaa, matalat vesilätäkötkin kelpaavat. Eipä siitä montaa viikkoa ole kun Elvi kävi ensimmäistä kertaa ikinä maate vesilammikkoon kotikentällä. Nyt se sitten teki sen uudestaan ja oikein huljutteli kylkiäänkin mutalammikossa varsin tyytyväisenä. Tietysti parempi niin että osaa viilentää itseään, mutta kaikkea se vanhakin koira oppii!

Aatu ja Elviira viime talvena.

Illalla päästiin vielä uintitreeniin Lahteen omalle lähirannalle ja käytiin myös moikkaamassa pitkästä aikaa Aatu-westiekaveria perheineen. Elvi oli leikki/ärinähetken jälkeen ihan uupunut ja kävikin kotona heti vaatelaukun päälle kippuralle nukkumaan.