Tällä viikolla on pitänyt kiirettä, sillä Saga on talvilomalla ja Tellervo on tullut vaihdossa Lahden lomalle. Ollaankin siis kävelty pitkiä lenkkejä hihnassa ja jäällä jopa uskalsin päästää Tellen vapaaksikin. Hallilla ollaan käyty viikkotreeneissä ja kaksi kertaa omatoimisesti rataharkkaamassa (Tellekin pääsi toisella kerralla treenaamaan vieraassa paikassa!). Tänään jäin oman ryhmäni jälkeen vielä Elvin kanssa tekemään kontaktitreeniä ja en voi ymmärtää, miksi se kamera sitten jäi kotiin. Nyt ollaan juoksukontaktien opettelussa siinä vaiheessa, että tutustutin ylösmenopuomin osaksi juoksukontaktitreeniä pikkupöydällä. Nyt Elvin alakontakti onkin tuolla korkeudella jo 100% varma oli oma sijoittumiseni tai vauhtini tai liikkeeni mikä tahansa. Seuraavaksi päästäänkin nousemaan makspöydän korkeudelle hiomaan joksikin aikaa.
Käytiin tänään myös (kaikista kennelyskäpaniikeista huolimatta) koirapuistossa, että saisin juoksuttaa vieterijalka-Tellervoakin vapaana. No, muuten hyvä, mutta Telle oli niin kauhuissaan (vaikkei siis ollut muita koiria paikalla), että se vain istui varpaillani ja tutisi. Puolen tunnin Elvin riehuttamisen jälkeen Tellekin nosti jo hännän pystyyn ja otti pienen spurtin (minun luokseni). Pelkäsin ennen puistoon menoa, että kun päästän Tellervon irti, ei päästä enää ikinä sieltä pois, kun se ei tule luokse. Toisin kävi, hienosti kulki vierellä koko ajan... Elvi möyri lumihangessa, haki keppejä ja rähisi itsekseen. Perus-Elvi.
Tällä viikolla mennään vielä kerran hallille tekemään tokoa ja noita kontakteja (ja Tellen kanssa takaakiertoja) ja sitten sunnuntaina näyttelykoulutuksen kautta talviloman viettoon. Saas nähdä, mitä mieltä Saga on jälleennäkemisestä, Hilma kun ei ole kuulemma järin innostunut Sagan hieman äänekkäästä leikkiinkutsusta :)
Ai niin! Ja kävihän meillä vieraitakin, hyvä ystäväni ja hänen pienoinen lapsosensa kävivät kylässä ja vaikka Tellervo yritti kaikkensa tehdä, ei toivottavasti saanut kovin pahasti pikku-Eetä (lapsosta siis) traumatisoitua. Elviira vaan jaksaa hämmästyttää. Pikku-Ee teki yhtäkkisiä liikkeitä, piti outoa selitystä ja saattoi yhtäkkiä tulla nappaamaan lelun nenän edestä tai istahtaa hännän päälle. Elviira tyynen rauhallisesti ja todentotta täysin alistuen väisti tai oli korvat (onnellisuus)luimussa paikallaan ja odotti, josko ne iiiihanaiset pikku-Een korvat olisivat tulleet nuolemisetäisyydelle ;) Ainoa tilanne, jota itse vähän ounastelin, että saattaisi olla Elviiralle liikaa, oli kun Elvi söi nahkarullaa ja pikku-Ee tuli laittamaan kädet siihen väliin. Mutta mitäpä teki Elviira, päästi irti ja väisti. Että vaikka tuo onkin ties mikä ärripurriterriäinen ja tappaja-Elvi agikentillä, se on kotioloissa täysin alistunut kaikille ihmisille. Tottakai Elviira piti Telleä komennuksessa, rähähti, jos Telle riehui tmv., mutta ei mitään sen suuntaistakaan ihmisiä kohtaan, vaikka Tellervo yritti tosiaan kyllä kaikin voimin saada Elvinkin kuumentumaan vieraita kohden.
Telle on hauskaa vaihtelua Sagaan (kun voi kahden koiran kanssa kävellä normaalivauhtista lenkkiä ja vieläpä monta kilometriä!), mutta on se oma koira aina oma koira. Elvin mahtisluonne aina vain korostuu, kun on muita koiria talossa. Mun lemppari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti