Lomatunnelmia ja tulevaisuutta

Niin paljon tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi edes blogiin päivittää!

Eilen oli Tellervon näyttelykurssikerta ja tunnin rähjäämisen jälkeen jopa Tellervokin alkoi rauhottua. Telle ei pidä siitä, että siihen kosketaan, joten parhaan esitystulokset Tellestä saa, kun juoksutan Telleä vauhdikkaasti ja käsken seisoa niin, että seisoskelen itsekin ennemmin kuin käyn asettelemaan ja siten esittämään Tellervoa. Suurin osa (tai kaikki) tibbet esitetään kyllä asettelemalla, mutta jospa me Tellen kanssa treenataan ja treenataan ja toivotaan, että Tellestä jäisi parempi kuva vapaasti seisottamalla kuin sillä, että se näykkii minua, kun yritän asetella sitä (ja varsinkin jos kehtaan koskea häntään). Tellellä on erkkari 18. päivä maaliskuuta ja sinne minun olisi tarkoitus lähteä sitä esittämään. Saas nähdä kuinka käy vai käykö kuinkaan, mutta ennen sitä on kyllä pakko treenata ja paljon.

Eilen päästiin myös terrorisoimaan Elviiran kanssa Kirsujen agitreenejä maneesilla. Halusin päästä testaamaan, että tuleeko agista mitään tuollaisella pohjalla (kun Elvi on hieman pilalle hemmoteltu hallipohjalla), mutta eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Elvi oli yllättävän kiltisti, ei rähissyt kenellekään (kai nyt, kun Elvin henkilökohtaisena henkivartijana toimi IIIIHANA superkoira Lola!) ja muutenkaan paikalla ei ollut provosoivia rotuja edustettuna. Löysihän Elvikin jotain mutusteltavaa hevosmaneesipohjasta, mutta eipä juur muuten kuin maistellut vain, sitten olikin jo kiire seurata agilitya. Elviira jaksoi ihmeen hyvin olla, kun miettii, miten me treenaataan. Mennään hallille, ollaan siellä vartin verran tahi jopa puoli tuntia ja lähdetään kotiin. Maneesissa oltiin nyt kuitenkin yli tunti (ei siis tehty tietenkään koko aikaa) ja se näkyi loppupuolella siinä, että Elvi yritti mukista jotain putkesta ja käydä lahkeeseen kiinni. Mutta kovin, kovin pientä tämä kaikki siihen verrattuna, mikä minun kauhukuvani oli.

Elvi ei mm. kertaakaan lähtenyt rähisemään minnekään kentän laitamilla oleville koirille, tosin kuten sanottu, provosoivat rodut puuttuivat ja muutenkin verrattuna kotihallin toimintaan, muut odottelivat hiljaa vuoroaan. Elvi oli narinallaan ainut, joka piti meteliä kentän laidalla. Yllättävän hyvin tuo lyllerö hyppi aitojakin pehmeässä maneesipohjassa, tosin rimaa hipoen. Kerran taisi pudottaa yhden riman ja kerran kysyin, että ottikohan vauhtia rimasta, kun kolahti, mutta siinä olikin käynyt niin, että rimassa olikin ollut joku halkeama ja Elvin mahakarvoista oli jäänyt komea tuppo siihen kiinni. Onko siis mikään ihme, että kolisi, kun tukasta jää kiinni! Todettiin vain, että olihan se Elvin syytä, mitäs ei hypännyt korkeammalle ;) Kyllä me tämän perusteella uskallamme lähteä tässä kevään aikana maneesikisoihinkin Elvin kanssa, kun on pakko päästä mahdollisimman moniin kisoihin, että on mahdollisimman monta tilaisuutta onnistua.

Elvin uusi tavoite agilityssa on saada se yksi nolla kakkosista ennen 3-vuotissynttäreitä (aikaa siis 1½ kuukautta, käytännössä parit, kolmet kisat) ja viimeistään sitten kesän aikana nousta kolmosiin. Tavoitteet on kyllä Eelle kovat, mutta jatketaan niin kuin tähänkin asti, treenaamalla, treenaamalla ja treenaamalla. Ensi kuussa ehditään vain kaksiin kisoihin, joten maaliskuu pyhitetäänkin hallitreenaamiselle. Tokoon täytyy myös panostaa ja alkaakin käymään oikeasti siellä seuran tokon vapaavuorolla. Elvi on nimittäin ilmoitettu möllitokokokeisiin keväälle, josko sitten kesällä päästäisi ihan virallisiinkin tokokokeisiin. Maaliskuussa on myös viralliset silmä- ja polvitutkimukset (johan se on aikakin kolmevuotiaana alkaa vihdoin tutkimaan koiraa). Ensi talvena pidetään Elvin kanssa kisataukokin, niin saadaan luustokuvat otettua. Luonnetestiin ei mahduttu, joten nyt täytyy katsella, päästäisiinkö sitten vaikka syksyllä semmoiseen. Trimmaajan kanssa koitetaan laittaa Elviä näyttelykuntoon kesäksi, niin saadaan kesäkuun alussa sekin pois jaloista. Mejäkokeisiin yritetään kevään aikana myös päästä ilmoittautumaan niin saa Elvikin vastapainoa agilityelämälle ja monipuolisempaa ajanvietettä. Pääasiassa kuitenkin treenataan ja kisataan agilityn parissa, jos se joku päivä loksahtaisi kohdalleen ja alkaisi toimia sekin harrastus.

Talvilomatunnelmissa jatketaan!