Kuopion kisat

 Aamulla lähdettiin kuuden aikaan ajamaan Kuopioon Elvin ja Hilman kanssa. Pakkasta -32 astetta. Hilman ensimmäinen startti (Anne Viitanen tuomarina) oli kymmenen aikoihin. Rata oli helppo, etenemä oli hieman yli 3m/s ja radalla oli keinu. Epäilin suuresti sitä, että Hilma pääsisi ihanneaikaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika hitaasti edettiin, mutta ratkaisevalla esteellä, toiseksiviimeisellä keinulla, Hilmalle tuli jonkinlainen ajatuskatkos, minkä vuoksi Himmi juoksi vauhdilla keinun päähän kontaktialueelle. Säikähti jumalattomasti, kun tajusikin kyseessä olevan keinun ja pomppasi pois. Virhettä ei tullut, koska Hilma oli jo kontaktialueella. Ja onneksi näin, sillä tulokseksi tuli 0 ajalla -0.78s!!! Lähelle meni, mutta tuli kuin tulikin Hilman viimeinen nousunolla ykkösistä ja agilitytavoite saavutettu Hilman osalta. Jee!!

Sitten olikin neljän ja puolen tunnin odottelu minikakkosten ensimmäisen radan rataantutustumiseen. Huono kuva ratapiirroksesta alla. Elvi jäi hienosti odottamaan lähtöön, valssasin kepeille ja Elvin pujotellessa kuuluttaja totesi, etttä "kylläpä tämä koira pujottelee maata myöten". Huvittava kommentti, ilmassako Elvin olisi sitten pitänyt olla ;) Sitten vain jatkettiin ongelmitta eteenpäin. Moni koira meni kymppihypyltä vitosputken jompaankumpaan päähän, mutta Elvin kanssa ei ole irtoamisongelmia. 13-aidan Elvi hyppäsi hienosti rimaa pudottamatta, mutta en tiedä, mikä nykyään on tullut siihen, että Elvin estehakuisuus on täysin nollassa. Tuli luokseni hypyn ja puomin välissä (ja kävi lahkeeseen kiinni), ennen kuin meni puomille. Vitonen. Puomin jälkeen valssi ja loppuun. Yliaikaakin tuli huonon ohjauksen ja tuon puomillemenohässäkän takia, sijoitus viides.

 

B-radalla sitten starttasin molempien tyttöjen kanssa. Hilma oli ensimmäisenä ja vauhti oli edellistäkin kierrosta hitaampi. Muuten kaikki meni niin kuin pitikin, paitsi että edellisen radan keinu sai taas aikaiseksi supervarovaisen keinun ja kun valssasin keppien jälkeen, Hilma otti ja irtosi muurille. HYL. Irtoaminen oli niin iloinen ja onnellinen, että ei voinut kuin nauraa. Siitä sitten loppuun ja Hilmalla oli superkivaa!

Elvi meni hienosti, ei tiputtanut nelosen rimaa, eikä mennyt puomille vaan putkeen niin kuin pitikin, hyppäsi renkaan loistavasti, mutta sitten. Elvi hyppäsi puolestavälistä keinua pois. Pakko siis treenata seinää päin menevää keinua, se selvästi vaikutti oudolta. Vitonen. Jatkettiin matkaa, väli 12-putkelta kepeille oli varmaankin haastavin kohta radalla, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Sitten olikin oikea älynväläys! Koska olin valssannut Hilman kanssa ja se meni pieleen, ajattelin jostain syystä, että enpäs sitten valssaakaan Elvin kanssa, vaan teen putkelle takaaleikkauksen. MIKSI? Elvi ei olisi todellakaan irronnut millekään muurille ja olisi mennyt ensimmäisellä kerralla putkeen, mutta nyt tietysti koska takaaleikkasin, Elville tuli putkelta kielto. Vitonen. Yliaikaa keinun ja putken korjaamisten ansiosta. Sijoitus kuudes.

Muistutus myös itselle. Hilma on hidas, mutta irtoaa. Elvi on nopea, mutta pysyy hanskassa. Avot.

 

 C-radalle mentäessä oltiin jo molemmat Elvin kanssa ihan poikki, puoli vuorokautta oltu jo reissussa. Alku meni hienosti, ohjasin oikealta, vitosen jälkeen valssi, jonka jälkeen seiska-aidan vasemmalle puolelle ja persjättö kutosen jälkeen. Elvi tiputti 8-riman, jonka jälkeen kaikki menikin sitten ihan päin mitälietä. Oli joka välissä lahkeessa kiinni ja pöljäili. Kepitti kyllä hienosti, vaikka jäin renkaan tasalle, mutta sitten tuli keuhkoamaan minulle, eikä hypännyt rengasta. No, kaikkinensa kieltoineen ja virheineen tuli siis HYL.

Mutta mitä tästä päivästä opimme ja mitkä ovat päällimmäiset fiilikset? Syntymäpäiväni paras lahja oli ehdottomasti Hilman nousu (vihdoin ja viimein!) kakkosiin. Elvin tulosten osalta ei ollut hurraamista, mutta voin oikeasti sanoa, että kaksi ensimmäistä rataa olivat niitä niin sanottuja hyviä yrityksiä. Elvi toimi hyvin, teki hyvin, aina vaan sattuu ja tapahtuu (tai minä sorrun ajattelemaan). Elvi ei tietenkään ollut autossa kisapäivää, vaan sisällä hallissa, vieläpä kevythäkissä. Ei karannut minnekään ja oli oikeasti jopa rauhassa. Tehtiin temppuja, kyöhnättiin ja matkalla radalle tokoiltiin (ja ei todellakaan välitetty mistään vinoista asennoista tai kevyestä poikittamisesta). Fiilis oli kaikkinensa Elviksi todella rauhallinen, mutta syynä tähän oli toki se, että mukana oli naposteltavaa.

Ruoka rauhoittaa Eviä todella paljon ja kaikki kielletyt namit ovat ihan huippua, sallitut syötävät vain inhottavat, mutta nyt opetellaankin uudestaan toimintatapoja, rutiiniahan kiellettyjen aineiden (allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden siis :D) syöttämisestä ei tule. Hirveät määrät oli borderterriereitä (joita Elviira siis inhoaa, koska aikanaan agin alkeiskurssilla oli borderterrieri, joka hyökkäsi pariin otteeseen Elvin kimppuun radalla), mutta vaikka välillä Elville tuli kohtauksenomainen tarve sanoa jotain, se tyytyi pääasiassa tuijottamaan pahasti, korvat puolittain alhaalla, mutta kääntyi sitten nopeasti minun puoleeni pyytämään namia. Ja sitähän sai, kun osasi olla ja käyttäytyä. Elvi sai myös vieruskaverista, oululaisesta bordercolliesta, hyviä koirakokemuksia. Bortsulle piti jopa heiluttaa hieman häntää ja luimistaa! Elvin raivoisuus oli tänään parhaiten hanskassa, mitä se on varmasti ikinä ollut (kentän ulkopuolella ja kahdella ensimmäisellä radalla, mutta kolmas rata on pakko laittaa sen väsymyksen piikkiin...). Taitava Elviira!

Ja kun ei varpaita palele niin korvat sinertävät ja kylmyys ottaa henkeen ;)

Ulkona pakkanen pysyi käytännössä koko päivän reippaasti alle -25 asteen ja taas kun koitti aika lähteä kotiinpäin, auton mittari oli tipahtanut -32:n asteeseen. Elvi ei olisi kyennyt tekemään tarpeitaan ulkona koko päivänä, jos ei oltaisi käyty yläkerran eläinkaupassa hakemassa vihdoin ja viimein ne uudet tossut. Nyt kelpaa Een taas talvilenkkeillä ja vaikka kaupasta ei löytynytkään omaan mieleeni parhaiten sopivia kokofleecetossuja, nämä joka puolelta pinnoitetut vaikuttavat ihan kelvollisilta tapauksilta. Pukeminen on vaikeampaa kuin vanhojen tossujen, mutta ehkä se on pieni hinta maksettavana siitä, että Elvin varpaat eivät jäädy ja että voidaan kävellä kauemmas kuin kymmenen metrin päähän ulko-ovelta.

Saga ja Tellervo viettivät kotipäivää, joten Elvi sai villasliparin päälle lainata Sagan uskomattoman skottimaista manttelia lisälämmikkeeksi. Ja hienostihan se sopi tietysti sävy sävyyn uusien tossujen kanssa :)