Elviiran tullessa taloon pari vuotta takaperin, en edes harkinnut naksutinkoulutusta. En ollut edes koskaan tutustunut aiheeseen sen syvemmin, kunhan tiesin, että on ihmisiä, jotka käyttävät naksutinta ja sen avulla palkkaavat koiraansa. Toisaalta taas tiedostamattahan olen käyttänyt karkeaa ja epätäydellistä muotoa naksutinkoulutuksesta aina. Elvi on palkattu "jes"-sanan jälkeen, joten meillä tuo "jes" on siis toiminut naksuna.
Nyt sitten Sagan aikana olen innostunut naksuttamisesta. Luin Morten Egtvedtin Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjan ja kuten arvata saattaa, innostuin entisestään ja tänäkin päivänä meillä on Sagalla ihan vakituisessa käytössä naksutin. Elviiran kanssa ollaan niin ikään treenattu naksutinkoulutuksen alkeita, mutta aikaisemmasta koulutuksesta ja Elviiran luonteesta johtuen koulutus etenee huomattavasti hitaammin kuin pikku-Ässällä.
Miksi Een kanssa sitten väkisin treenataan naksulla? Kaikki on samaa suurta suunnitelmaa muovata Elvistä itsenäisempää ja irtoavampaa koiraa. Tämä, kuten kaikki muukin suunnittelu ja suunnitelmallisuus näiden koirien elämässä, on pitkällinen projekti, jonka aikataulu muokkautuu täysin tyttöjen kykyjen ja edistymisen mukaan. Yhteistä harrastamista ja elämäähän tämä kaikki on!
Naksutinkoulutuksessa olemme siinä pisteessä, että Elviiralle alkaa pikkuhiljaa yhdistymään ääni palkkaan. Saga puolestaan opettelee vihjesanoja tuttuihin toimintoihin ja temppuihin sekä uusia juttuja, kuten kosketusalustaa. Vanhempieni tiibetinterrieri-Tellervo (6kk) pääsi myös treenaamaan naksutinkoulutusta, mutta totesin olevani väärä ihminen Tellervon kanssa toimimiseen, sillä koiran luontainen hermorakenne ei kohtaa omani kanssa :D
Samalla kun löysin tuon naksutinkoulutuskirjan kirjastosta, lainasin ties monennenko kerran mielestäni varsin hyviä huomioita sisältävän Peetsan Koirankorjauskirjan ja Saarelaisen/Valliuksen Koiran lihashuolto-kirjasen. Vaikka netti onkin tänä päivänä pullollaan informaatiota, välillä on hauska tarttua vanhanaikaisesti kovakantiseen kirjaan ja uppoutua sohvan nurkkaan. Vaikka minulla on varsin selvät sävelet omien koirieni koulutuksen ja yhteiselon kanssa, on viihdyttävää ja opettavaista lukea muiden mielipiteistä ja metodeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti