Mölliradalla oli joitain mölliradaksi kiemuraisia kohtia, mutta virhepisteet tulivat sekä a:n että puomin alakontakteilta ja kolmas tuli KIELLOSTA PUOMILLE!! Tottakai minullakin oli osuutta asiaan, kun en käskyttänyt ajoissa, mutta Elvi on (tai näemmä ollut) niin kontaktihakuinen, ettei niitä ole tarvinnut edes sanoa. Liekö sitten epäillyt puomia keinuksi, jota viime treeneissä keksi pelkäävänsä. Meni kyllä toisella käskytyksellä sitten puominkin. Jotenkin Elvi liikkui koko radan yllättävän sujuvasti (haki hyvin hyppyjen linjat yms.), mutta syynä tähän voikin olla se, että meno oli ihmeen hidasta ja takkuista. Ja hiljaista. En tiedä, mikä tuossa Asikkalan maneesissa on, mutta samankaltainen vaikutus sillä on ollut aikaisemminkin.
Ykkösten radalle mentäessä mukana olikin sitten ärtsy-Elvi, joka oli jo valmiiksi vihainen siitä, kun jätin likan odottamaan autoon. Ensimmäiseen rimaan ei viitsitty reagoida mitenkään (juoksi siis läpi) ja sitten edettiin hyvää vauhtia keinulle, jota pelkäsin jo valmiiksi, miten sen kanssa käy. Elvihän meni keinun, vauhdilla, mutta ei pysähtynyt ja tippui taas tosi korkealta :( Eipä siinä sitten, sen jälkeenhän neidin hermo petti lopullisesti ja loppurata mentiin sitten ihan miten sattuu. Tässä minun olisi pitänyt yksinkertaisesti lopettaa rata tuohon keinuun (ottaa se vaikka uudestaan ja sitten pois), koska minun on turha tehdä Elvin kanssa töitä silloin, kun se vaan yrittää purra ja käskyttää.
Elvin kanssa olisi nyt kaikista eniten tehtävä vain hyviä ja positiivisia ratoja tai harjoitteita agilityn parissa, sillä se toimii tottakai paremmin silloin, kun on edes vähän positiivisemmassa mielentilassa. Ja ehkä siitä saisi ehdollistettua sen viimeisenkin näykkimisen ja komentelun pois, kuitenkin niin, että voitaisi harjoitellakin. Ei siis sillä tyylillä, että treenataan niin kauan, kunnes Elvin hermo menee ja sitten jätetään leikki kesken kun se näykkii ja kaikille huono fiilis. Kaikista parasta tällä hetkellä olisi treenata agia monen monta kertaa viikossa viidestä kymmeneen minuuttia kerrallaan. Josko tämä tästä.
Pikkuinen Hienohelma jäi agireissun ajaksi kotiin mököttämään, sillä ei halunnut ulos sateeseen. Ilo ja riemu olivat siis aikas katossa, kun Elviira tuli takaisin kotiin ;)
On ollut hauska seurata tuon skotinpoikasen kasvua ja kehitystä. Sagassa on paljon samoja piirteitä kuin Elvissä pienenä, mutta sitten on niitä hyvinkin omia juttuja. Elvi oli pienenä hidas reagoimaan (ja nykyäänkin, jos ei ole psyykkisesti oikeassa mielentilassa) ihan vain yksinkertaisuuttaan. Sagakin on ihan samalla tavalla hidas reagoimaan, mutta siitä näkee, miten pienet aivot raksuttavat kaikki erilaiset vaihtoehdot ja skenaariot läpi ennen toimimista. Tuo on jumalattoman älykäs pieni koira, ihan niin kuin skotin kuuluukin ja vaikka sen tiesi jo etukäteen, on hauska todeta, miten rotumääritelmä pitää oikeasti paikkaansa. Ja tuo ero, mikä tyttöjen välillä on, on huima. Elvi tekee kaiken tunteella, kun Sagalla ei tunnu olevan koskaan mitään tunnetta pelissä, pelkkää kylmää ja laskelmoivaa aivotyöskentelyä. Mahtavia vastakohtia joka suhteessa! Ja onpahan tulevaisuudessakin sitten vaihtelua eri koirien välillä treenaamisessakin. Tiedä sitten, onko se niin hyvä asia ohjastajalle, joka on muutenkin aina hukassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti