Otettiin myös eilistä rataa (joka oli Elvillä hyvin muistissa) ja niitä otettiin vähän videollekin. Ensimmäisessä pätkässä tosin Hilma-houdini karkaa aika äkkiä häkistä lähdön jälkeen ja suorittelee melko suvereenisti esteitä. Kaikista paras kohta kuitenkin on lopussa, kun Elvi jumittaa viimeisen putken kanssa ja ääniraidalla minä huudan melko painokkaasti putkea, taustalla tuleva Hilma hakee aa:n alla menevän putken ja lopuksi tottelee aita-käskyjäni ja pomppii loppuun. Aivan mainio Hilmalainen kyllä! Ja Elvikin meni hyvin, mitä nyt 7. putken jälkeen mutka menee pitkäksi ja otetaan kasihyppy uudelleen ja tosiaan tuon viimeisen putken änkyröinti.
Toisella videolla sitten sama rata eri kuvakulmasta. Elvi arastelee hurjasti keinua ja lukitsee aa:n aidan sijaan mun jalkojeni perusteella. Muuten ok rata. Opin myös tämänaamuisessa harjoituksessa sen, että minun olisi ohjatessa käytettävä huomattavasti enemmän koko kroppaa hyväkseni, eikä vain huitoa käsillä edestakaisin. Tai siis olenhan minä sen tiennyt ja oppinut aikaisemmin, mutta nyt vasta sisäistin asian. Ja miksi näin? Eilinen epäonnistunut 11. aidan takaakierto meni tänään nappiin joka kerta!
Elviira pääsi tänään myös luimistelemaan puolivuotiaalle Elsa-tyttöselle, joka vieraili luonamme äitinsä, minun hyvän ystäväni, kanssa. En voi kyllä lakata hämmästelemästä tuon suvaitsevaisuutta, Ee nimittäin sietää kaikki kosketukset ja lääppimiset mukisematta. Sagakin haisteli Elsaa nätisti, mutta eihän siinä mitään hauskaa ollut, kun ei ollut lupa käyttää hampaita! Välinpitämättömyys koiralla tiettyjä asioita kohtaan on mielestäni vain hyve. Ihanat tervepäiset terrieritytöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti