Ei sittenkään -elämää

Nyt jääkin kaikki tämän kuun suunnitellut kisastartit välistä. Perjantain treeneissä tulikin ilmi, että Lempäälän startti olikin jättänyt pieneen terriäiseen pahat arvet, keinu pelottaa :( Elvihän siis lensi keinulta, ennen kuin koko laite edes ehti liikahtaa ja rämähti siis pieneksi koiraksi aivan liian korkealta maihin. Nyt ei uskalla kahta metriä lähemmäs estettä. Ja arasteli niin ikään myös puomin ylösnousua. Kurjuuden kurjuus. Onneksi on keinot, kun on jo yhden keinukammoisen koiran saanut opetettua keinulle, mutta Elvin kanssa on tähän mennessä ollut niin helppoa, kun mikään ei ole pelottanut. Perjantaina ei muutenkaan ollut treenifiilis, joten jätettiin sitten seuraavaan kertaan intoilu.

Pääsiäinen vietetään siis sittenkin lomaillen, käydään ehkä epiksissä pyörähtämässä, mutta oikeasti ei lähdetä mihinkään kisaamaan. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu Elvin kanssa kurjalta treenata agia. Ja se harmittaa (kumpaakin).

Tiedä sitten mistä johtuen, mutta tokoilu on toiminut. Seisomista on treenattu paljon ja korjailtu seuraamisen ja sivulletulon asettelua. Elvi tuppaa jäämään taakse, silloin kun se kiertää sivulle, mutta osuu täydellisen oikeaan kohtaan, kun tulee sivulle ilman minun kiertämistäni (eli kun esim. vauhdilla juoksee sivulle tai seuraamisen jälkeen). Mutta läpimurtokin on koettu, sillä Elvi osasi onnistuneesti korjata pariin kertaan tuon kierron jälkeisen sivulletulon!! Paikallaanmakuu tuottaa tällä hetkellä suuria ongelmia, ei sillä etteikö Elvi osaisi maata paikallaan, mutta odottelun pituus tuottaa ongelmia. Käsky siis unohtuu (Elvi tulee katsomaan minua, että mitä, loppuiko se tekeminen nyt vai). Ja mitä sitten, kun vieressä tulee olemaan muita koiria, puhumattakaan tilanteesta, jossa muut koirat mahdollisesti lähtevät paikaltaan liian aikaisin tmv. Treenattavaa siis riittää.

Pikkuisella Ässällä on puolestaan ihan arkielämän ongelmia edessä teiden sulaessa. Muutenhan pikkuneiti etenee narussaan lenkillä terrierimäiseen tapaan suoraan eteenpäin, mutta alustan vaihtelu (lumi, jää, märkä asfaltti, kuiva asfaltti, hiekka, vesilammikko, mutalammikko...) tuottaa päänvaivaa. Saga tekee aina johonkin suuntaan pienen lenkin päästäkseen rajakohdan yli ja sitten voi taas jatkaa suoraan oli alusta mikä hyvänsä. Varsin jännä pieni skotinpoikanen.

Muita elon ja ilon aiheita tyttöjen elämässä, tänään lähti Englantiin tilaus kankaista, joista teen lapsosille pedit. (Petien tarkoitus valmistua niin, että neidit saavat ne käyttöönsä, kun Saga kehkeytyy sisäsiistiksi eli ei siis mitään valmistuskiireitä vielä näkyvissä ;) Elville ei löytynyt millään westie-aiheista kangasta, joten Ee saa tyytyä koirakuosiin (jossa sentään westie seikkailee mukana), mutta Saga saa sitten itselleen oikein skottikuosisen ihanuuden.

Muutenkin ostoslista alkaa olemaan kohta niin pitkä, että kauppaan olisi lähdettävä... Sagalle on saatava puolikuristava niittipanta, oma nahkahihna, Elville ketjupanta, molemmille Hurtan Stormit ja se trimmauspöytä.. kaikennäköistä siis!