Kivaa koiratanssia ja pekopettymys

Lähes viikko sitten käytiin ensimmäistä kertaa Elviiran kanssa DreamTeam-areenalla Viialassa. Westiekerho järjesti siellä Haaviston Sallan vetämän koiratanssipäivän westieille. Koiratanssihan on kiinnostanut Elviiran kanssa jo jonkin aikaa, mutta muut harrastukset ovat ajaneet edelle. Ehkä nyt, kun agility on Elvin osalta jätetty, riittäisi aikaa tanssitreenailullekin?

Paikalla oli 8 westietä (kurssilaisia, joiden lisäksi Sallan

westietrio) sekä meidän tiibettiläinen vahvistus Tellervo. Tehtiin treenejä koko viiden tunnin kurssipäivän ajan kahdessa ryhmässä ja kaikki pitivät koiriaan vapaana treenatessa. Myös allekirjoittanut tappaja-Elviiran kanssa!!! Elviiraa ahdisti parilla ensimmäisellä kierroksella varsinkin ryhmässä olleet urokset, mutta Tellervon läsnäolo (Telle oli peräkkäin kulkiessamme Elvin ja muiden westien välissä) ja temppuilu auttoivat kyllä Elviä sietämään muita.

Saatiin siis Elvin kanssa hyvää häiriöharkkaa! Temput olivat suurimmaksi osaksi helppoja ja tuttuja juttuja, mutta ensimmäistä kertaa tehtiin Elvin kanssa koreografiaa. Sekä tuulesta temmattua "menkää liikkumaan koiran kanssa musiikin tahtiin", että Sallan omaa koreografiaa. Oli yllättävän hauskaa ja vaivatonta. En tosin tiedä, miltä se näytti, mutta onhan sekin jo jotain, että tuntui vaivattomalta.

Päivän aikana Elvin kanssa jätettiin välistä vain motivaatio/vire-koulutusosio, sillä Elviira poikkeaa kyllä vahvasti rotutovereistaan. Onhan sillä tokikin luonteenpiirteenä nollasta sataan kiihtyvä ja tekemisestä innostuva tapa olla, mutta väitän, että työnteollakin on ollut osansa asiassa. En usko, että yksikään koira on luonnostaan täydellisessä vireessä tai täydellisesti motivoitunut, vaan jokaisen kanssa on tehtävä töitä, jos jotain halutaan yhdessä tehdä. Elviira kanssa ollaan tehty paljon hommia vireenhallinnan suhteen ja olipa mukava, että se (muualla kuin agikentillä) on tuottanut tulosta.

Salla lupasi, että jos tullaan yksityistunnille, hän tekee meille tanssiohjelman. Itselläni on teema ja temput mielessä, mutta niiden kutominen koreografiaksi ei vain luonnistu. Katsotaan, jos joskus otetaan asiaksemme käydä sellainen rakentamassa. Sittenhän se olisi melkein kisoihinkin mentävä ;)

Päivä oli kyllä kerrassaan mukava ja tavattiin uusia aktiivisia westiejä omistajineen. Syksylle sovittiin samantein uusi koiratanssipäivä DreamTeamille. Sinne siis!

Näistä tunnelmista sitten palattiinkin takaisin maan pinnalle keskiviikkona Venlan hallittavuustestissä uuteen pekoryhmään haettaessa. Omakotitaloalueella oli pimeää, jääkylmää, vieraita (ihania) ihmisiä, vieraita koiria, lapsia kiljumassa lumivallin takana ja viisikymmentämiljoonaa eri hajua. Ensimmäisenä oli luoksepäästävyystesti (kuten tokon luoksepäästävyys) ja koin, että testaaja oli hieman pettynyt, kun Venla kävi iloisesti moikkaamassa, mutta tapansa mukaan sinkosi sitten hajulle tai minne muualle sinkosikaan. Ymmärrän toki, että voi olla vaikea käsittää, ettei tuollainen koira ole koskaan jättänyt maalimiestä, mutta se on fakta, että Venla on ihan eri koira töissä kuin vapaalla. Ja tuolla oltiin vapaalla.

Seuraaminen oli nimittäin ensimmäinen testattava yksilöliike ja se meni niin vapaalla kuin ikinä voikaan mennä. Venla pompotti kolmen metrin säteellä minusta suuntaan jos toiseen. Onnellisena, ei minnekään karkaamassa, mutta ei kyllä lainkaan kontaktissa. Paikkamakuu -12 tai kovemman pakkasen lukemissa oli kyllä pienelle koiralle liikaa vaadittu. Minuutin verran pysyi maate, sitten Venni lähti tekemään sijaistoimintaa, vilkuili ympärilleen, oli haistelevinaan ja kun kävin näyttämässä uudestaan, että tähän maahan, niin Ven yritti syliin. Koira, joka ei koskaa halua syliin, kertoi ehkä hieman selvästi liian kylmästä maasta.

Tiesin jo tässä vaiheessa, että homma jäi jo tähän, mutta kun kerran oltiin paikalla, niin otettiin vielä se luoksetulokin. Tajusin menomatkalla testipaikalle, että luoksetuloa ei olla kyllä treenattu yhtään sen jälkeen, kun muutettiin tänne maaseudulle. Venla kun ei ole sen jälkeen enää vapaana kulkenut. No, jätin Vennin istumaan ja menin kentän toiseen päähän. Kutsui ja Venla juoksi suoraan ja täysillä luokseni niin pätevänä kuin koira voi luokse tulla. Ihan super. Tästä jäi hyvä mieli, vaikka testi muuten menikin ihan päin mäntyä.

Pettymyksestä huolimatta mennään kesällä yrittämään uudestaan. Nythän meillä onkin hyvää aikaa Vennipennin kanssa treenata agilitya ja sitä ensimmäistä virallista starttia varten.