sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Super-Venla supermölleissä
Sunnuntain kunniaksi käytiin YLÖKK:n supermöllikisoissa Venlan kanssa. Nämä olivat siis toiset kisat ikinä ja mikä onnistuminen! Venla ei ole koskaan ikinä milloinkaan mennyt 20 esteen rataa, mutta niin se vain loppumetreille asti jaksoi keskittyä. Suoraan opettelu on selvästi tuottanut tulosta, vaikka vieläkään en pysty luottamaan, että Venla noita esteitä napsii (kuten ei mutkissa napsikaan). Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Venla kävi pariin kertaan ihmettelemässä häiriötä eli tuomaria ja kentän laidalla ollutta koiraa, mutta tuli reippaasti pois. Työinto säilyi ihan loppumetreille asti. Ohjausepätarkkuutta paljonkin, kun joudun varmistelemaan ihmeellisiä paikkoja, mutta hei, huimasti ollaan menty eteenpäinkin. Hyvä Vennipenni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minusta on aina niin ihanaa katsoa kun westiet menee noin innolla radalla, meidän Sofin lajihan tuo ei ollut, kiinnostus lopahti nopeaan ja minusta ei ollut siihen, että piti kannustaa toista juoksemaan ja motivoida niin kovasti. Mutta teillä on näköjään ihan eri meno kuin meillä :D Pidän westiestä rotuna siis kovasti, mutta minulle oikea harrastuskoira se ei ole. Tokossa Sofi toki ajoittain on ihan huippu-motivoitunut (niin kauan kun namit pysyy mukana kuvioissa). Siinä missä Mila on mun agilitykaveri, niin Sofi lämmittää mun syliä aina kotona, kun Milasta ei taas siihen ole :) Hienoa menoa kyllä Venlalla, se on niin ihana nuori neitonen!
VastaaPoistaVenlan into on täysin rakennettua ja tehtyä, se ei todellakaan olisi tuollainen, jos oltaisi aloitettu niin kuin Elvin kanssa eli suoraan esteitä treenaamaan. Vennin kanssa on tehty ihan pikkuipanasta lähtien motivaatio- ja palkkausharkkaa ja nyt vasta pikkuhiljaa opetellaan agilitya :) Olen kyllä superylpeä tuosta kakarasta, jolla siis on tavattoman vähän malttia ja valtavan paljon vilkkautta, että se pystyy jo tässä vaiheessa tuollaiseen suoritukseen. Vieraassa ympäristössä malttamaan lähtölupaa, mutta sen jälkeen, jopa parin eksymisen jälkeen, tekemään töitä täysillä. Jospa tuota pomppimistakin saataisi muutettua enemmän juoksemisen suuntaan, voi Vennistä vielä tulla ihan mainio menijä agiinkin. Himpun verran liian pehmeä koira, mutta toisaalta, onpahan jotain vaihtelua tappaja-Elviin!
VastaaPoistaSellaisen koiran kanssa, jolla on sisäänrakennettuna moottori (esim. Mila tai Elviira), on huomattavasti helpompi ja pienitöisempi treenata ja harrastaa, mikä tietysti motivoi treenaamiseen ja kisaamiseen kyseisen koiran kanssa enemmän. Toisaalta taas esimerkiksi Venla oppii paremmin kuin Elviira asioita eli vähemmillä toistoilla päästään samaan maaliin, kun se viretila nousee siihen, mihin haluan sen nousevan, eikä yhtään yli. Eli ehkä ennemmin pohjatyö on vaativampaa ja aikaavievää ja jopa hermojaraastavaa (kaikessa hitaudessaan), mutta sitten myöhemmässä vaiheessa harmaat hiukset vain vähenevät, kun homma toimii, eikä asioida tarvitse vääntää moneen kertaan. Ihan mielenkiinnolla odotan, millainen agikoira Venlasta tuleekaan, vaikkei varsinaisia tavoitteita tällä koiralla agissa olekaan.
Kiitän kovasti kommentista ja kehusta, Venla on kyllä ihana ja harvinaisen onnellinen pieni karvakerä :)