Paljon on taas ehditty

Paljon on taas ehditty tehdä, ei niinkään raportoida!

Agilityn saralla Vennipennin kanssa ollaan tehty pari pikkutreeniä naapurihallilla. Treenin aiheena ollut suoraan eteneminen. Venla osaa siis kyllä edetä suoraan, ei siitä huolta, mutta suorat hypyt tuottavat ongelmia, kun Ven ei tiedä pitäisikö ne hypätä vai juosta ohjaajan puolelta ohi. Ja tämä puolestaan juontaa juurensa siihen, että aloitettiin hyppyjen treenaaminen vinoilla hypyillä ja suorien hyppyjen opettelu jäi huomiotta. Viime kerralla hallilla tehtiin suoraa, jossa kaksi hyppyä, suora putki ja yksi hyppy peräkkäin pitkänä suorana. Aloitettiin kahden hypyn päästä ja Venlan pään päälle syttyi aivan selvästi lamppu kahden ensimmäisen hypyn välissä ja vaihde loksahti silmään. Sitten kun saadaan vielä opeteltua sitäkin, että agilityrata on etenemistä ja ohjaukseen taipumista sopivassa kauhun tasapainossa, ollaan jo pitkällä.

Pelastuskoirailun saralla ollaan oltu parissa tottistreenissä eli treenattu erilaisia tottelevaisuusasioita. Venla tahtoo olla kovinkin häiriöherkkä muiden koirien läsnäollessa, mutta eipä se mikään ihme ole, hyvin vähän nimittäin ollaan ylipäätään tottisteltu ja vielä vähemmän muiden koirien kanssa. Seuraaminen vaatii töitä keston ja käännösten muodossa. Katsekontakti on valtavan hyvä ja perusasentokin on erinomainen, vaikkakin vaatii vielä ohjausavun. Odottelu/hengailu/paikallaolo vaatii todella paljon töitä. Istuessaan pysyy paremmin kuin maate tai seisten, vaikkei siinäkään ihan vakavasti puhuen pysy hyvin. Vilkas, levoton ja loputonta toimintaa vaativa koirahan tuo on aina ollut ja tulee olemaan, nyt olisi vain syytä ottaa asiakseen pitkäjänteisesti ja vaativammin sitä intoa opetella hallitsemaan. Luoksetulo on kohtalainen, joskus jopa hyvä. Vapaana ollessaan Venlan luoksetulo on kärsinyt huimasti, karannut viikon aikana kolmasti niin, että olen saanut lähteä perään ja sittenkään en ole ollut varma, että kääntyykö takaisin vai ei. Ehdoton harjoittelut ja muistuttelun paikka. Tokomaisen luoksetulon tilanne on yleensä kohtuullinen, sillä Venla tulee, mutta into ei ole omasta mielestäni riittävä. Joskus jopa saattaa tulla nenä maassa luokse, mikä on tietysti ehdoton ei, mutta kertoo siitä, että Ven ei ole ihan varma, mitä siltä vaadin.

Ollaan tottistreenien lisäksi päästy myös tekemään haku- ja ilmaisutreeniä. Ilmaisussa viime treeneissä Venlan pään päällä syttyi taas se kuuluisa lamppu, kun Venla lähti ukolle vauhdilla, sai onnellisuuskohtauksen "jeee, vieras ihminen, ihana, ihana, ihana", mutta sitten keksikin, että niin, sen ruokapurkinhan sai haukkumalla. Nyt sieltä tulee jo ihan kohtuullista ääntäkin, ei juuri lainkaan äänetöntä louskutusta. Hyvä Ven!

Hakutreeniä tai pikemminkin jälkitreeniä päästiin tekemään hälyharjoituksessa, jossa siis treenattiin hälytystilannetta. Se oli kaikkinensa opettavainen treeni minulle, mutta Venlakin pääsi töihin, kun lähdettiin auttamaan toista partiota. Venla nosti hienosti jäljen tieltä (okei, lumihangessa osasin itsekin sen nostaa ;) ) ja lähti jäljestämään. Näin jo jonkin matkan päästä, että jäljen vieressä olevalla isohkolla kivellä oli reppu, mutta halusin nähdä, mitä Venla siitä tuumaa vai tuumaako mitään. Ei olla treenattu yhtään esineiden etsintää ja koska reppu oli niin korkealla, oletin, että Venla jatkaa ihmisen jäljestämistä eteenpäin. Yllätyksekseni Venla pysähtyikin kiven luokse ja kiipesi sille tutkimaan reppua. Siis aivan törkeän superkoira. Hienosti löydetty! Saatiinkin siitä sitten lupa lopettaa etsintä ja Venla oli vallan ylpeä pikkukoira löydöstään ja saamistaan kehuista.

Rallykoira-Elviiran kanssa ollaan treenattu kuumeisesti Janakkalan rallykisoja varten. Käytösruudussa pysyminen ja oikealla seuraaminen ovat tuottaneet eniten ongelmia, mutta viime treeneistä jäi erityisen hyvä mieli käytösruudusta. Sellainen, että kyllä me selvitään. Eilen se suuri kisapäivä sitten koitti ja Elvi oli kyllä aivan mahtava. Ei haukun haukkua tai ylikierroksilla käymistä hallissa, vaan todella mahtavan hienoa westiekäytöstä :) Elvi jopa odotti nätisti, kun kävin rataantutustumassa ja oli koko ajan ihan hiljaa! Vaude. Startattiin siis ensimmäisenä ja oltiinkin lähtöportin tuntumassa valmiina odottelemassa käytösruudun nollakoiraa, kunnes se nimenomainen yhtäkkiä hyökähtikin ohi ja rähähti Elville. Ja paketti oli valmis, Elvi heti puolustuskannalla, eikä halunnut samaan kehään ollenkaan. Parhaansa mukaan teki, vaikka pakotin lähelle uhkaavaa koiraa, lopputuloksena hylätty, sillä Elvi rähähti kahdesti käytösruudun nollakoiralle.

En syytä Elviä yhtään, sillä E teki aivan hullun hyvin töitä (saatiin ekstrakehut käytösruudustakin!!). Harmittelen vain sitä, etten tajunnut itse, että sieltä tulee rähinää siltä toiselta koiralta. Pohditaan ja mietitään, mitä sitten tehdään, mutta tavoitteena edelleen nousta ennen virallistumista mestariluokkaan. Täytynee tehdä nyt ratatreeniä häiriökoirakoilla varustettuna, että saadaan Elville luottamusta siihen, ettei kukaan tee sille radalla mitään.

Ja kaiken tämän harrastamisen lisäksi ollaan nautittu jäällä lenkkeilystä oikein urakalla. Yksin tai laumassa, jalan tai hiihtäen. Mukavaa on ollut!

Venla ja Venlan uusin ystävä Tiki-australiankarjakoira