Pohdintaa

Viime viikonloppuna seikkailtiin taas agilityn merkeissä. Lauantaina oli vuorossa Elvin ensimmäiset startit kakkosluokassa Riihimäellä ja sunnuntai vietettiin kisoissa Liedossa. Riihimäeltä Elvi napsi 15, 5 ja HYL -tulokset, Liedosta 10, 15 ja 10 -tulokset. Kaikenkaikkiaan Elvi oli jotenkin vaisu ja jostain syystä Ee teki hurjan paljon juttuja, joista ollaan jo päästy eroonkin. Muuri ja muurin palikat, tiukat käännökset aitojen jälkeen, lentokeinu ja rengas ovat asioita, joiden kanssa ollaan tehty paljon töitä ja päästy eteenpäinkin, mutta jälleen kerran virheitä napsittiin näiltä ainaisen tutuilta esteiltä.

Minulla on tosin teoria tähän. Joko ollaan viime aikoina käyty ihan liikaa hallilla ylipäätään treenaamassa tai sitten takapakki johtuu siitä, että ei olla juurikaan treenattu kahdestaan Elvin kanssa. Ollaan siis käyty hallilla ystäväni Viivin ja superhuippuagiliitäjäkoiransa Jerryn kanssa ja vaikka Jerry ei ole ollut samaan aikaan hallissa Elvin kanssa, on se ollut kuitenkin länsä matkassa ja valitettavasti Elvi on mahdottoman häiriöherkkä ja tämä on saattanut vaikuttaa agilityynkin. Voi myös olla, että Elvin agility on taantunut sen vuoksi, että Elvin palkkapallo, puoliksi syöty jalkapallo, on kadonnut. Ollaan siis käytetty vain patukkaa Elville ja sillä ei ole mitenkään samaa vaikutusta kuin pallolla. Ja kyllä, toki koiran pitää pystyä kestämään häiriötä ja erilaisia palkkoja, mutta juuri kun Elvin kanssa on saatu palasia loksahtamaan kohdille, toivoisin niiden pysyvänkin vähän aikaa paikallaan.

Suurin ongelma (kyllä, myönnän sen, se on ongelma) tällä hetkellä kuitenkin on se, että Elvi varastaa ihan jokaisessa startissa kisoissa. Olen pohdiskellut ja mietiskellyt, mikä voisi olla ratkaisu tähän. En vain halua ymmärtää, että minun pitäisi ilmoittaa tuota virallisiin kisoihin ja mennä napsimaan hylättyjä siitä, kun se varastaa ja poistun kentältä. Luulen nimittäin vakaasti, että se ei kyllä mene Elville perille. Toinen vaihtoehto, jota todennäköisesti aletaankin treenaamaan on se, että Elvi kävelisi itse kentälle. Nythän minä kannan Elvin ulkoa kentälle asti, sillä tuo hirttää itsensä pantaan, jos annan sen kävellä. Tässäpä tuleekin tokolla olemaan suuri merkitys ja nimenomaan rauhoittava merkitys. Elvi saa kyllä haukkua ja olla innokas, mutta jos treenin avulla jossain vaiheessa päästäisi siihen pisteeseen asti, että Ee pystyisi itse kävelemään kentälle seuraten, se voisi jo valmiiksi olla sellaisessa mielentilassa, että mennään sitten kun minä sanon ja esim. muistaisi myös hypätä ensimmäisen aidan yli.

Ja kotiuduttuamme reissusta (jonka muuten teimme yhdessä edellämainittujen Viivin ja Jerryn kanssa, kiitos matka- ja puheseurasta varsinkin kaksijalkaiselle!!) silittelin Elviiraa ja eiköhän tuon niska, kaula, kainalot ja selkä ole aivan verisiä rupia täynnä. Iho on mustaa ja kutisevaa. Allergiaoireet, jotka eivät kyllä missään vaiheessa ole lähteneetkään, ovat jälleen riesanamme.

Elvistä Sagaan, pikkuneiti voi tällä hetkellä ihan hyvin. Ontuu välillä etu- ja takajalkaansa, mutta käyttää nyt kaikkia kinttujaan. Kävely on epätasaista, joten ei siellä kaikki ole hyvin. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja jos näyttää siltä, ettei kyseessä ole lihasperäinen venähdys tai muu vastaava, meidän on yllättäen jälleen mentävä kuvauksiin. Onhan viimekertaisista kokovartalo- ja raajakuvauksista jo puoli vuotta aikaa..

Kaikkinensa elämä Sagan kanssa on varsin raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voitte vain kuvitella. Kymmenkuinen koira, joka on elämänsä aikana tehnyt kahden käden sormilla laskettavan määrän käyntejä eläinlääkärille, ei ole sisäsiisti, ei tule koskaan olemaan sisäsiisti, on ollut suuressa leikkauksessa, sairastaa parantumatonta vähitellen rappeuttavaa maksavikaa, ei pysty kävelemään normaaleja lenkkejä, syö erikoisruokaa ja juo litratolkulla vettä päivän aikana. Olenkin sanonut, että jos Saga olisi tämän kaiken lisäksi vielä huonopäinen, en todennäköisesti jaksaisi sitä kyllä enää yhtään. Kaiken senkin jälkeen mitä tuo on kokenut ja mitä tuo kokee tälläkin hetkellä, en voisi kyllä toivoakaan tervepäisempää. Saga on iloinen, sosiaalinen, ystävällinen ja hyvin käyttäytyvä skotti. Melkein voisin kysyä, mitä enempää ihminen voisi toivoa koiraltaan, mutta Sagan kohdalla tämän kysymyksen vastaus on ehkä liiankin ilmeinen.

Olisiko liikaa toivoa tervettä koiraa?