tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kutinaa

Elviiralla on jälleen selkäkutinaa (todennäköisimmin Sagan nappuloiden syönnistä) ja ahdistavaa sellaista onkin. Kyseessä voi toki olla palanneet pakkaset, välipäivinä olleet märät kelit tai ihan mikä tahansa muukin. Eläinlääkäri suositteli kaikesta huolimata ulkoloistartunnan poissulkemiseksi strongholdia ja aikanaan marsuillekin käyttäneenä en edes miettinyt mitään sivuvaikutuksia, kun laittelin neidin niskaan tuon aineen. Ja niinhän siinä sitten kävikin niin, että Elviira tiputti (tai turkista irtosi isoja tukkoja) karvansa niskasta, ei suinkaan pohjavillaa, mutta suurimmaksi osaksi muut karvat irtosivat. Nyt siis tiedämme senkin, ettei Elville sovikaan stronghold. Vaikka voihan tuo tietenkin olla ihan persoonallisen näköinen kämmenen kokoinen kalju läntti niskassa.. Hieman turhauttavaa, varsinkin kun koko ulkoloistartunta oli (todennäköisesti) vain eläinlääkärin mielikuvituksen tuotetta.

Elviiran kanssa on siis oltu lähestulkoon koko neidin elämän ajan eläinlääkärin suurkuluttajia ja olenkin moneen kertaan kiittänyt onneani, että ymmärsin ottaa vakuutuksen Eelle pentuna. Sagan tullessa perheeseen olen miettinyt, ottaisinko tuolle vakuutusta, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että vakuutus pikkupisteellekin saattaa olla ihan paikallaan. Neidin silmät ovat kovilla (tai toistaiseksi vain silmäluomet *koputtaa puuta*) Elvin näykkimisestä johtuen ja nytkin oikeassa alaluomessa on kaksi varsin mainion kokoista pattia. Näistä johtuen tai näistä huolimatta Sagalla silmät ovat myös jatkuvasti todella rähmäiset, vaikka niitä puhdistelenkin silmävedellä. Ja silmäjuttujen lisäksi neidin vasemmanpuoleiset poskihampaat ottavat yhteen, kun Saga laittaa suun kiinni, vaikka muuten purenta näyttää ihan hyvältä. Toivon, että sekä nämä rähmimisongelmat että purukaluston vika ovat pentuajan juttuja ja maitohampaiden vaihtuessa ja muutenkin tuon likan kasvaessa jäisivät unholaan. Jos näin ei kuitenkaan käy, minusta tuntuu, että tulen olemaan ihan tyytyväinen päätökseeni ottaa myös pikkuneidille eläinlääkärikuluvakuutus.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen eli kutinaan palaten, itseänikin vaivaa kutina. Nimittäin semmoinen kutina, että tekisi mieli viedä Elviira kesällä kokeilemaan ALO-luokan tokokoetta. Lueskelin eräänä iltana noita liikkeitä ja totesin, ettei siinä ole mitään, mitä Elvi ei jo osaisi arkielämästä. Pientä hiontaa tottakai täytyisi tehdä ajoitusten ja sijoittumisien kanssa, mutta sehän olisi sitten sitä tokon treenaamista se! Ja minä kun olen elänyt siinä uskossa, ettei Elvistä ole toko-koiraksi. Näin ne koiraharrastukset vain kerääntyvät! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti