Ontuu, ontuu

Elviira nimittäin. Alkuviikosta kävi sattumien summana onnettomuus, jossa Elvin jalka jäi sellaisen painavan metallisen kerrostalon ulko-oven alle, kun ovi meni kiinni ja pikku-Ee oli välissä. Tänään ontui ensimmäistä kertaa ihan selvästi ravissa, haluaisi mieluummin vain kävellä ja ymmärtäähän sen, kun varpaat ovat murskana.

Eipä tässä, sairaslomallahan siitä selvitään ja sairastetaankin kunnolla, että saadaan likka varmasti kuntoon kevään agikoitoksia varten! Viikko-pari mennään vain välttämättömillä ulkoiluilla, jonka jälkeen asteittain lisätään lenkkien määrää, pituutta ja vapaanaoloa. Tavoitteena olisi parantunut koira kuukauden kuluttua.

Aloin jo miettiä, mitä kaikkia uusia temppuja ehditään saikun aikana opettelemaan, ettei Elvin aivoista tule pelkkää mössöä. Rally-tokotunneilta jäädään kyllä Elvin kanssa pois, vaikkei se niin nopeatempoista olekaan, ylimääräistä rasitusta kuitenkin. Alkuviikon trimmauksessa saatujen psyykkausten ja innostamisten siivittämänä otetaan se nouto nyt haltuun ja samaan syssyyn, ettei liian helpoksi mene, opetellaan myös Elville supervaikea temppu, nimittäin ryömiminen.

Venla pääseekin siis jo pienestä iästään huolimatta suuriin saappaisiin ja (pehmeällä laskulla) töihin! Rallyharkat, peko- ja ohitustreenit sekä päivittäiset lenkkeilyt jäävät pikkuneidin harteille ja tottahan tuossa virtapiikissä intoa riittääkin toimintaan. Jos saataisi vihdoinkin Venlan luoksetulokin edes melkein sujumaan. Maailmassa kun on niin paljon muuta mahtavampaa, ettei hihnan luokse halua kukaan, paitsi jos siellä on ruokaa.

Tähän loppuun vielä talvilomatunnelmia.

Elvi, Cici, Venla

Venla, Elvi, Tellervo, Hilma