Arkea

Eilen illalla lenkkeiltiin tyttöjen ja mäykkyjen, Tildan ja Fazun, kanssa. Enkä ole pitkään aikaan ollut niin kaamealla lenkillä! Fazua ei kiinnostanut lähteä koko lenkille ja kun vihdoin saatiin F liikkeelle, Elvi ei enää suostunut kävelemään (herkkistassu ei taas kestä puoliksi sulaneita ja hiekotettuja teitä). ADHD-Venla juoksi ympyrää koiran luota koiralle (hihnassa) ja Tilda kyttäili Idaa namien toivossa. Tosin T kulki kaikista parhaiten sentään eteenpäin. Ulkona oli tuhottoman kylmä tuuli ja tietkin oli ihme lumikinosten peittäminä. Kaikkinensa aivan karmea lenkki pitkästä aikaa, vaikka seura oli loistavaa ja pääsi taas purkamaan kaikenmaailman elämäntapahtumia. Se on jännä, miten joskus vain päivän tapahtumatkin vaikuttavat noiden nelijalkaisten käytökseen. Kai sitä heijastaa itse niihinkin pahaa mieltä, kun on paha päivä. Mutta melkein jo kaikessa kamaluudessa naurattikin eilinen lenkki, viimeistään tänään! :D

Sievästi hihnassa :)

Tämän päiväisillä lenkeillä puolestaan molemmat plikat ovat käyttäytyneet kuin unelma. Ven tulee luokse ja Elvi kulkee eteenpäin, eikä tapa Venlaa. Käytiin iltapäivällä ihanassa kevätauringonpaisteessa kävelemässä lähipellolla ja poikettiin umpihangen kautta kotiin. Venlaa ei haittaa yhtään kulkea umpihangessa, mutta Elviä ärsyttää tuhottomasti, kun se ei pääse etenemään. Alkoi ihan naurattaa, kun Elvi yritti hetken kulkea omaa polkua (ryömien askel kerrallaan eteenpäin) ja Ven pomppi menemään omaa polkuaan, kunnes Elvi totesi, että ei tästä mitään tule ja siirtyi seuraamaan Venlaa. Venla sai tästä hyvästä kunnon hepulit ja juoksi kyllä käsittämättömällä tarmolla umpihangessakin hepuliaan pois. Mahtava fysiikka pennulla :)

En jaksanut ottaa kameraa lenkille, joten räpsittiin parit kännykkäkamerakuvat ja kun aloin siirtää niitä koneelle, löysin myös bussikuvan!

Ven kun pääsi ensimmäistä kertaa bussin kyytiin muutama viikko sitten ja jäihän siitäkin tarinaa kerrottavaksi. Venla veti oikein innolla bussiin sisälle ja oli superreipas. Jäätiin sitten seisoskelemaan keskelle bussia ja varmaan parin pysäkin verran Venlakin vain seisoskeli ja ihmetteli. Sitten iski tylsyys ja Ven alkoi huutaa niin kovaa kuin ääntä lähti, enkä saanut millään nameilla tai temputuksilla hiljentymään. TYLSÄÄ! Piti sitten hypätä paria pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, kun ei häpeälle ollut enää määrää, bussilastillinen ihmisiä kun tuijottaa, mitä ihmettä teen koiranpennulle... Tästä viisastuneena muistan ottaa puruluun mukaan taskuun seuraavalle reissulle ;)

Tänään saatiin myös postissa hieman epäilyttävä lähetys. Neljä pakastepussia täynnä valkoista jauhetta. Onneksi näitä olikin jo odotettu, kyseessä on nimittäin FitDogin Recoveryn makutesti! Neljä eri maistatusjauhetta ja näitä päästäänkin sitten ensi viikon viikonloppuna testailemaan nirsoimmalla Hilmalla ja sen jälkeen kaikilla muilla. Saas nähdä, mitä tuloksia saadaan.