Koiratanssia!

Elvi lämmittelee (vai rentoutuu?) ktkurssia varten! Tämä temppu on "down".

Eilen oltiin Salpausselän kennelpiirin järjestämällä koiratanssikurssilla, joka jatkuu pääsiäisen jälkeen vielä muutaman kerran verran. Kouluttajana toimi Kirsi Liikanen ja yhteensä meitä on ryhmässä 8 koirakkoa eli aika iso ryhmä. Elvikin löysi heti oman arkkivihollisensa, hyppivän ja pomppivan saksanpaimenkoiran. Iso koira on jo muutenkin tarpeeksi kammottava, sitten vielä kun se liikkuu epämääräisiin suuntiin ja epämääräisellä tavalla, pakkohan sitä on epäillä ;)

Alussa treenattiin kontaktia eli kuljettiin ympäriinsä, eri suuntiin ja koiran eri puolilla ja palkkailtiin siitä, että koira pitää kontaktia yllä eli katsoo ohjaajaa, ei muita koiria. Elvillä teki tiukkaa ohitella sitä sakemannia, mutta muutoin se oli kovin välinpitämätön toisia kohtaa (jee!). Tietysti, jos joku muu sai jonkun haukkukohtauksen, Elvi oli heti menossa väliin selvittämään riitaa, mutta pientä valkoista järkkäriä ei onneksi sitten tarvittukaan.

Sitten mentiinkin kaikki hallin yhdelle seinustalle ja tehtiin kahdessa ryhmässä aina vuoronperään erilaisia liikkumistapoja edestakaisin. Ensin treenattiin vain koiran kävelyä vasemmalla ja käännöksen jälkeen oikealla. Käännös tehtiin niin, että koira ja ohjaaja kääntyivät toisiaan kohden. Elvi on tokon puitteissa opetellut, että jos minä käännyn sitä kohden, sen kuuluu kiertää selän takaa sivulle ja tätä taitoa on jo rally-tokon käännöksissä koeteltu ja taisteltu sitä vastaan ja nyt myös koiratanssissa. Onneksi "vierellä" alkaa jo Elville olemaan ihan tuttu käsky, niin sillä taidan saada asian pelastettua eli kun kuuluu "vierellä", hakeudutaan oikealle puolelle, "sivulla" taas vasemmalle. Mutta Elvi osasi molemmat puolet oikein mainiosti, ei mitään ongelmaa ja hienosti rallyssa opittuna tehtiin töitä ihan hiljaa ja hissukseen. Ai niin ja sitten tehtiin tietysti samaa häiriöllä (=ohjaajan kädet ylhäällä, taputtaen, tömistellen jne.), ihan ok niinkin.

Tämän jälkeen treenailtiin eri puolenvaihtoja. Ensin, että koira vaihtaa puolta selän takana (Elville "kierrä"), sitten niin, että ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä, katse koirassa (agista tuttu valssi) ja sitten koira jalkojen välistä (Elville "läpi"). Puolenvaihdot tietysti sujuvat Elvin kanssa, mutta seuraavaksi täytyy alkaa hioa niiden nopeutta ja toistojen tiheyttä. Siten saadaan enemmän käyttömahdollisuuksia noille liikkeille. Jalkojen välistä pujottelu on ainut liike, jossa Elvi veti kierroksia tuolla treeneissä, mutta siihenkin saatiin vinkkinä, että jos se ehtii kuumua (mielellään ei), niin sitten rauhoittavaa liikettä ennen vapautusta, ettei se koskaan vapaudu siitä pöljä-mielentilasta. Jep, näin ollaan tehtykin.

Sitten treenattiin välillä rauhoittavaa liikettä eli koira paikallaan ja ihminen liikkuu. Hallissa on betonilattia ja ajattelin heti, että mitenhän saan sen pysymään maassa (ei välitä makoilla kylmillä pinnoilla), mutta sitten sieltä löytyikin kuin westielle tehty pieni matonpalanen. Lähetin Elvin matolle ja pyysin maahan, sitten hyppelehdin ympäri hallia, välillä menin Elvin yli (sivusta, edestä, takaa, etuperin, takaperin), välillä pyörin ympäri (lähellä, kaukana) ja siinä se vaan makoili ♥ Päätä tietysti vähän käänteli, että minnehän menen ja piti koko ajan kontaktia, mutta ei ollut lähdössä mihinkään. Ja huom. huom. Elvi oli vapaana vieraassa hallissa 6 vieraan koiran treenatessa ympärillä! Jee!!

Mitähän sitten vielä tehtiin... omia temppuja ainakin loppuun ja sai kysellä treenivinkkejä jne. Saatiin vielä kotiin lappuset, jossa on luetteloa ns. perusliikkeistä ja muutamista tempuista eli jotain treenattavaa vapaapäiviksi :)

Mietin etukäteen, että mitenhän mahtaa käydä tuolla koiratanssikurssilla, saadaanko siitä mitään irti vai onko ihan turha juttu, mutta onneksi se osoittautuikin yllättävän hauskaksi harrastukseksi! Jotenkin lohdullista kuitenkin huomata, että 2½-vuotta sen jälkeen, kun Elvi steriloitiin ja käytös muuttui täysin (aggressiiviseksi, urosmaiseksi jne.), ollaan tehty jotain oikein ja oltu johdonmukaisia. Nykyään kun Elvin kanssa voi näemmä mennä minne vain ja tehdä mitä tahansa, ilman että tarvitsee pelätä tappaja-westien hyökkäystä. Mutta kyllä tuo Een sterilointi traumatisoi minuakin sen verran, että Venlaa ei kyllä koskaan leikkauteta, jos ei ole aivan pakko. Huh!