Menossa

Elvillä oli tänään kehonhuoltoa fyssarilla. Rutistelujen ja puristelujen jälkeen Elvillä todettiin jumi lannejossakin ja toisessa etujalassa. Jumit olivat kuulemma kuitenkin varsin lieviä ja fyssari oli sitä mieltä, että Elvi voisi olla pahemmassakin kunnossa, koska takapään käyttö on nätisti sanottuna puutteellista. Todella pätevän oloinen tyyppi ja Elvikin viihtyi (vaikkei innostunutkaan nameista ihan niin paljon kuin olisi pitänyt). Saatiin kotiläksyksi peruuttamista ja nenä takapuoleen venyttelyä. Varattiin saman tien uusi aikakin, että saadaan seurattua Elvin takapäänkäyttöetenemistä ja varsinkin jumien edistymistä.


Sieltä sitten kevyen automatkan kautta Helsinkiin ja Elviira trimmiin. Edellisestä trimmistä on nyt siis 6 viikkoa ja täytyy kyllä hämmästellä, miten Elvin tukanlaatu on muuttunut lähes yhtäkkiä. Mahan hahtuvatkin ovat jo oikeasti karkeaksi tunnistettavissa! Pään tukka on höttöä, mutta päädyttiin trimmaajan kanssa siihen, että minä trimmaan Een pään varsinaisten trimmien välissä eli päälle tulee sitten kolmen viikon välein trimmi. Toivottavasti pääntrimmausopit ovat pysyneet sen verran mielessäni, ettei tuon tukka nyt ihan muodottomaksi ainakaan mene :)

Skottienkieltomerkkejä oli kaikkialla! ;)

Jätettiin siis Elvi trimmiin ja lähdettiin Sagan kanssa katsomaan suurkaupungin menoa. Käveltiin läheiselle metroasemalle ja bongattiin varsin skottivastaisia kylttejä ;) Saga sai myös hurjan paljon ihailua kävellessään tyylikkäänä skottiruutuisessa manttelissaan tuulessa ja tuiverruksessa. Tarkoitus oli siis lähteä metrolla ajelemaan tuon maalaisen kanssa, mutta ensimmäinen stoppi tulikin ulko-ovella, kun piti mennä puhalluksesta, liikkuvista ovista ja lattianpintamateriaalinvaihdoksesta ohi yhdellä kertaa. Maanittelin hetken Sagaa ja sitten se tulikin melkein reippaasti omin jaloin sisälle (eräs oven vieressä seisova nuori huomautti jo minulle, että se pelkää ja tarjoutui nostamaan Sagan sisälle). Namien voimalla selvittiin. Seuraava paniikki olikin sitten rullaportaissa, Saga siis oli luonnollisesti sylissä, mutta Ruoholahden korkeus hirvitti ja Saga yritti käytännössä koko ajan kiivetä pääni päälle karkuun. Päästiin alas ja päästin Sagan kävelemään. Laattalattia oli kiiltävä ja liukas, joten Saga ryömi mahallaan jonkin aikaa, kunnes tajusi, että saa namia, kun kävelee normaalisti ja intona, paniikki meni siis nopeasti ohi. Sitten päästiinkin jo itse metrovaunuun ja ajeltiin menemään. Kerrottakoon, että Sagaa oli lievästi sanottuna kotonaan metrossa. Ensimmäisen pysäkin jälkeen kävi lattialle kyljelleen nukkumaan ja laittoi leukansa naapurin kengälle ♥

Söpis metrossa!

Jutusteltiin siinä sitten kiinanharjakoirakasvattajan kanssa niitä näitä, kenkää lainanneella naapurilla oli pari englanninbulldoggia, käännyttiin Itiksessä takaisinpäin ja vaihdeltiin ajatuksia westieihmisen kanssa ja Saga sai rapsutuksia villiksen, corgin ja rotikan omistajilta. Hauska huomata (kun välillä käy ihmistenkin ilmoilla), miten koiran kanssa saa aina keskustelua aikaiseksi ja kuulee vaikka mitä muisteloita muiden koirista.

Sitten haettiinkin Elvi pois trimmistä ja siitä olikin tullut iiiiiiihana! En voi sille mitään, mutta minun mielestä Elvi vaan söpöstyy päivä päivältä ja todennäköisesti rutistan sen vielä joku päivä hengiltä, kun se on niin kuvottavan suloinen. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka kaikki koiranpennut ovat suloisia, aikuiset westiet voittavat ne kyllä sata nolla. Suuri kiitos siis taasen Hilkalle mainiosta työstä! :)

Pitkäksi venyneen päivän jälkeen palattiin (tyhjän) koirapuiston kautta ruokakupeille ja nukkumaan, että jaksetaan huomenna ihmetellä Lahden elämää torilla.