Toinen päivä Lempäälän SportDogParkissa oli ensimmäistä pahempi. Tungosta oli myyntikojujen ansiosta vieläkin enemmän ja kuulutuksen tuoma lisäväri nostatti myös hallin yleismetelin korviahuumaavaksi. Elvi kävi alusta loppuun asti kierroksilla. Mikään tokottelu, temputtaminen, häkittäminen tahi lenkittäminen ei auttanut. Sen näköistä jälkeä oli sitten radallakin. Tänään tuomareina olivat Marjo Heino ja Henri Luomala.
Alkusuoralla toivoin Elvin purkavan ne pahimmat raivot, mutta olin väärässä. Valssasin nelosen jälkeen ja tarkoitus oli tehdä päällejuoksu vitoselle. Ensimmäistä kertaa Elvin elämässä päällejuoksu ei toiminut ja Elvi jäi pyörimään ympyrää ennen kutosta. Sain sen jotenkin kutosaidasta kuitenkin yli ja se oli hyppäämässä takaisin. Onneksi takaisinhyppääminen ei ole koskaan ollut Elvin juttu, vaan se kiersi vasemman siivekkeen kautta, josta jatkettiin matkaa. Tästä saatiin vitonen. Oikealta ohjaten puomi ja valssaten lähetys kepeille. Elvi meni historiallisesti väärään keppiväliin, korjattiin ja jatkettiin matkaa. Vitonen. Valssasin keppien jälkeen, koska a) Elvi ei kestä takaaleikkausta putkelle ainakaan pöljäilymielentilassaan ja b) etten vetäisi Elviä lähellä olevalle A:lle. Hyvin toimi. Sitten aan vasemmalta, persjättö ja lähetys hypylle. Loppusuora oikealta puolelta ja taas satavarma päällejuoksu 15-aidalle tökki ja Elvi kävi jalkaan kiinni. Jatkettiin loppuun ja Elvi lähestulkoon tuli viimeisen aidan ohi, koska jälleen kävi jalkaan kiinni. Hullun ja todella töksähtelevän radan tulos siis 10 rv ja 0,89s yliaikaa. Oli kyllä niiiin ääripääsuoritus verrattuna viimeisimpään Jyväskylän kisaan. Siellä se meno nimenomaan oli sulavaa ja sujuvaa ja Elvi eteni upeasti, nyt se vaan kyseli kyselemistään ja keuhkosi, kun ei ehtinyt kyselemisiltään kuuntelemaan ja katsomaan, mitä yritin ohjata.
Ennen toista rataa Elvi oli
hieman rauhallisempi, joten olin positiivisin mielin (ja myös sen vuoksi, että tällä radalla ei ollut yhden yhtä suoraa ja sehän sopii meille!). Kuitenkin kun oltiin tietenkin taas loppupäässä minikakkosissa, jouduttiin odottelemaan tuskaisen kauan omaa vuoroamme. Elvi kuumeni taas johonkin uusiin ulottuvuuksiin, kun lähestyttiin rataa. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen jälkeen ja puomin vasemmalle puolelle. Vienti vitosputkeen (jonka aikana Elvi tosin oli menossa väärään päähän ja vaikka minne superpitkän välimatkan takia), vasemmalta puolelta kutosen ohjaus, takaakierto seiskalle ja niistolla mukaan kasille. Kasin ja keppien väli oli taas jumalattoman pitkä, mutta tiukkaakin tiukemmalla käskytyksellä Elvi irtosi kepittämään. Pakkovalssilla kymppiputkeen, Elvi pysähtyi putkessa, luulin, että se kääntyy ja tulee takaisin joten jäin hetkeksi odottamaan, mutta sitten Elvi tulikin oikeasta suunnasta ulos ja olin myöhässä muurille. Hyppäsi toki, mutta palikat lensi. Aalle ohjaus oikealta puolelta, lähetys 13-aidalle, 14 takaakiertona ja valssi, jonka avulla sain Elvin vedettyä pois Aalta ja putkeen. Toimi. Hyvä minä, kun olen oppinut vihdoinkin, miten nuo kohdat on Elville ohjattava! Keinulle, jonka jälkeen valssi ja viimeiset aidat. Ihan alussa tosiaan siis ykkösaidan rima lensi, sillä Elvi ei edes yrittänyt hypätä (KIIRE), toinen virhe oli sitten muurinpalikat, joten kymppi tältäkin radalta, aliaikaa tällä kertaa, kun ei jääty huutamaan toisillemme ihan niin montaa kertaa kuin A-radalla.
Semmonen reissu siis taas, melkein jo alkaa olemaan tyypillistä Elviä tuo kympittely. Nyt pidetään viikko täysin treenitöntä elämää ja laitetaan kunnolla treenisuunnitelma paperille. Ongelmia kun on ja paljon, joten ne on saatava kuntoon kotihallilla satavarmoiksi ennen kuin voin edes kuvitella, että ne toimisivat muualla. Täytyy myös katsella josko löytyisi taas pitkästä aikaa möllikisoja, joihin voitais mennä treenaamaan tuota kisatilannetta, Elville kun on aina vaikeaa olla kisoissa. Ja täytyy ennen seuraavia kisoja taas paistaa uusia testireseptejä allergianameiksi kisoihin, että tosiaan saisin tuon rauhoitettua sillä tokottelulla ja tehtävänannolla ennen startteja, tänään kun oli vaan kaupan kanafileitä, niin ei kiinnostanut. Leluilla leikitään sitten väliajoilla ulkona ja puretaan aggressiota. Ja ulkona nimenomaan, koska Elvi käy muuten noin ahtaissa paikoissa muiden ohikulkijoiden kimppuun leikkiessään.
Ihmeterriäinen. Ja vaikka siihen hermo meneekin ja tämän päivän (niin kuin monen muunkin päivän) radat olivat surkeita, on se silti loistokoiru. Jahka saisi vaan kesytettyä tuon Elvin villin puolen tai edes valjastettua. Work in progress.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti