Tänään oli vielä vihoviimeinen startti Piikkiössä ja tuloksena HYL. Jätimme radan kesken ja fiilis tämän radan jälkeen oli tuttuakin tutumpi "Elvi ei kisaa enää koskaan". Miksi en voi ikinä oppia mitään? Onhan se jo tullut todettua, että Elvin korjaaminen on vaikeaa kentällä ja parempi mieli jäis kaikille, jos aina tehtäis rata loppuun, oli tulos mikä hyvänsä. Joku aivoitus iski kuitenkin siinä vaiheessa, kun tuo hyppäsi renkaan ohi ja kävi hakemassa seuraavan aidan, että otin ja korjasin renkaan. Hyppäsi taas ohi ja korjasin uudestaan. Sitten pois. Elvi kävi nilkkaan kiinni ja multa paloi hihat taas sen raivoamiseen. Lopputulos olisi ollut onnellisempi kaikkien kannalta, jos oltaisi vaan jatkettu aidan hakemisesta tulleen hylyn jälkeen kisanomaisesti rata loppuun.
Josko olisin tästä nyt kuitenkin sitten seuraavaa kertaa varten oppinut jotain.
Ja toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Een kanssa kannata mennä yhden startin kisoihin. Tämänkin jo tiesin Een ihka ensimmäisen startin (Lempäälässä) perusteella, mutta silti piti väkisin käydä tekemässä tämän juhannuskisarupeaman viimeinen päivä.
Elviirassa on potentiaalia ja onhan se kehittynyt siitä, mitä se on ollut, mutta tuntuu niin kuin itse polkisi paikallaan, eikä osaisi koskaan tehdä oikeita päätöksiä nopeasti silloin, kun niitä pitäisi tehdä. Onneksi suunta tässäkin asiassa voi olla vain ylöspäin ;)
Kivaa oli tämänpäiväistä lukuunottamatta ja paljon opittiin. Treenattavaa jäi hurjasti, tässä vain pieni osa:
-renkaan suorittaminen
-keppien aloitukseen itsevarmuutta
-ohjauskuvioita (takaaleikkaus PUTKELLE, ennakoiva valssi, päällejuoksun hiontaa)
-alakontaktit (puomi, aa)
-lähdössä odottaminen
Niin ja nythän tämän viikonlopun jälkeen päätin asettaa uuden tavoitteenkin Eeville. Nollatulos ykkösistä :) Ei väliä meneekö yliajalla vai ei, mutta kunhan ratavirheet jäävät pois. Pidempiaikainen tavoite on, että ensi kesänä voimme jo alkaa puhumaan kisaamisesta ja asettaa kisanomaisia tavoitteita agiharrastukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti