Ensimmäisen radan ratapiirros on vajaa, joitain aitoja puuttuu, mutta niissä ei mitään kummallista, koska tuossa oli paljon suoraa linjaa ja puuttuvat osuivat todennäköisesti niille. Videota ei tästä startista saatu, sillä lähtö tapahtui oletettua nopeammin.
Renkaasta Ee hyppäsi välistä. Tiputti jonkun aidanriman renkaan jälkeisessä mutkassa. Meni hienosti keinun. Kävi väärällä puolella keppien aloitusta, koska olin liian lähellä työntämässä Elviä kepeille, mutta korjasin sen eli annoin tilaa ja uuden käskyn, sitten kepit menivätkin hienosti. Vauhdilla jatkettiin loppua kohden, sillä nythän jo nämä "pahat" paikat oli koettu.
Kiihdytin puomilla, niin kuin aina, koska Elvikin niin tekee, mutta huomasin puolessa välissä puomia, ettei Eviä näy missään. Neiti hyppäsi ennen puomin ylätasannetta alas maahan. Otettiin uudestaan niin, että minä kävelin vierellä ja taas sama juttu. Puomin jälkeen tuli vielä joitain aitoja, mutta jätettiin ne välistä. Mentiin kentän laidalle seuraamaan ja monelle muullekin koiralle tuli uskonpuute samaisella puomin ylösnousulla ja onko mikään ihme; ylösnousu pomppi ylösalas koiran liikkeen mukaan enemmän kuin mikään muu puomi, mitä Ee on mennyt. Elvi siis aivan varmasti hämmentyi siitä, että onko tämä nyt sittenkin keinu ja kun se ei lähtenyt kallistumaan, varminta oli hypätä alas. Tuli kyllä täytenä yllätyksenä, ettei Ee mennyt puomia. Se on ehkä ainoa este, josta olen voinut satavarmasti sanoa, että sille Elvi etenee ja sillä voidaan takaaleikata ja mitälie. Kaikkea sitä oppii, kun maailmaa kiertää siis! Elvillä oli hyvä vire, joskin pitkä nurtsi hidasti kyllä lyllerön juoksua paljon.
Toisena ratana oli sitten vuorossa hyppyrata. En stressannut enää mitään esteitä ja muutenkin keskityin siihen, että tehtäisi Een kanssa vain niin hyvää rataa kuin pystytään. Rataantutustumisessa iski luottamuspula Elviiraan, en siis saanut päätettyä, miten ohjaan välin kepeiltä renkaan ja aidan kautta putkeen. Ohjaustreeniä (takaaleikkaus ensisijalla) on tehtävä ihan hurjan paljon enemmän, että voisin oikeasti luottaa siihen, että Elvi kyllä tietää, mitä tehdään. Päättämättä ohjauskuviota ei ehkä kannata mennä radalle.
Mentiin kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa 1. aita kutsuhyppynä ja kääntää Elvi kakkoselle. Näin kuitenkin silmäkulmastani, kun kävelin kakkosaitaa kohden ja olin kääntymässä Eetä päin, että neiti ponkaisi liikkeelle. Paniikissa lähdin ohjaamaan suunnittelemaani ohjauskuviota, vaikka olin ihan väärässä paikassa, näin Ee siis juoksi toisen aidan väärälle puolelle ja saatiin vitonen. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Kaikki meni oikein hyvin ja sujuvasti, keppien alun Ee haki vähän epäröiden, koska olin esteiden ahtauden vuoksi tosi lähellä jälleen kerran. Keppien jälkeen tarkoitukseni oli nyt sitten kuitenkin takaaleikata aidalle, mutta Elvi alkoi hidastelemaan niin paljon, että vedätinkin sitten aidalle saakka ja pienen pyörimisvaelteluretken jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin putkeen :D Lopussa Ee lähti 15. putkelta juoksemaan oikealle, vaikka minä kutsuin vasemmalla (treenattava siis paljon enemmän putkesta ulostuloa..), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Elviiran ensimmäinen agitulos 5rv, aika 39 ja rapiat (ia 42s)
Videossa putket vähän tiellä, mutta näkeepähän meidän seikkailukohdan ja Elvi-epäruohonleikkurin hitaan vauhdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti