Agilitya

Pujottelun 6. päivä pidettiin taas yli viikon tauon jälkeen. Hyvin oli muistissa kujat ja päästiinkin kaventamaan kujaa niin kapealle, ettei Elvi nähnyt enää suoraan katsoessaan muuta kuin keppejä. Hyvin Ee tajuaa pujottelun pointin ja yrittää hakee itselleen sopivaa rytmitystä. Kokeiltiin lähetyksen lisäksi sitä, että juoksen Een vierellä pujottelun ajan ja totesin, että lähetyksellä tuo toimii paremmin. Kun juoksen itse vierellä, Elvi alkaa keskittymään siihen, miten kovaa minä etenen ja yrittää itse mukailla oman menonsa siihen sopivaksi. Lisää treeniä siis siinäkin suhteessa tarvitaan. Lähetyksellä tosiaan keppien pujottelu on sujuvaa ja reipasta, mutta ennen keppejä (tai mitä tahansa muita esteitä) Evi jää huutamaan ja haukkumaan minulle, ikään kuin ei siis ymmärtäisi mitä siltä vaadin, vaikka tiedän sen tietävän, mikä agissa on pointtina. Pitkällä radalla taas etenee sujuvasti ilman välikomennuksia, mutta jos teemme esim. aitaa tai putkea ja keppejä, jää Ee haukkumaan aina noiden esteiden väliin, oli suoritusjärjestys mikä tahansa.



Elvillähän on kaikenkaikkiaan todella huono itseluottamus ja uskallus agikentällä tehdä itsenäistä työtä ja siihen on suuri syy sillä, että Elviä on ollut ja on viikkotreeneissä edelleen pakko komentaa painokkaasti puremisesta, sillä sen on loputtava. Keskenään kun treenataan hallilla, ei puruongelmaa ole, vaan Ee keskittyy rauhassa tekemiseen. Huono itseluottamus vain näkyy.

Ollaan myös treenattu pujottelun ohessa hallilla käden asentoa. Elvi ei ymmärrä, että kun nostan käden ylös, se tarkoittaa, että Een pitäisi juosta sinne suuntaan kauemmas minusta, vaan se jää haukkumaan tai parhaimmassa tapauksessa käy maate odottamaan kunnon ymmärrettävää käskyä. Elvin agiongelmiin kuuluu myös jatkuva katsekontakti minun kanssani (esiintyy eniten siis siinä vaiheessa, kun yritän lähettää neitiä omalla liikkeellä ja kädellä esteelle), johon ollaan yritetty löytää parannusta siitä, että palkkaan, kun neiti katsoo edessä olevaa estettä, sitten käsky, kun katsekontakti pysyy esteelle, mikä toimii siis vapautuskäskynä namikupille.

Pujottelun 7. päiväkin saatiin videolle, mutta fiksuna tekniikan ihmelapsena otin ja poistin videon kamerasta, ennen kuin olin siirtänyt sen koneelle, joten sinne meni. 7. päivän ero edelliseen oli vain se, että tiivistin keppien alkua ja levensin loppukujaa, sillä Elvi jätti viimeistä väliä välistä. Hyvin toimi ja otettiin toistoja myös edeltävän aidan kanssa samalla, kun itse ohjasin juosten vieressä aidan ja keppien alun. Kun Elvi lähti selvästi pujottelemaan, hidastin ja jäin taakse. Ehkä tästä tulee siis vielä jotain :)

Hallin pihassa syötiin vallan ahmimalla ulkoilmalounas. Kaikki taitaa maistua paremmalta ulkona!