Käytöskummallisuuksia

En tiedä onko Elviiran viimeaikaisten käytösmuutosten takana steriloinnin vaikutus hormonitoimintaan, Sagan tulo laumaan vai pidemmät päivät ja kevään saapuminen, mutta Elviirasta on tullut pentumaisempi. Neiti saa tasaisin väliajoin, myös sisällä, juoksuhepuleita, jotka olivat arkipäivää pentuna, mutta aikuistuessaan jäivät vähitellen pois. Nyt ne ovat osana lähestulkoon jokaista lenkkiä ja tosiaan sisällä tulevat kohtauksenomaisesti. Tänään niin ikään lenkillä Elviira otti yhtäkkiä lahkeestani kiinni leikkiäkseen. Tajusi itse kyllä, mitä teki ja lopetti välittömästi, mutta tuokin on ollut Elviiran pentuaikojen jälkeen vain vaivana agilitykentillä (eri mielessä kuin leikkimielessä). Ja kolmas uusivanha piirre on käsien "pureminen" kun tulen esimerkiksi Sagan kanssa ulkoilemasta sisälle. Elviira tulee siis ovelle tyypillisen onnellisena vastaan ja jos kumarrun rapsuttamaan tervehdykseksi, tunnen miten Elvi ottaa käden suuhun. Tämä tulee jos Elviira on siis jotenkin erityisen onnellinen, että tulin takaisin kotiin. Todella jännittäviä muutoksia kaikenkaikkiaan! Yksikään ei siis ole mitenkään häiritsevä, varsinkin kun tuolla on järki päässä ja ymmärtää puhetta eli ei noista mitään uusia tapoja jää. Kummastuttaa vain, mistä ihmeestä nämä nyt yhtäkkiä kumpuavat.

Uuden leikkisyyden myötä kannetaan lenkillä nykyisellään myös lelua ja kovassa käytössä onkin lelu kuin lelu.

Saga ryppyotsaiseen tapaansa oli sitä mieltä, että nyt seistiin kyllä ihan liian kauan yhdessä paikassa leikkimässä ja ottamassa valokuvia, jäätyyhän sitä vähemmästäkin pienet tassut ja alkaa väsyttää.

Kohtaamisia

Tänään kohdattiin oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan molempien tyttöjen kanssa yhtä aikaa koira lenkillä, viisikuinen ihastuttava corgipoika. Elviira käyttäytyi tottakai asialliseen tapaansa kohdatessaan vieraan pennun eli rähisi ja hyökkäili lyhyessä hihnassa lähestulkoon kuristaen itsensä, koska en päästänyt rähähtämään pennulle siitä, kuka määrää. Ihmiset Elvi moikkasi taas kuin parhaat kaverinsa ja ihmisen lähestyessä, alistui kuin taikaiskusta kovimman rähinänkin keskellä. Tällaisissa tilanteissa Elviiran käyttäytyminen on niin 100 prosenttisen ennalta-arvattavaa kuin olla ja voi, pennut on yök ja ihmiset maailman parasta.

Sagan käytös puolestaan sai oikeasti vain nauramaan, vaikka ei tietenkään koskaan saisi nauraa, kun toinen on vakavissaan! Pikkuneiti otti ja parkkeerasi keskelle tietä ja istui, tuijotti ja kiljui tuota ihanaista vierasta koiraa, joka pelkäsi kuollakseen tätä pientä mustaa kiljuvaa hirviötä. Corgipoika oli tosiaan kooltaan varmaan viisinkertainen Sagan kokoinen, mutta tilanne oli ihan hullunkurinen, sillä Saga ei yritä alistua tai mennä pentumaisesti anteeksipyytäen katsomaan toista, isompaansa, vaan luettelee ehdot ja kulkee koko ajan pää pystyssä (kiljuen) ja innostuen entisestään nähdessään toisen pelkäävän. Corgipoitsu oli muuten todella reipas ja ihan normaali pentu siinä mielessä, että tuli moikkaamaan minua iloisesti ja heittäytyi selälleen Elvin ohi kävellessään. Saga oli kuitenkin jostain syystä aivan liikaa ja sai pojan ihan paniikkiin.

Ihan positiivinen kohtaaminen siis. Elviira ei purkanut pentukiukkuaan edes Sagaan, joka tuli välillä partakarvoihin roikkumaan ja Saga puolestaan oli vain niin oma itsensä kuin olla ja voi. Kyllä nämä kaksi ovat niin suuria tapauksia ettei toisia olekaan. Ihanat tytöt :)

Treenattiin myös Elvin kanssa seisomaan jäämistä ulkona (vielä kun on lunta, Ee kun ei vahingossakaan käy istumaan tai maahan pihalla), jos sitä oikeasti uskaltautuisi sinne ALO-luokkaan vielä kevään aikana..

Kutinaa

Elviiralla on jälleen selkäkutinaa (todennäköisimmin Sagan nappuloiden syönnistä) ja ahdistavaa sellaista onkin. Kyseessä voi toki olla palanneet pakkaset, välipäivinä olleet märät kelit tai ihan mikä tahansa muukin. Eläinlääkäri suositteli kaikesta huolimata ulkoloistartunnan poissulkemiseksi strongholdia ja aikanaan marsuillekin käyttäneenä en edes miettinyt mitään sivuvaikutuksia, kun laittelin neidin niskaan tuon aineen. Ja niinhän siinä sitten kävikin niin, että Elviira tiputti (tai turkista irtosi isoja tukkoja) karvansa niskasta, ei suinkaan pohjavillaa, mutta suurimmaksi osaksi muut karvat irtosivat. Nyt siis tiedämme senkin, ettei Elville sovikaan stronghold. Vaikka voihan tuo tietenkin olla ihan persoonallisen näköinen kämmenen kokoinen kalju läntti niskassa.. Hieman turhauttavaa, varsinkin kun koko ulkoloistartunta oli (todennäköisesti) vain eläinlääkärin mielikuvituksen tuotetta.

Elviiran kanssa on siis oltu lähestulkoon koko neidin elämän ajan eläinlääkärin suurkuluttajia ja olenkin moneen kertaan kiittänyt onneani, että ymmärsin ottaa vakuutuksen Eelle pentuna. Sagan tullessa perheeseen olen miettinyt, ottaisinko tuolle vakuutusta, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että vakuutus pikkupisteellekin saattaa olla ihan paikallaan. Neidin silmät ovat kovilla (tai toistaiseksi vain silmäluomet *koputtaa puuta*) Elvin näykkimisestä johtuen ja nytkin oikeassa alaluomessa on kaksi varsin mainion kokoista pattia. Näistä johtuen tai näistä huolimatta Sagalla silmät ovat myös jatkuvasti todella rähmäiset, vaikka niitä puhdistelenkin silmävedellä. Ja silmäjuttujen lisäksi neidin vasemmanpuoleiset poskihampaat ottavat yhteen, kun Saga laittaa suun kiinni, vaikka muuten purenta näyttää ihan hyvältä. Toivon, että sekä nämä rähmimisongelmat että purukaluston vika ovat pentuajan juttuja ja maitohampaiden vaihtuessa ja muutenkin tuon likan kasvaessa jäisivät unholaan. Jos näin ei kuitenkaan käy, minusta tuntuu, että tulen olemaan ihan tyytyväinen päätökseeni ottaa myös pikkuneidille eläinlääkärikuluvakuutus.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen eli kutinaan palaten, itseänikin vaivaa kutina. Nimittäin semmoinen kutina, että tekisi mieli viedä Elviira kesällä kokeilemaan ALO-luokan tokokoetta. Lueskelin eräänä iltana noita liikkeitä ja totesin, ettei siinä ole mitään, mitä Elvi ei jo osaisi arkielämästä. Pientä hiontaa tottakai täytyisi tehdä ajoitusten ja sijoittumisien kanssa, mutta sehän olisi sitten sitä tokon treenaamista se! Ja minä kun olen elänyt siinä uskossa, ettei Elvistä ole toko-koiraksi. Näin ne koiraharrastukset vain kerääntyvät! :)

Hihnalenkkeilyä

Olemme Sagan vuoksi kävelleet paljon hihnassa ja vapaana sekä erilaisissa maastoissa, jotta neiti tottuisi ja mahdollisesti alkaisi pitää ulkoilmasta. Ulkona käydään niin yhdessä kuin yksittäinkin, vähiten tällä hetkellä niin, että lähtisin yksin Sagan kanssa, sillä naapurisovun vuoksi ne lenkit eivät voi viittä minuuttia kauemmin kestää (Elviiralla siis vielä koulutus kesken siltä osin, että pystyisi olemaan ulvomatta perääni, kun lähden Sagan kanssa).

Saga kävelee kyllä jo hienosti ja osaa tulla pyytämään syliin, kun täytyy päästä parin minuutin jäähylle hengittelemään. Ainut asia, mikä itseäni häiritsee lenkkeilyssä näiden kahden kanssa on kanssalenkkeilijät. En halua Sagan menevän kiinni vieraisiin koiriin (saati Elviirankaan), mutta jostain syystä ihmiset luulevat meidän haluavan kulkea samaa matkaa tai jäävän juttelemaan, vaikka yritän miten ystävällisesti sanoa, että syy miksi liikumme hitaasti ja pysähdellen on se, ettei tuo musta töppöjalka lujempaa edes pääse. Tänäänkin eräs kultaisennoutajan omistaja kulki koirineen about kolmen metrin päässä meistä lähestulkoon koko lenkkimme ajan, vaikka sanoin, että voivat mennä ohi ja parempi olisikin niin, ettei Elvin tarvitsisi kulkea peruuttaen ja kytäten seuraavaa koiraa. Ja sitten kun vihdoin olivat kääntymässä eri suuntaan, jäivät vielä seisoskelemaan paikoilleen ja tuijottamaan Sagaa, joka tottakai oletti, että nyt sitten mennään noita paikallaolijoita katselemaan. Huoh!

Ymmärrän toki, että Saga on varmasti söpö ilmestys, mutta itsekin ennemmin ihastelen ohimennen muiden pentuja ja annan koulutukselle tilaa. Käyttäytymismallit kun on niin helppo upottaa tuohon päähän tässä iässä ja haluan, että neidillä on hyvät edellytykset tervepäiseksi ja hyvin käyttäyväksi koiraksi jatkossakin.

Terrierit

Kahta en vaihda! ♥

Talvipäivä

Tytöt viettivät pilvistä ja tuulista talvipäivää uusissa villaslipareissa :)

Epikset

Taas käytiin Asikkalassa lenkki episten merkeissä. Ironista kyllä oli se, että ensimmäisen kisastartin jälkeen sitten saavutettiin episten tavoite, joka samalla oli Elviiran ensimmäinen agilitytavoite. Tuloksena puhdas 0 ja 1. sija! Liekö vastatrimmatulla tukalla ollut sitten vaikutusta tähän hienoon tulokseen ;)

Jälleen kerran rata oli helppo ja suoraviivainen, mutta ehkä suurin ero aikaisempaan oli se, että lauantaista viisastuneena vedätin Elviiraa rajusti koko radan. Teimme toisen harkkaradankin tuon voittoradan jälkeen ja siinä taas sorruin vanhoihin kuvioihin ja tein liian huolimattomia käännöksiä, minkä vuoksi Elviiralta sitten lentelikin rimoja. Ee:llä oli vauhti päällä ja kiinnostus radan jälkeen luoksetuloon tai palkkaan oli olematon. Onneksi postissa tuli uusi jäniksenkarvainen patukka (aiheutti kyllä ehkä enemmän ihmetystä kuin innostusta), joka otetaan sitten jatkossa pelkkään agikäyttöön motivaatiolisäksi. Ja toistaen tätä jo kovin tutuksi tullutta mantraa, Elvi tarvitsee lisää keppitreeniä :D

Tarkoitukseni oli ottaa kuva kanileluun tutustuvasta Elviirasta ja hienoista palkinnoista tähän yhteyteen, mutta Saga oli eri mieltä tästä Elviin kohdistuvasta huomiosta ;)

Kiertomatkailua

Viime viikko vietettiin talvilomaillen vanhempieni luona. Lauantaina lähdettiin lomailun jälkeen aikaisin liikenteeseen, nimittäin Elvin ensimmäiseen starttiin. Lempäälässä Elviira tiesi jo parkkiksella, mitä me ollaan tultu tekemään ja psyykkasi itseään ylikierroksille. Tuomarin mittauksessa Elviiralla oli veto jo pahemman kerran päällä kentälle ja rähisi tottakai kaikille vastaantuleville, kehtasivatkin olla Elviiran agilityhallissa. Ehkä Evin mielentilasta kertoo myös jotain se, että Ee oksensi autoon odotellessa vuoroaan ja yritti kuristautua hihnaan lähestyessämme kenttää ja omaa vuoroamme.

Itse rata oli varsin suoraviivainen; ensin suorassa linjassa aita, rengas ja L-putki, joiden jälkeen matka jatkui taas suoraviivaisesti aidan kautta kepeille, pussiin ja aidan kautta puomille. Ennen puomia oli ainoa puolenvaihto koko radalla. Puomin jälkeen suoraan aita, takaakierto aidalle, suoraan keinulle, kaksi aitaa ja nousu a:lle. A:n jälkeen muuri ja taas L-putki, jonka jälkeen olikin loppusuora eli kaksi aitaa.

Elviira ei karannut alussa ja koska en tarvinnut etumatkaa, lähdettiin melko lähekkäin. Aita, yllättäen rengas ja putki menivät ihan mallikkaasti. Sitten aidan kautta juostiin keppejä päin, hyökättiin sivulla istuvaa ratahenkilöä kohtaan, koitettiin uudestaan keppejä, mutta Elviira ei reagoinut edes omaan nimeensä veren kiehuessa. Jätettiin kepit välistä, jatkettiin pussiin, aidoille ja puomille. Meno oli töksähtelevää ja kaukana hallitusta tai sujuvasta, mutta taistelimme (molemmat huutaen niin paljon kuin keuhkoista lähti ;) ) keinulle, joka ei ehtinyt laskemaan yhtään, kun Elvi juoksi sen yli. Etujalat säilyivät onneksi ehjinä ja jatkoimme matkaa aitojen kautta a:lle. Sitten Elviiraan iski laiskuus tai ymmärtämättömyys ja näin lentelivät muurin palikat, kun minijyrä puski juosten esteestä läpi. Ja viimeiset kolme estettä olivat taas ihan ok. Tuloksena siis se haettu HYL. Mutta tästä sen huomasi, miten kisatilanne nostattaa Elviiran kuumenemista ja kierroksia entisestään. Pakko siis jatkaa sekä fyysistä että henkistä treenaamista ja jatkaa starttien yrittämistä, jos ei suosiolla niin sitten väsyttämällä ;)

Lempäälästä kiersimme Lahden kautta pakkaamassa eri matkatavaroita viikonlopun kiertomatkaa varten ja näin lähdimme Turkuun. Sunnuntaina kävimme koirahierontaopissa (ja samalla saimme myös ravitsemusoppia) ja maanantaina saimme uskomattoman hyvää trimmausopetusta. Treenikappaleena toimi Elviira ja yllättäen kyllä, Elviirastakin tuli jopa westien näköinen! Itse sain lisää pontta ja tietoa sekä käytännön näppituntumaa tuon tukkamallin muotoiluun. Turusta jatkoimme sitten trimmauskoulutuksen jälkeen vielä Tampereelle ruokaostoksille. Tämän jälkeen pääsimme vihdoinkin takaisin Lahteen reilun 700 kilometrin kiertomatkan jälkeen.

Jo 10 viikkoisella Sagalla oli paljon uusia kokemuksia tällä matkalla. Autoilu sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, hihnassa kävely on hauskaa niin kauan kun ulkona tarkenee (mutta sisälle on silti mukavampi juosta), kotiportaat noustiin jo itse ylöspäin kotiin tullessamme, mutta mieluisin kokemus Sagan mielestä oli ehdottomasti uusien ruokalajien maistelu. Uudet vieraat sisätilat eivät haitanneet lainkaan, meno oli samanlaista kaikkialla ja jos väsytti, ei muuta kuin neiti selälleen keskelle huoneen lattiaa ja pienet torkut väliin. Mikään ei tunnu hetkauttavan tätä pientä menijää! Hyvin määrätietoinen ja itsevarma skotinpoikanen :)

Lähtölistat julkistettu

Elviiran ensimmäinen agilitystartti on edessä lauantaina! Matkustamme Lempäälään Tampereen agilityurheilijoiden järjestämiin kisoihin. Olemme ensimmäisen agilityradan viimeisenä ykkösluokan minikoirakkona Anne Viitasen tuomaroimalla radalla. Tarjolla olisi ollut kaksi starttia, mutta ilmoittauduimme vain yhteen. Mitä sitä turhia kahta hyllyä on mennä ottamaan, yksikin riittää näin ensialkuun tuleville palkinnoille ;) Ja paras on alkaa totuttelemaan ensin ylipäätään kisaympäristöön ja sen jälkeen vasta ottaa ratojen odottelu osaksi kisapäiviä. Tavoitteena näiden kisojen osalta on painostaa vielä enemmän tuota neitiä rauhoittumaan ja kokoamaan itsensä, vaikka ympärillä onkin agilitykenttä ja muita koiria.

Mitään tulosta emme odota, mutta pakko tuota eläintä on alkaa totuttamaan kisaelämään, että sitten kun itse meno radalla alkaa toimimaan, olisi edes jokin mahdollisuus saada se sama toimintakyky kisaradoille. Seuraava treenitavoitteemme onkin kesän aikana vahvistaa jo opittujen esteiden suorittamista sekä heikommassa hapessa olevien suoritusten pitkäjänteisempää treenaamista.

Jännityksellä siis ensimmäistä starttia odotellessa!

Uintia

Talviloma alkoi Elviiran elämässäkin tuttuun tapaan toiminnantäyteisesti. Kävimme oman lauman ja vierailevan tähden, Aatun, kanssa uimassa Hyvinkään koirakylpylässä. Elviiralla oli vielä kesän jäljiltä uintityyli hyvässä hallussa ja Elviira olikin ainut porukasta, joka uskalsi uida kauempana ulapalla. Hilma on aina pelännyt vettä, mutta ui silti vallan mallikkaasti ja pieni tibbe-Tellervokin, vasta viiden kuukauden ikäisenä, jaksoi niin ikään uida ensimmäistä kertaa elämässään hienosti yli 150 metriä! Pieni Sagakin oli kentän laidalla huutamassa (oman häkin turvista tosin ;), mutta pentu-uintiin pääsee vasta kolmen kuukauden vanhana, joten vielä odotellaan ikää lisää töppöjalalle.