torstai 12. helmikuuta 2015

Agilitya päivästä toiseen

Valopäät lenkillä
Älkää ymmärtäkö väärin. Elviira on elämäni koira, enkä vaihtasi sen kanssa vietettyjä tunteja agikentillä mihinkään. Mutta kukaan ei voi ymmärtää, miten helpolta kaikki tuntuu Elviiran kanssa taistelun jälkeen, kun radalle pompitaan Vennin kanssa. Toistan itseäni kerrasta toiseen, mutta en liioittele yhtään. Venla on ihan super agikoiraksi.

Tänään viikkotreenien teemana oli takaakierrot ja siinä on asia, jonka Elvi on oppinut helposti, joten siitä on tullut vakio-ohjausliike omaan valikoimaani. Tästä syystä tämä onkin niitä lähes ainoita ohjauskuvioita, joita olen Vennin kanssa etukäteen opetellut. Joo, olihan meillä taas aikaa sitten viime kerrasta, kun ollaan takaakierroista mitään puhuttukaan, mutta minivideolle tallentunut ensimmäinen otto on sellaisenaan siinä. Heti kärkeen törkeän upeat takaakierrot ja valssit. Hyvä Venla takaakierroista, hyvä minä valsseista. Olen aina luullut, että en vain osaa, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että on siinä toisessa osapuolessakin ollut sitä vikaa...

Linkki videonpätkään!
Kolmannelle esteelle piti tehdä takaakierron lisäksi päällejuoksu ja melkein arvasin, että päällejuoksussa Venla juoksee koko esteen ympäri. Siis niin, miten olen paimenkoirien nähnyt käyttäytyvän hyppyesteiden kanssa. Pirskatin schapendoesvaikutteet ;)

Sitä treenattiinkin sitten ja kokeiltiin eri juttuja. Koutsi oli ihan oikeassa siinä, että en käännä yläkroppaa juurikaan eli omaa ohjausta täytyy treenata. Sekä Venlan tuloa siihen ohjaukseen. Tosin lisäsyynä tuolle kiertelylle on myös osaltaan Venlan putkiaivoisuus. Kun se keskittyy esteisiin, se keskittyy vain esteisiin. Sama homma missä tahansa, kun se keskittyy tokossa kontaktinpitoon, mitään muuta ei ole olemassa. Kun se keskittyy näyttelyssä namiin, muita westiejä ei ole olemassa. Tuossa päällejuoksukohdassa se keskittyy/i minuun eli mitään muuta, kuten estettä, ei ole olemassa. Agikentällä itselleni uusi ja jännä ominaisuus oman koiran kanssa (vaikka toki muita putkiaivoisia paimentolaisia on kyllä tullut nähtyä...), joka vain täytyy tiedostaa ja muokata. Treenattiin päällejuoksua molemmin puolin, eikä puoli oikeastaan vaikuttanut asiaan. Yhtä huonosti meni. Tämä jäi siis kotiläksyksi ja jatkettiin keinun pariin.

Keinuahan ollaan opeteltu Vuorelan Lotan oppien mukaan eli kolmena eri temppuna. Muistuteltiin siinä Venlalle, joka oli vähän empiväinen esteen suhteen, että mikäs tämä nyt olikaan. Ai niin ja LAKKE:lla on ihan luksuskontaktiesteet. Korkeussäädettävät. Laitettiin keinu siis alimmalle säädölle. Toisteltiin ja Venla alkoi itsekin tarjoilemaan sitten varsinkin sitä kolmatta temppua eli äänitreeniä (hyppäsi siis keinun alasmenolle). Tämän jälkeen otettiin koutsille palkkausvastuu namein, itse lähetin Vennin ja vapautukseksi (jonka muuten kuuluu olla vauhdikas ja suoraan eteenpäin) heitin pallon. Ne toistotkin näkyvät etäisesti tuossa klipillä. Itselleni sanon, että IHMINEN, anna sen itsenäisen koiran oppia itsenäisesti asiat, ennen kuin menet sotkemaan väliin. Venla selvästi videolta katsottuna hämmentyi läsnäolostani, ennen kuin tajusin jäädä noille klipillä näkyville toistoille taakse. Eihän me niin tehdä koskaan mitään. Vaan aina lähetetään tai pyritään lähettämään. Itse Venlahan on super. Varsinkin viimeinen toisto putkesta vautia ottamalla. Olen sanaton.

Note to self:
-päällejuoksussa yläkroppa kääntyy, siis kääntyy
-uuden opettelussa anna sitä tilaa
-palkatessa liiku itse eteenpäin (video paljasti, että olen taas alkanut peruuttaa, kun heitän pallon.... mur!)

"Avaa jo!"
Elviirakin on menossa mukana, vaikka Venlasta kirjoittelenkin. Elviiralla on uusi opettelun aihe, nimittäin rauhassa autossa odottaminen sen aikaa, kun treenaan Venlan kanssa. Koskaan ei tulla varmasti pääsemään siihen, että Elvi voisi olla esim. häkissä hallissa, mutta autokin käy. Jos lähdetään pitkille kisamatkoille tai muuta, niin ei tuo tappajakaan voi yksin kotiin jäädä. Paras olisi siis oppia olemaan. Nyt Ee jää yleensä huutamaan kurkku suorana, kun tietää, mihin menen Vennin kanssa. Mutta hiljenee kyllä ja on hiljaa, kun tullaan takaisin. Eikä ole syönyt autoa. Se on aina plussaa.

Käytiin tässä eräänä iltana napsimassa vähän kuvia valopäistä lenkillä. Meillä on käytössä ihan simppelit ja yksinkertaiset Airamin minilamput (tarkoitettu polkupyörän valoiksi). Mukavan edulliset, monikäyttöiset ja kahdessa eri värissä. Niin ja ne saa vilkkumaankin vielä, jos on ihan sysimustaa. Yleisesti ottaen lenkkeillään siis ihan valkoisten lamppujen kera ja punaiset ovat sitten Venlan työvaljaskäytössä. Orbiloceja haaveilen varsinkin työvaljaisiin, mutta säästelen sitä hankintaa uusien valjaiden kylkeen.


2 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän hyvin tuon tunteen! Kun muistaa silloin alussa Cassun kanssa kaikki mahdolliset taistelut motivaation yms. kanssa. Niin oih ja voih. Mutta aika kultaa muistot, ja nyt toivoo että olispa Jippo yhtä itsenäinen joissain asioissa....;) Niin ja anteeks Venlan schapendoesmaisuus :D :D

    VastaaPoista
  2. Joo siis Venlan kanssa hirvittää, että opinko koskaan ymmärtämään sitä. Siis kun Elvistä tiedän aina, mitä se tekee ennen kuin se itsekään tietää. Mut ehkä me opitaan. Ja hyvä, että hoksasit schapesyytöksen. Voinen antaa anteeksi ;)

    VastaaPoista