Äänekosken ryhmänäyttely 6.9.

Yhtäkkiä kesken kaiken sähköpostiin tuli näyttelynumero ja muistin, että ai niin, oltiinkin palauttavaksi näyttelyksi kesän isojen näyttelyiden jälkeen ilmoittauduttu Äänekoskelle pikkuryhmikseen. Se oli täysin unohtunut, sillä kesän suuruudetkin jäivät välistä äkkilähdön ansiosta.

Kasvattaja, joka on tähän mennessä trimmannut Venlan ennen näyttelyitä, on 500 kilometrin päässä, joten ei kuin tuumasta toimeen ja omatoiminen näyttelytrimmaus käyntiin. Toki nyppiminen on kohtalaisen tuttua hommaa minullekin, mutta olen kaukana osaajasta siinä hommassa. Varovasti lähes karva kerrallaan nypin viikon verran ja yritin parhaani mukaan neidin kuontaloa muotoilla. Niskassahan ei ollut kesällä yhtään karvaa, kun ylipitkä jouduttiin napsimaan kokonaan pois. No, nyt karvaa oli hieman paremmin, mutta ei siltikään ihan riittävästi. Muutenhan tuota tukkaa oli sen verran, että pystyi jotain muotoilemaankin. Rintakehä alkaa selän ohessa olemaan tänä päivänä helppo homma, pääkin sujuu, mutta onhan noita ongelmapaikkoja. Pään ja muun vartalon rajan siistiminen kaipaa vielä paljon harjoitusta, olan/kyynärpään/kainalon seutu on hankalaa, mutta jotenkin tehtävissä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui takapuoli. Siis hännän alapuolella peräpeilin (saksitun) ja muun persuksen raja. Huh, miten vaikeaa!

Pesun jätin edelliseen päivään, sillä täällä tuntuu, että Venla likaantuu vielä helpommin kuin kaupunkioloissa. Onneksi on tuo loistoshampoo (MD-10 White Texture Volume), jonka ansiosta Venlasta tulee puhdas, vaan ei kiiltävä ja liukas, vaan turkki säilyttää karkeutensa. Otin ennen pesua Vennistä seisotuskuvaakin hehkulampun valossa. Ja huomasin, että kappas, pikkuneiti on oppinut seisomaan ihan itse! Hieno koira :)

Näyttelyaamuna lähdettiin sitten kohti Äänekoskea, Elvi tietysti mukana seuraneitinä. Kehät olivat myöhässä, mutta onneksi vain puolisen tuntia. En tosin ymmärrä sitä, miksi kaikki westieihmiset tulevat sinne paikalla todella aikaisin ja alkavat heti puunaamaan koiriaan. Yritän oikeasti tehdä huolella ja kauttaaltaan Vennin valmistelun siellä näyttelypaikalla, mutta en saa parhaalla tahdollakaan siihen kulumaan varttia pidempää aikaa. Venlan tukan kanssa kun on vielä se ongelma, että sitä on kyllä oikeastaan ihan turha edes tupeerata ja muotoilla, sillä heti, kun neiti lähtee liikkeelle, tuo supersuora ja karkea tukka vetää itsensä omaan muotoonsa.

No, oltiin sitten tekevinämme jotain, kunnes westiekehä alkoi. Paikalla oli kuusi westietä, joista kaikki olivat narttuja. Kaksi junnua, kaksi nuorta ja kaksi avointa. Kanssakisaajien kanssa jutellessa sain tietooni, että tuomari (Kimmo Mustonen) olisi tiukka arvostelussaan, mutta enpä tiedä. Minusta hän oli tarkka, kävi siis koiran läpi tunnustelemalla ja kauttaaltaan, eikä vain katsellut kaukaa.

Venla keskittyi todella hyvin kehässä, ei ollut näkevinäänkään toista nuorta, sillä varoittelin jo etukäteen, että ei kannata tulla iholle. Kierrettiin ensin porukalla kehää, sitten Venla pöydälle (rimpuili muuten hieman vastaan, kun tuomari tunnusteli, tätä täytyy siis treenata!). Pöydän jälkeen käveltiin vielä edestakaisin, ympäri ja jäätiin seisoskelemaan, kun tuomari kirjasi arvosteluaan. ERI tuli että napsahti ja odoteltiin kaverin tuomio. Toinen nuori sai EH:n, joten Venlalle luokkavoitto ja pitkin hampain tuomari antoi SA:n. Otettiin se ilolla vstaan!

Tässä vaiheessa ilmeisesti toisen nuoren esittäjältä unohtui sanomiseni ja päästi nartun haistelemaan Venlaa aivan iholle. Venlahan kilahti täysin ja lähdin kyllä pikavauhtia räjähtävä pikkuwestie kainalossa pois. Haettiin myyntikojusta lisää nameja (ei ihan varattu riittävästi kahta kehää varten syötävää) ja Vennikin ehti rauhoittua. Sitten paras narttu -kehään yhden junnun ja yhden avoimen luokan nartun kanssa. Räjähdyksen ansiosta Venla olikin sitten paljon kyttäävämpi tässä kehässä, mutta ilman rähjäämistä selvittiin. Selväähän toki oli, että ei pärjätä kanssakisaajia vastaan, mutta oikeasti, oltiin jo jätetty kolme muuta westietä taaksemme! Sijoitus siis kolmas ja vielä napsahti varasertikin, joten ei voi kuin hymyillä.

Venlan elämän kolmesta näyttelystä kolme ERIä, kolme SAta, kolme PN-sijoitusta ja kaksi VASERTiä. Huh, mikä plikka! Tottahan toki niitä ns. huonompiakin tuloksia varmasti tulee jatkossa eteen, mutta olen erittäin toiveikkain mielin, että niitä huipputuloksiakin tullaan näkemään. Ja sain lievästi sanottuna hieman henkistä taputusta olalle trimmauksen suhteen, jes!

Hieno arvostelu hienolle koiralle:
 Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen nuori narttu. Hyvä purenta. Erinomainen narttumainen pää, hyvät silmät ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Erittäin hyvä ylälinja, tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rungon ja luuston vahvuus. Hyvä karvanlaatu (sanoi kyllä erinomainen). Liikkuu sujuvasti hyvällä askelpituudella. Miellyttävä luonne ja esiintyminen.

♥