sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Nyt

Sain heinäkuun lopussa yhtäkkiä töitä. Vakituinen työpaikka sai keräämään kamppeet pikavauhtia kasaan ja alle viikossa löydettiinkin uusi koti, muutettiin ja aloitin uudessa työpaikassa. Ettei tässä olisi ollut tarpeeksi, kotipaikkakunta ja koko ympäristö (kaverit, harrastukset ja muu elämä) jäivät hetkessä taakse.



Kauhava oli uusi osoite ja täällä nyt ollaan. Tarkemmin sanottuna kotikylä on Kortesjärvi eli muutaman tuhannen ihmisen maalaiskylä keskellä.. no, lakeuksia. Kulttuurishokki on ollut suurin asia, minkä kanssa on tarvinnut painia. Elämänmeno on erilaista, kaikki on vierasta ja täällä on todellakin maaseudun rauhaa.

Kodiksi saatiin rivitaloasunto ja se onkin ollut upean työpaikan ohella ihanin asia tänne muutossa! Hei vaan rappukäytävän äänille ja melskaaville naapureille, tervetuloa oma ulko-ovi, rauha ja oma pienen pieni pihamaa! Elviira onkin pihalla ottanut omakseen jo aurinkoisen pihan aurinkoisimman paikan ja nautiskelee siinä olostaan ja elostaan. Venla puolestaan mönkii pitkin puskia ja nurmikkoa etsien ties mitä hajuja ja metsästäen ötököitä. Välillä pysähtyy haistelemaan kilometrin säteellä olevien maito- ja sikatilojen sekä kettutarhan hajuja.

Oman kylän kirkolla

Vapaanaolo on vaihtunut varsinkin nuoremmalla sankarilla maalaismaisesti flexiin (vapaana lähtee jäljelle keskimäärin 0,2 sekunnissa), Elvi sentään kulkee vapaana suurimmaksi osaksi. Metsämaastoja löytyy jonkin verran, mutta samanlaista metsäpolkujen verkostoa kuin Lahden seudulla, ei täältä löydy. Suunnittelenkin jo nyt sulan aikaan, minne aletaan tekemään sitten talvella niitä omia polkuja. Lenkeillä tässä kotikylällä ei tule oikeastaan ketään vastaan, ei koiria eikä ihmisiä. Autoja, traktoreita ja lehmiä väistellään parhaamme mukaan. Hirvikärpäsiä ei enää pysty väistelemään ja tänään tuli vielä käärmekin lenkillä vastaan. Huh.

Kaupunkilaiset maaseudulla totta tosiaan. Vielä on opettelemista, mutta tässä reippaassa kuukaudessa  molemmissa tytöissä on tullut huomattua muutoksia. Elviira on rauhoittunut huomattavasti. Näin arvelinkin, kun ei tarvitse vahtia samassa rappukäytävässä asuvia koiria ja olla koko ajan vahtimoodissa. Sisällä ei ole kertaakaan kuulunut Elvin puhinaa, miksi olisikaan, kun Ee voi ottaa rennosti. Venla puolestaan on levoton, hyvin levoton. Vaikka liikutan (kävellen, pyörällä ja joskus jopa juosten) riittävästi ja päätä aktivoin tokon ja temputtelun merkeissä, on tytsyllä joitain öitä, jolloin se vaeltelee ulko-ovelta pihan ovelle, vinkuu, kitisee, eikä kykene rauhoittumaan. Vapaana riehumalla ja riekkumalla on saanut ennen kulutettua sitä pahinta höyryä, mutta koska vapaanaolo on toistaiseksi ainakin pois päiväjärjestyksestä, täytyy neidinkin opetella olemaan muuten. Ja kyllähän Venni pääasiassa onkin fiksusti, sopeutunut kuitenkin huonommin kuin Elvi, mikä tuli yllätyksenä.

Koiraharrastusten kanssa pelaaminenhan vaikeutui sitten kertaheitolla, kun lähdettiin hyvien treenimahdollisuuksien Lahdesta takametsiin. Valikoiden ja pohtien olen tullut siihen tulokseen, että Elvin kanssa treenataan vain rallya ryhmässä (matkaa 60km yhteen suuntaan kerran viikossa yhteistreeneihin). Tämän lisäksi käydään satunnaisesti lähikuntien koiraseurojen tokotreeneissä. Samaisissa tokoissa käydään myös Venlan kanssa, siis niissä satunnaisissa tokotreeneissä ja talven aikana pyritään pääsemään mukaan pelastuskoiratoimintaan (100km yhteen suuntaan kerran viikossa yhteistreeneihin). Ennen sitä täytyy läpäistä testit eli Vennipennin on opittava makaamaan paikallaan. Tämän pienen peko-pulman myötä jätettiin haaveet peruskokeen korkkaamisen suhteen nyt syksyllä ja otetaan uudeksi tavoitteeksi ensi vuoden sula kausi, jolloin urakoiraan sitten useampi koe.

Agilityn suhteen olen kadottanut itseltäni sen suurimman kipinän. Elvistä ei enää agikoiraksi ole (pelkään viedä neidin syksyllä polvitutkimukseen, mutta siitä sitten lisää) ja Venlan kanssa kun into ja keskittyminen on ollut vahvasti pekossa, ei olla ehditty edes agiin panostaa. Lähimmän agiseurat toimivat noin 50 kilometrin päässä, joten seuraa onkin sitten tullut pohdittua. Lapua ja Pietarsaari taistelevat nyt mielessäni keskenään siitä, kumpaan haluaisin ja lähtisin mukaan treenaamaan Venlaa agikoiraksi. Tavoitteellisesti tottakai, mutta ei kiireellä.

Kiireettömyys on tullut muutenkin osaksi elämää. Kaupungissa asuessani saatoin käydä mihin aikaan vuorokaudesta esimerkiksi kaupassa. Täällä sellainen ei onnistu. Öisin nukutaan, kun koko maailma nukkuu. Panostus työhön ja siellä käytetty aika on vienyt tottakai aikaa pois koirilta ja koiraharrastuksilta ja kaikkea on saanut karsia. Toisaalta, kun asioita karsii, löytyy myös aikaa tehdä niitä todella tärkeitä asioita. Jalkapalloa Elvin kanssa, pihahommia Venlan avustuksella ja kaikkea muuta.

Nettikin on toiminut niin huonosti, että sen käyttö on vähentynyt huomattavasti. Nyt tosin se murhe on jotenkin selätetty, joten blogin päivitys ainakin jatkuu aktiivisesti. Kuvia on tullut otettua todella vähän. Kun en ole oikein tiennyt, kantaako kameraa mukana vai ei, olen sen moneen kertaan jättänyt kotiin ja harmitellut jälkeenpäin. Mukana onkin moneen kertaan ollut vain onneton vähä-älyinen puhelin, jonka kamera ei todellakaan ole kehuttava. Seuraava isompi hankinta onkin puhelin, jossa on edes kelvollinen kuvausväline mukana. Sitä odotellessa kuitenkin tässä postauksessa enemmän ja vähemmän laadukkaita tunnelmakuvia uusista maisemista.

Tässä ja nyt!





2 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia! Bongasin teidät äänekosken näyttelystä lauantaina. Hienosti meni! Jos sulla on näyttelykuville tarvetta niin multa saattaa löytyä muutama seisotuskuva Venlasta ja ehkä jokunen liikekuvakin. Napsin satunnaisesti muutamia kuvia westeistä ja cairneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongasit! Etkä nykinyt hihasta! Voi mahdoton! Ollaanhan me nähty, olikos se siellä tokokokeessa vai missä, mutta mulla on niin huono kasvomuisti, että en tunnista ikinä ketään :( Mutta vau, jos sulla vaan on Venlasta jotain kuvaa, niin otan kyllä ilomielin vastaan. Itse kun ei oikein pysty samalla kuvaamaan, kun pyörii kehässä ;)

      Heittele sähköpostiin? teresarosenlund@gmail.com
      Suurkiitos! :)

      Poista