Venlan vuoro

Terrieri vai paimen?

Tänään alkoi Venlan agility! Eli pentuaika on virallisesti ohi ja ipanasta on tullut iso koira. Viikkoryhmämme on alkeisjatko nimeltään eli esteitä ja ohjauskuvioita opetellaan, ei rataharkkaa. Ja tietysti odottamista ja häiriön sietoa, mikä on suurin syy sille, että halusin välttämättä treeniryhmään, vaikka saisin varmasti Venlalle opetettua agilityn itsenäisestikin.

Tehtiin tänään keinua, toista kertaa Vennin elämässä. Venlan kanssa tosin tehtiin pelkkää kiipeämistä, ei keinuttelua eikä paukuttelua, sillä häiriö oli uutuutena treeneissä ja halusin vain testailla, mites sen keskittyminen toimii erilaisissa (helpoissa) tehtävissä. Palkkana nami. Huomenna mennään heti treenaamaan lisää tätä.

Tämän jälkeen aidan takaakiertoa ja suoraa putkea (siis yhdistelmänä). En ole Venlalle opettanut yhtään vielä takaakiertoja, joten laitoin namialustan siivekkeen taakse ja lähetin ensin puolen metrin päästä ja toisen kerran reippaan metrin päästä takaakierrolle ja kutsuin hypyn yli. Meni loistavasti eli nampparialusta pois ja lähetys takaakierrolle. Ihan kuin vanha tekijä ja putkeen tietysti vauhdilla. Donitsipalkka (vinkulelu). Vaihdettiin puoltakin, ei tuottanut takaakierto ongelmaa. Eikä lähtenyt kiertämään koko hyppyä, vaan oli ihan selvillä siitä, että riman yli ja putken suuntaan. Mahtityttö!

Sitten olikin vuorossa toinen uusi juttu, kepit. Opetan kepit kujakepeillä, mutta tänään oli kolmet 2x2-kepit tarjolla (yhteensä siis kuusi keppiä), joilla tehtiin samaan tyyliin kuja, namitäti ja palkat pitkälle, Venlaa niskasta kiinni ja kunnon hetsaus ensin pari kertaa läheltä, sitten samantein useamman metrin (neljän viiden) päästä ja kyselemättä juoksi kujaa, ei yrittänyt ohi tai ympäri, vaikka väisti kyllä täsmällisesti keppien raudat. No, ei vaikuttanut vauhtiin, eikä eteneminen ollut tökkimistä, mutta selvästi vältti herkkätassuna astumasta raudoille. Täytyy olla tarkkana ettei ala pujottelemaan hyppien, kun kujaa pienennetään, vaan pitää painopisteen alhaalla.

Loppuun tehtiin vielä kontaktitreeniä eli aloitettiin kolmas uusi juttu, juoksukontaktit. Lyhyellä kontaktilla (1,5m) ravasi maassa olevan puomin kontaktin nätisti, kerran pidemmällä matkalla (3m) hyppäsi (hienoisesti, palkattiin silti), lyhennettiin matkaa, mutta hetsattiin kunnolla, ei hypännyt. Erittäin lupaavasti siis alkoi tuo kontaktitreeni hallilla. Kun miettii Elvin juoksukontaktitreeniä, hyppyjä tahtoi tulla, kun kontakti nousi ylijuostavasta matosta 2 cm:n laudaksi. Venla sentään kylmiltään ~7cm:n korkuiselle oikealle kontaktille. Namipalkka.

Täytyy kyllä myöntää, että jotain on tehty oikein viimeisen vuoden aikana, kun ollaan treenattu yhdessä tekemistä, palkkautumista, malttia ja työntekoa. Joo, jos tulee tylsä hetki, Venla alkaa aika äkkiä etsiä esteitä/tekemistä, mutta on innolla mukana, kun pyydän hommiin tai lopettaa jos kiellän. Ja mitään ihmekeskittymistä en odotakaan vielä vuosikausiin, mutta enää ei voisi kukaan arvata, että Venla oli niin järkyttävän supervilkas ipana! Vilkashan tuo toki on eikä sitä ominaisuutta voi muuttaa, mutta ihana Ven on oppinut hallitsemaan omaa päänuppiaan. Tykkään myös hirveästi siitä opista, että Venla pystyy fokusoitumaan minuun, namiin, leluun, esteisiin, namitätiin ja ihan-mihin-vaan, muttei jää niihin kiinni.

Ylitsevuotavaa kehua kehun perään, mutta oikeasti, mahtava koira ja ennenkaikkea superwestie! :)

Minäkö? Superwestie? Jes!