lauantai 5. lokakuuta 2013

Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa

Oltiin VAUn hallilla Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa Elvin kanssa. Kerroin, että viikon päästä mennään ensimmäiseen toko-kokeeseen, jolloin Marko heti sanoi, että otetaan liikkeet läpi. Selvä se ja päätin vielä itse, että en palkkaa liikkeiden välillä, vaan nyt testataan.



Seuraamisessa kytkettynä edisti, varsinkin pysähdyksissä, mutta käännökset oli tosi sievät! Vapaana otti vielä enemmän sivuetäisyyttä, mutta ei edistänyt enää ihan järjettömästi. Paitsi viimeisessä täyskäännöksessä, jonka jälkeen piti pysähtyä. Eipä olla sitä kyllä treenattukaan ;)

Liikkeestä maahan oli ihan jees, meni maahan ja pysyi maassa, eikä ennakoinut perusasentoa. Hyvä Evikkä!

Luoksetulossa jäi nätisti odottamaan ja odotti jopa Markon liikkurointia ja käskyä (super), mutta lähtiessään liikkeelle alkoi louskuttaa "sä jätit mut tänne ja menit itse kauas!". Vauhti ja perusasento kivat!

Liikeestä seisomisessa jäi seisomaan. Mun mielestä on superkiva, kun ollaan saatu seisomisestakin varma liike, niin ei tarvi sitä enää jännittää! Ennakoi pahasti perusasennon, mut muutoin kiva, eikä stepannut.

Hyppy oli muuten kelvollinen, mutta haukkui, valui seisomiskäskyn läpi ja laittoi leuan nojalleen aitaa vasten, väisti, kun tulin vierelle, mutta ei ennakoinut perusasentoa. Eli käytännössä hyvää oli, että se lähti hypylle ja ei ennakoinut perusasentoa..


Eikä ihan murskatuomiota saatukaan! Marko näki heti, missä mättää ja sain todella hyviä, yksinkertaisia vinkkejä niiden parantamiseksi. Kaksi asiaa jäi päällimmäiseksi mieleen, se, että Elviä pitää opettaa tokossakin itsenäisemmäksi ja asioiden ketjuttaminen. Itsenäistämistä ei olla tehty juuri ollenkaan, mutta ketjuttamalla sain opetettua Elville tuon seisomisen. Kun se ensin oppi, että ensin liikkeestä maahan, sitten luoksetulo ja sen jälkeen tulee se seisominen, olen voinut sekoitella liikkeitä ja treenata kuuntelua.

Jäävien liikkeiden jälkeisen perusasennon ennakointiin sain vinkkiä jättää Elvin haluttuun asentoon (istu, maahan, seiso), sitten vien namit alustalle ja kävelen Elviä kohti, niin kuin olisin tulossa viereen. Välillä vapautan sen jo pelkästä kävelystä kohti alustalle, välillä kun olen tullut viereen, välillä kun olen vaikka kiertänyt koko koiran. Eli pointtina on Elvin fokus johonkin muuhun kuin perusasennon odotteluun ja minun tarkkailuun. Toimi.

Sitten tehtiin luoksetulon haukkumattomuusharkkaa. Eli namilautanen puolen metrin päähän Elvin eteen, Elvi odottaa lupaa ja minä menen luoksetulopaikalle kauas. Annan luvan namille ja kutsun sivulle. Eikä haukkunut. Taas fokus johonkin muuhun kuin siihen ahdistukseen, että menin kauas. Tosin tuli sitten hitaasti ja jäi peruasentoon kauas tuon naminsyönnin jälkeen, mutta Marko oli sitä mieltä, että haukkumattomuus on tärkeämpää.

Hyppyestettä palkatiin namilautasella niin kuin ollaan tehtykin. Toimii, mutta se seisomisen valuminen oli tässäkin ongelma. Jälkikäteen tuli mieleeni, että jos en seisotakaan Elviä vaan käsken sen vain pysähtymään (paikka), joka voisi stopata sen valumisen takaisinpäin paremmin kuin seiso-käsky.

Sitten tehtiin vielä lopuksi siirtymisiin ja komennushaukkutilanteisiin treeniä. Eli Elvin eteen namikippo, menen itse sivusuuntaan ja pyydän sivulle, jos haukkuu, kommentoin, että ei käy, palautan istumaan lähtöpaikalle ja kutsun uudestaan. Siitä pieneen seuruupätkään ja vapautus kupille. Vauhti hidastui tässä harjoituksessa tolkuttomasti, kun Een piti ajatella, että mitähän ihmettä multa nyt vaaditaan. Mutta samalla kun aivot raksutti, suu pysyi kiinni ;)

Suurin osan palkkaamisesta pitäisi siis tapahtua niin, että palkka tulee minulta, mutta ei minun luonani. Seuruussa ja sivullaolossakin palkka lentää vähän matkan päähän. Tehtiin seuruulla vähän aikaa tuota namin viskomista ja hetkessä parani sekä kontakti, että seuraamisen paikka.

Lopuksi tehtiin muiden kanssa paikkamakuu. Elvi nousi rapsuttamaan, kun jätin sen maahan, ei voi mitään, palasin takaisin ja käskin uudestaan maahan. Ja pysyikin tapojensa mukaan hyvin paikallaan, kunnes hallin toiselta puolelta (5 metrin päästä aidan takaa) kuului putkeen ja koira rymistelee agirataa. Ja Elvi tietysti läks. Vaikka Markokin oli sitä mieltä, että kyllä koiran pitää kestää häiriötä kuin häiriötä, olen itse sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa ainakaan voi edes kuvitella vaativansa paikallaoloa agilityhallissa agilitykoiralta, joka kuumenee ja inhoaa muita (riehuvia) koiria. Tehtiin toinen paikkamakuu heti perään (ja luoksepäästävyysharkkaa samalla!) ja toimi kuin elokuvissa.

Muuten olisi ollut aivan superkoulutus, jos ei tuota paikkamakuun hyökkäyskohtausta olisi tapahtunut. Jäi vähän paha maku suuhun (vaikka uusittiinkin paikkis), valitettavasti :(

Mutta paljon hyviä vinkkejä, siitä ei päästä mihinkään. Luottavaisin mielin kohti uutta viikkoa ja lähestyvää koetta. Ehkä nämä tokopostauksetkin saavat jatkossa edes hieman enemmän tuoretta kuva- ja videomateriaalia osakseen ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti