Tiia Vitikainen piti agilitykoulutusta ja tottakai Een kanssa osallistuimme ennestään meille tuntemattoman kouluttajan oppeja kuuntelemaan. Aikaa yhdelle ryhmälle oli varattu kaksi tuntia, josta reilun tunnin kävimme rataa läpi ja opettelimme/kertailimme ohjaustekniikoita. Tykkäsin todella paljon tästä koirattomasta treenistä ja sainkin siitä paljon hyviä vinkkejä ja treenikohteita irti.
Tähän se olisi sitten pitänyt jättääkin se koulutus.
Elvi oli oma itsensä, toimi hyvin ja teki asioita joita osasi. Motivaatio koiralla on kuulemma kohdillaan ja taas kehuttiin erityisen vauhdikasta westietä. Kuitenkin kaikki oli huonosti. Kepit eivät ole hanskassa, kontakteja ei ole edes koulutettu, ohjauksen seuraamista saisi kouluttaa enemmän ja "älä nyt pilaa hienoa agilitykoiraa"-kommentteja on kuunneltu riittävästi yhdelle päivälle. Kouluttajassa ei siis ollut mitään vikaa, eikä koirassa, vaan kartturin puolella ja siinä, etten ole osannut opettaa Elville oikeastaan mitään oikein. HUOH.
Motivaatio lähteä perjantain virallisiin kisoihin sen jälkeen, kun huippumeriittinen kouluttaja tokaisee, että me emme ole lähelläkään kisavalmiita, on huipussaan. Melkein teki mieli jo perua kaikki kisailmot, mutta sitten oma sisäinen terrierini heräsi ja haluan oikeastaa vain päästä treenaamaan lisää Een kanssa ja näyttämään, että kyllä meistä vielä johonkin on.
Kyllä me vielä täältä pohjamudista noustaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti