 |
| Arkistojen kätköistä: Mini-Saga & Jätti-Elvi |
maanantai 3. lokakuuta 2011
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Sofin tassunjäljillä... arpoo! :)
Seurailen ja luen monia erilaisia (pääasiassa koira-)aiheisia blogeja, mutta harvemmin jaksan innostua mistään blogileikeistä tai -kisoista. Sofi-westien blogissa on kuitenkin meneillään hauska arvonta, johon ilmoitin tyttöset, josko onni potkaisisi ja saataisi voittona Sea Jerkya maisteltavaksi ;) Suosittelen!
Agikisat Hausjärvellä
Tänään Elvillä oli kolme starttia (agi, hyp, hyp) Hausjärvellä Janakkalan koirakerhon järjestämissä kisoissa. Itse olen onnistunut sairastumaan johonkin flunssantynkään, joten jaksaminen ja olo muutenkaan eivät oikein olleet kisavireessä. Paikkana oli Hyvinkään koiraurheilukeskus, joka on ulkotilaa lämpimämpi kuplahalli tekonurtsipohjalla ja tuomarina kaikilla radoilla oli Henri Luomala.
Ensimmäisellä eli agiradalla tulokseksi tuli vitonen ja melkein tehtiin historiamme ensimmäinen yliaikatulos, mutta jäiköhän vajaata sekuntia vaille ihanneajan tuo meidän aika. Elvi varasti jokaisella radalla. Ohjasin siis oikealta puolelta, valssasin ennen kolmosta ja sitten, lähetin Elvin vitosputkeen, enkä jäänyt tuijottamaan, että se menee sinne, joten ei tietenkään mennyt. Korjattiin kauan, mutta jatkettiin erimielisyyksistä huolimatta eteenpäin. Ennen pituutta persjättö, kepit oikealta puolelta tiukalla ohjaukselle, ettei tuo karkaa aa:lle (toimi hyvin!!) ja siitä sylkkärillä putkeen (toimi hyvin!!!), ennen keinua taas valssi, että pääsin blokkaamaan puomin ylösnousun ja loppuun ihan suoraviivaisesti. 10. sija siis tuloksella 5.
Toinen rata olikin hyppäri. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmannesta aidasta tippui rima (lähdin tod. näk. vedättämään liikaa nelosen suuntaan), puolenvaihto ennen pituutta ja jälleen persjättö ennen kasiaitaa, sitten ihan suoraviivaisesti, kunnes tultiin kepeille. Miksiköhän en hidastanut Elvin vauhtia, kun se painatti täysiä putkesta ulos? Ken tähän osaa vastata, on aika nero, mutta joka tapauksessa, en siis hidastanut tuon pöljän vauhtia niin tokihan se juoksi keppien ohi (9/16 aitaa kohden) ja käänsi takaisin minuun päin eli tuli keppien välistä luokseni. Korjasin, mutta tuo aloitti vasta tyyliin kolmannesta välistä pujottelun. Korjasin ja ei mitään ongelmaa. Sylkkärillä taas 15-putkeen, persjättö putken jälkeen ja samanmoinen vielä 18-putken jälkeen ja loppuun. 13. sija siis tuloksella 15.
Kolmas rata oli niin ikään hyppäri. Alussa aika hölmö kulma kakkosaidalla, mutta lähdettiin (Elvin päätöksestä) yhtämatkaa, eikä siinä tullut mitään ongelmaa. Nelosputken jälkeen persjättö ja vitosaidan jälkeen valssi, sitten taas kepit oikealta ja tiukkaa käskytystä, ettei tuo karkaa kymppihypylle (toimi hyvin), sylkkäri kasiputkeen, persjättö 11-putken jälkeen ja tässä välissä iski pieni paniikki, että tuo takaakiertoelävä lähtee kiertämään takaa 13-aitaa (eivät olleet ihan kuvan mukaisessa linjassa nuo 12 ja 13 vaan ne olivat ennemminkin suorassa linjassa vierekkäin), mutta Elvi meni ihan oikein ja jatkettiin loppuun, persjättö 14-putken jälkeen ja 16-putken jälkeen. Maalissa ajalla -8.06s (nopeus 3.85 m/s), tuloksella 0. Sija 1. Sieltä se siis tuli, voittoNOUSUnolla :)
Palkinnoksi ruokapussi, lahjakortti JANKK:n kisoihin, pari ruusuketta ja Elvi mielestä iiiiiiiiiiiiiiihana patukkalelu! Vähän yllätyksenä tuli kyllä tämä nousu, mutta se onkin nyt sitten tervemenoa kakkosiin. Tosin nyt taidetaan pitää pieni kisatauko ja keskittyä treenaamiseen.
Ensimmäisellä eli agiradalla tulokseksi tuli vitonen ja melkein tehtiin historiamme ensimmäinen yliaikatulos, mutta jäiköhän vajaata sekuntia vaille ihanneajan tuo meidän aika. Elvi varasti jokaisella radalla. Ohjasin siis oikealta puolelta, valssasin ennen kolmosta ja sitten, lähetin Elvin vitosputkeen, enkä jäänyt tuijottamaan, että se menee sinne, joten ei tietenkään mennyt. Korjattiin kauan, mutta jatkettiin erimielisyyksistä huolimatta eteenpäin. Ennen pituutta persjättö, kepit oikealta puolelta tiukalla ohjaukselle, ettei tuo karkaa aa:lle (toimi hyvin!!) ja siitä sylkkärillä putkeen (toimi hyvin!!!), ennen keinua taas valssi, että pääsin blokkaamaan puomin ylösnousun ja loppuun ihan suoraviivaisesti. 10. sija siis tuloksella 5.
Toinen rata olikin hyppäri. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmannesta aidasta tippui rima (lähdin tod. näk. vedättämään liikaa nelosen suuntaan), puolenvaihto ennen pituutta ja jälleen persjättö ennen kasiaitaa, sitten ihan suoraviivaisesti, kunnes tultiin kepeille. Miksiköhän en hidastanut Elvin vauhtia, kun se painatti täysiä putkesta ulos? Ken tähän osaa vastata, on aika nero, mutta joka tapauksessa, en siis hidastanut tuon pöljän vauhtia niin tokihan se juoksi keppien ohi (9/16 aitaa kohden) ja käänsi takaisin minuun päin eli tuli keppien välistä luokseni. Korjasin, mutta tuo aloitti vasta tyyliin kolmannesta välistä pujottelun. Korjasin ja ei mitään ongelmaa. Sylkkärillä taas 15-putkeen, persjättö putken jälkeen ja samanmoinen vielä 18-putken jälkeen ja loppuun. 13. sija siis tuloksella 15.
Kolmas rata oli niin ikään hyppäri. Alussa aika hölmö kulma kakkosaidalla, mutta lähdettiin (Elvin päätöksestä) yhtämatkaa, eikä siinä tullut mitään ongelmaa. Nelosputken jälkeen persjättö ja vitosaidan jälkeen valssi, sitten taas kepit oikealta ja tiukkaa käskytystä, ettei tuo karkaa kymppihypylle (toimi hyvin), sylkkäri kasiputkeen, persjättö 11-putken jälkeen ja tässä välissä iski pieni paniikki, että tuo takaakiertoelävä lähtee kiertämään takaa 13-aitaa (eivät olleet ihan kuvan mukaisessa linjassa nuo 12 ja 13 vaan ne olivat ennemminkin suorassa linjassa vierekkäin), mutta Elvi meni ihan oikein ja jatkettiin loppuun, persjättö 14-putken jälkeen ja 16-putken jälkeen. Maalissa ajalla -8.06s (nopeus 3.85 m/s), tuloksella 0. Sija 1. Sieltä se siis tuli, voittoNOUSUnolla :)
Palkinnoksi ruokapussi, lahjakortti JANKK:n kisoihin, pari ruusuketta ja Elvi mielestä iiiiiiiiiiiiiiihana patukkalelu! Vähän yllätyksenä tuli kyllä tämä nousu, mutta se onkin nyt sitten tervemenoa kakkosiin. Tosin nyt taidetaan pitää pieni kisatauko ja keskittyä treenaamiseen.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Ärsyttävänraivostuttavanihastuttavansuloinen skotti
Perjantaina jätin tytöt kahdeksi tunniksi keskenään, kun kävin tentissä koululla. Sinä aikana Sagalle oli tullut ilmeisen tylsää, sillä joku oli murtautunut makuuhuoneen eristävästä verkkoaidasta läpi ja käynyt nakertamassa, tuhoamassa ja silppuamassa repun (sisältöineen), johon olin omat viikonlopun matkatavarani pakannut. Plus seinässä kiinni olleet puhelimen ja kameran akun laturit, jotka neiti oli napsinut siististi poikki. Ja selvinnyt hengissä.
Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.
Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.
Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.
Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.
Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.
Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.
"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."
Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.
Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.
Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.
Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.
Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.
Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.
"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."
torstai 29. syyskuuta 2011
Korkeavireellä
Korkeavire Oy tarjoaa agilitykoulutuspalveluja Lahdessa. Agilitykaveri/superkouluttaja Tanjan valitettavan sairastumisen johdosta pääsin hänen tilalleen tämän iltaiseen kisaavien ryhmään. Mielenkiinnolla lähdin treeneihin, sillä en olekaan aikaisemmin ollut Korkeavireellä koulutuksessa! Emilia oli tehnyt meille alla olevan radan (ei mittasuhteissa ja vähän summittainen muutenkin).
Ykkösestä neloseen ihan perusohjausta koiran oikealla puolella, nelosaidan jälkeen valssi ja käännös vitoselle. Siitä lähetin Elvin kutosen takaakierrolle ja otin sen vasemmalle puolelleni mukaan ja jatkettiin seiskaputkeen. Aan jälkeen valssi ja lähetys ysiputkeen, jonka jälkeen ELVI EI KERKAAN TULLUT MINUN LUOKSENI, vaan juoksi suoraan kymppiputkeen (ja sama myöhemmin 18 ja 19 putkien välillä)!!! Kymppiputken jälkeen vauhdilla tekemään persjättöä 11-aidan jälkeen. Keppien jälkeen valssi neljälletoista ja suoraa kyytiä putkeen. Ohjasin aan vasemmalta puolelta ja työnsin Een putkeen ja taas hienosti haki viereisen putken (enkä ollut edes puolivälissä putkea saattamassa!). 19-putken jälkeen persjättö ja loppusuora. Ei siis lainkaan mikään liian helppo rata, mutta ei mikään yltiövaikeakaan. Elvi kyllä yllätti ihan täysin, meni tosi hienosti koko ajan, eikä muutenkaan ollut ylikierroksilla tänään. Vieraskoreutta siis ;)
Kepit "väärältä puolelta" paineessa eivät tietenkään taas menneet kerralla, mutta tuli niihinkin jo järkeä, kun otettiin yksittäisenä esteenä. Emilia kehui kovasti 6-aitaa, jonka Ee otti joka kerralla hyvin, mutta enpä olisi siitä ollutkaan missään vaiheessa huolissani. Takaakierrot tuo osaa, välillä liiankin hyvin. Putket olivat tosiaan ihan hämmästys. Testattiin myös 14. esteelle ennakoivaa valssia (?) ja siitä sitten 15-aidan vasemmalta puolelta ohjausta. Ei toiminut yhtä hyvin, koska ensinnäkin minulle tuo ennakoiva valssi (vai mikä nyt olikaan sitten :D) on aivan käyttämätön liike, varsinkin tuollaisessa kohdassa, ja tosiaan kun Elvi ei kestä takaaleikkauksia putkille niin en niitä väkisin sitten tee. Sitten koitettiin myös alkuun toista ohjausta eli vitosaidalle poispäinkääntöä ja kehui kovasti, ettei Elvi ole ikinä tehnyt semmoista onnistuneesti niin eiköhän tuo neiti yllätä ja tee heti kerrasta oikein ;) Otettiin sitten testiksi eri kohtaan poispäinkääntö (kun mun teoriani oli se, että kun oltiin jo menty tuota rataa) eli hyppy kutosesteelle ja vitosen toiseen suuntaan. Tämä ei sitten toiminutkaan (eli tämä oli perus-Eviä) ja saatiin jälleen kerran poispäinkääntötreenikotiläksyä ilman estettä pelkästään käden ja mun liikettä seuraten. Ehkä vielä joku päivä siitäkin tulee jotain.
Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen Elviin (vaikka pientä esitystä parempaan suuntaan olikin siis ilmassa) ja taas maistuu agilityn treenaaminen. Suuri kiitos siis Tanjalle, joka meille paikkansa luovutti ja Emilialle, jolta saatiin hyvää oppia! :)
Ykkösestä neloseen ihan perusohjausta koiran oikealla puolella, nelosaidan jälkeen valssi ja käännös vitoselle. Siitä lähetin Elvin kutosen takaakierrolle ja otin sen vasemmalle puolelleni mukaan ja jatkettiin seiskaputkeen. Aan jälkeen valssi ja lähetys ysiputkeen, jonka jälkeen ELVI EI KERKAAN TULLUT MINUN LUOKSENI, vaan juoksi suoraan kymppiputkeen (ja sama myöhemmin 18 ja 19 putkien välillä)!!! Kymppiputken jälkeen vauhdilla tekemään persjättöä 11-aidan jälkeen. Keppien jälkeen valssi neljälletoista ja suoraa kyytiä putkeen. Ohjasin aan vasemmalta puolelta ja työnsin Een putkeen ja taas hienosti haki viereisen putken (enkä ollut edes puolivälissä putkea saattamassa!). 19-putken jälkeen persjättö ja loppusuora. Ei siis lainkaan mikään liian helppo rata, mutta ei mikään yltiövaikeakaan. Elvi kyllä yllätti ihan täysin, meni tosi hienosti koko ajan, eikä muutenkaan ollut ylikierroksilla tänään. Vieraskoreutta siis ;)
Kepit "väärältä puolelta" paineessa eivät tietenkään taas menneet kerralla, mutta tuli niihinkin jo järkeä, kun otettiin yksittäisenä esteenä. Emilia kehui kovasti 6-aitaa, jonka Ee otti joka kerralla hyvin, mutta enpä olisi siitä ollutkaan missään vaiheessa huolissani. Takaakierrot tuo osaa, välillä liiankin hyvin. Putket olivat tosiaan ihan hämmästys. Testattiin myös 14. esteelle ennakoivaa valssia (?) ja siitä sitten 15-aidan vasemmalta puolelta ohjausta. Ei toiminut yhtä hyvin, koska ensinnäkin minulle tuo ennakoiva valssi (vai mikä nyt olikaan sitten :D) on aivan käyttämätön liike, varsinkin tuollaisessa kohdassa, ja tosiaan kun Elvi ei kestä takaaleikkauksia putkille niin en niitä väkisin sitten tee. Sitten koitettiin myös alkuun toista ohjausta eli vitosaidalle poispäinkääntöä ja kehui kovasti, ettei Elvi ole ikinä tehnyt semmoista onnistuneesti niin eiköhän tuo neiti yllätä ja tee heti kerrasta oikein ;) Otettiin sitten testiksi eri kohtaan poispäinkääntö (kun mun teoriani oli se, että kun oltiin jo menty tuota rataa) eli hyppy kutosesteelle ja vitosen toiseen suuntaan. Tämä ei sitten toiminutkaan (eli tämä oli perus-Eviä) ja saatiin jälleen kerran poispäinkääntötreenikotiläksyä ilman estettä pelkästään käden ja mun liikettä seuraten. Ehkä vielä joku päivä siitäkin tulee jotain.
Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen Elviin (vaikka pientä esitystä parempaan suuntaan olikin siis ilmassa) ja taas maistuu agilityn treenaaminen. Suuri kiitos siis Tanjalle, joka meille paikkansa luovutti ja Emilialle, jolta saatiin hyvää oppia! :)
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Koiraihminen vs. kissa
Asumme terriäisten kanssa luhtitaloalueella, jossa erikseen järjestyssäännöissä on mainittu, ettei eläintenpito vapaana ole sallittua. Piha-alueellamme kuitenkin liikkuu ihan söpön näköinen aikuinen harmahtavan sinertävä kissa. Olen käsittänyt, että se asuu jossain näistä taloista ja liikkuu ihan omistajiensa luvalla vapaana. Kyse ei siis ole karkurista. Kissa on kesy.
Minä en ole kissaihminen. Ei minua kuitenkaan häiritse vapaana olevat kissat, vaan annan niiden olla, kun ne antavat minun olla. Tämä meidän taloyhtiön pihassa oleva kissa on kuitenkin koettanut onneaan liikaa. Aina kun sen näen (monta kertaa päivässä, yleensä kuitenkin iltaisin), se on päivystämässä ulko-ovien läheisyydessä. Ei tässä mitään, aiheuttaa vain hieman harmaita hiuksia, kun mennään koirien kanssa lenkille ja yritetään häiritsemättä siirtyä pois kissan läheisyydestä. Eilen illalla ulko-ovien läheisyyteen oli jätetty auto. Elvi käveli auton viertä ja nuuhkutteli mennessään, kunnes yhtäkkiä auton alta hykkäsi sihisten tämä siniharmaa kissa. Elvi säikähti ja perääntyi, mutta kissa kävi vain enemmän päälle. Lähdettiin vauhdilla jatkamaan matkaa niin eiköhän tämä kissa seuraa meitä pitkän matkaa sihisten, hyökkäillen ja pörhistellen. Elvi toki jo tässä vaiheessa oli menossa rökittämään katin, mutta onneksi oli hihnassa. Tämä sai kuitenkin vereni kiehahtamaan täysin. Puhelu löytöeläintarhalle ja ilmoitin, että meidän taloyhtiön pihassa on kissa, joka käyttäytyy hyökkäävästi, enkä tiedä kenelle se kuuluu. Vastaus oli, että seuraavan kerran kun kissa tulee vastaan, voin ottaa sen kiinni ja toimittaa löytöeläintarhalle. Omistajilla on 15 vuorokautta aikaa se käydä sieltä noutamassa.
Armollisuudesta aion laittaa viestin taloyhtiömme roskakatokseen ja rappujen oviin siitä, että olen toimittanut näillä tuntomerkeillä varustetun kissan sinne ja sinne, josta sen voi käydä noutamassa. Ja sitten voin vain toivoa, että tämä riittäisi herätykseksi kyseisen kissan omistajille. Ajatusleikkinä, jos minulla olisi kissa, en pystyisi ikimaailmassa kuvittelemaan sitä kävelemään vapaana jonnekin. Sitten jos se ei yhtäkkiä tulisikaan enää takaisin, mistä tietäisin, mitä sille on käynyt ja mihin se on joutunut? En mistään. Miten kissaihmiset sitten voivat luottaa siihen että kissoillensa ei käy kuinkaan tai että ne eivät tee mitään? Eivät mitenkään.
Kissat hihnaan ja kissaihmiset tapakasvatuskurssille.
Minä en ole kissaihminen. Ei minua kuitenkaan häiritse vapaana olevat kissat, vaan annan niiden olla, kun ne antavat minun olla. Tämä meidän taloyhtiön pihassa oleva kissa on kuitenkin koettanut onneaan liikaa. Aina kun sen näen (monta kertaa päivässä, yleensä kuitenkin iltaisin), se on päivystämässä ulko-ovien läheisyydessä. Ei tässä mitään, aiheuttaa vain hieman harmaita hiuksia, kun mennään koirien kanssa lenkille ja yritetään häiritsemättä siirtyä pois kissan läheisyydestä. Eilen illalla ulko-ovien läheisyyteen oli jätetty auto. Elvi käveli auton viertä ja nuuhkutteli mennessään, kunnes yhtäkkiä auton alta hykkäsi sihisten tämä siniharmaa kissa. Elvi säikähti ja perääntyi, mutta kissa kävi vain enemmän päälle. Lähdettiin vauhdilla jatkamaan matkaa niin eiköhän tämä kissa seuraa meitä pitkän matkaa sihisten, hyökkäillen ja pörhistellen. Elvi toki jo tässä vaiheessa oli menossa rökittämään katin, mutta onneksi oli hihnassa. Tämä sai kuitenkin vereni kiehahtamaan täysin. Puhelu löytöeläintarhalle ja ilmoitin, että meidän taloyhtiön pihassa on kissa, joka käyttäytyy hyökkäävästi, enkä tiedä kenelle se kuuluu. Vastaus oli, että seuraavan kerran kun kissa tulee vastaan, voin ottaa sen kiinni ja toimittaa löytöeläintarhalle. Omistajilla on 15 vuorokautta aikaa se käydä sieltä noutamassa.
Armollisuudesta aion laittaa viestin taloyhtiömme roskakatokseen ja rappujen oviin siitä, että olen toimittanut näillä tuntomerkeillä varustetun kissan sinne ja sinne, josta sen voi käydä noutamassa. Ja sitten voin vain toivoa, että tämä riittäisi herätykseksi kyseisen kissan omistajille. Ajatusleikkinä, jos minulla olisi kissa, en pystyisi ikimaailmassa kuvittelemaan sitä kävelemään vapaana jonnekin. Sitten jos se ei yhtäkkiä tulisikaan enää takaisin, mistä tietäisin, mitä sille on käynyt ja mihin se on joutunut? En mistään. Miten kissaihmiset sitten voivat luottaa siihen että kissoillensa ei käy kuinkaan tai että ne eivät tee mitään? Eivät mitenkään.
Kissat hihnaan ja kissaihmiset tapakasvatuskurssille.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Ei voi ymmärtää
Mikä siinä on, että ensin pitää suuttua ja sitten loppuaika vihaisena treenata?
Vasen pohje mustelmilla ja ihan totisilla puremahaavoilla. Ja kun sille kerran sanoo, että IRTI, niin lopputreeni menee ihan ok:sti. Niin paitsi se rengas, jota ei vaan osata, jos minä olen edellä. Ja ne kepit "väärältä" puolelta, kun on häiriötä.
Tehtiin Oreniuksen Annan rataa, paljon sai juosta, mutta oli ohjauksellisiakin paikkoja. Niitä ja niiden onnistumista ja hienouttakin voisin hehkuttaa, mutta jotenkin ne eivät tunnu missään (vaikka tuo toimi oikeasti tosi hyvin ja teki tosi hyvää työtä) sen rinnalla, että ollaan menty ihan hulluna takapakkia tuon elävän lämpenemisjuttujen kanssa. Miksei kisoista saisi jäädä pois sillä perusteella, että meillä ei nyt vaan homma suju? Viikonlopun jälkeen alkaa taas tiukka tehokuuri agilityn parissa.
Sitä odotellessa.
Vasen pohje mustelmilla ja ihan totisilla puremahaavoilla. Ja kun sille kerran sanoo, että IRTI, niin lopputreeni menee ihan ok:sti. Niin paitsi se rengas, jota ei vaan osata, jos minä olen edellä. Ja ne kepit "väärältä" puolelta, kun on häiriötä.
Tehtiin Oreniuksen Annan rataa, paljon sai juosta, mutta oli ohjauksellisiakin paikkoja. Niitä ja niiden onnistumista ja hienouttakin voisin hehkuttaa, mutta jotenkin ne eivät tunnu missään (vaikka tuo toimi oikeasti tosi hyvin ja teki tosi hyvää työtä) sen rinnalla, että ollaan menty ihan hulluna takapakkia tuon elävän lämpenemisjuttujen kanssa. Miksei kisoista saisi jäädä pois sillä perusteella, että meillä ei nyt vaan homma suju? Viikonlopun jälkeen alkaa taas tiukka tehokuuri agilityn parissa.
Sitä odotellessa.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Lenkillä!
 |
| Saga, Elviira, Cola, Tellervo, Hilma |
Väsynyt koira on onnellinen koira ♥
perjantai 23. syyskuuta 2011
Toko-skotti
Tänään taas silmät aukesivat uudemman kerran, kun oli taas eri kouluttaja tokossa. Kaikilla on aina jotain erilaista annettavaa, tykkään siitä! :)
Sagan kanssa siis ollaan nyt kovasti treenattu maahanmenoa ja seisomista, nyt ne alkavat pikkuhiljaa toimimaan käsiavuin pelkkinä temppuina. Seuraamiseen saatiin tänään uutta ohjeistusta, että kannattaa palkata koiraa siitä, kun se hakee sitä sivuasentoa ja pitää intoa yllä / kasvattaa innostusta. Niin ja vinkulelu. Se oli ihana juttu! Se on kyllä vain semmoinen lelu, ettei meidän taloudessa sellaisilla ole tehnyt mitään. Elvi on aina ja ikuisesti inhonnut vinkuleluja (poikkeuksena ihana lehmä, jonka ääni kuulosti enemmän sorsapilliltä kuin vingulta), joten ei ole kyllä itseasiassa tullut pieneen mieleenkään, että semmoinen olisi skotinpoikasella oltava. Ja vieläpä, kun tuo sairaana ei ole leikkinyt lähestulkoon lainkaan, niin mistäs minä semmoista olisin sitten keksinyt?
Tehtiin tänään tokossa toisaalta ymmärrettävän hyödyllistä, mutta jotenkin silti turhan tuntuisia "ryhmäjuttuja" eli käveltiin ympyrässä ja annettujen käskyjen mukaan laitettiin koiria istumaan, maahan ja seisomaan, tehtiin täyskäännöksiä ja muka-seuruutettiin. Ja toinen variaatio oli seistä ympyrässä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympäri. No joo, myönnettäköön, jos minulla olisi koira, joka esim. tykkäisi liikkua eteenpäin tai kävelisi edes jonkinlaista normaalivauhtia vapaaehtoisesti, ilman pakkoa, voisin kuvitella tuon olevan hauskempaa. Saga kun inhoaa ylipäätään narussa kulkemista (kun inhoaa sitä kulkemista muutenkin), niin jotenkin tuo tuntui vaan siltä kuin se valuisi mun perässäni, minne ikinä kuljen. Kommentoinkin, että Sagahan kulkee niin näppärästi minun perässäni vain ja ainoastaan sen takia, että välillämme kulkee se suuri ja mahtava hihna. Vaikka kyllähän tuo tosissaan on melko hyvin häiriötä kestävä koira ja tulee kyllä mukana, kun kutsutaan, mutta ei yhdellekään skotille yksikään ihminen ole ihan niin tärkeä, että omat agendat jäisivät kokonaan. Ja jos minulla olisi skotti, joka palvoisi minua yli kaiken, laittaisin sen heti vaihtoon, sillä siinä olisi jotain vikaa ;)
Palataksemme tokoon, paikkamakuu sujuu kyllä ihan kivasti. Tänään oli jotenkin hirveän paljon levottomuutta. Molemmilla puolilla koirat liikuskelivat ja ihmiset kulkivat, Saga seuraili näitä katseellaan, muttei ollut itse menossa minnekään. Palkkasin kahdesti kahden minuutin aikana ja vielä loppuun ennen sivu-käskyä. On se niin pätevä, silloin kun ei tarvitse liikkua mihinkään :D
Otettiin myös luoksetuloa, vahvalla käsiavulla sivulletulon kanssa, sillä en halua, että se oppii samanlaiseksi kuin Elviira eli tulee sivulle, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa ja sit osui. Toistaiseksi toimii hyvin. Häiriöttömässä tilassa (kotona, hyvässä vireessä) Saga pystyy jopa ilman käsiapuja tulemaan sivulle täydellisesti. Hallilla ei uskalleta vielä riskeerata, mutta suunta on oikea :)
Sain myös varmistuksen siitä, että tokossa täyskäännöksen saa kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Jäin nimittäin miettimään tätä eräs päivä, että jotain mätää siinä ihmisen oikealle kääntyvässä täyskäännöksessä on ja niinhän onkin, sellainen ei ole sallittu BH-kokeessa. Mietinkin, mikä ihme minulla on ollut perusteena opettaa Elville täyskäännös niin, että käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut samaan tahtiin, mutta sehän se oli. Sagalle yritän kovasti opettaa sivullapysymiskäännöksen eli että se peruuttaa takapuolellaan / kääntyy sivullani. Katsotaan miten hommat etenee.
Minua harmittaa kovasti, että tuokin ihana kurssi loppuu, sillä minä tarvitsen ohjattua treeniä (tai lähinnä siis neuvonantajaa...) ja on todella kivaa treenata ja tehdä jotain Sagankin kanssa. Onneksi samalla kurssilla treenaa myös iiiiiihana aussipoika Luca omistajineen ja meillä on ollut vähän puhetta, että saisin tyttöjen kanssa lyöttäytyä heidän treeniporukkaansa mukaan häiriötreeniin. Jee! :)
Sagan kanssa siis ollaan nyt kovasti treenattu maahanmenoa ja seisomista, nyt ne alkavat pikkuhiljaa toimimaan käsiavuin pelkkinä temppuina. Seuraamiseen saatiin tänään uutta ohjeistusta, että kannattaa palkata koiraa siitä, kun se hakee sitä sivuasentoa ja pitää intoa yllä / kasvattaa innostusta. Niin ja vinkulelu. Se oli ihana juttu! Se on kyllä vain semmoinen lelu, ettei meidän taloudessa sellaisilla ole tehnyt mitään. Elvi on aina ja ikuisesti inhonnut vinkuleluja (poikkeuksena ihana lehmä, jonka ääni kuulosti enemmän sorsapilliltä kuin vingulta), joten ei ole kyllä itseasiassa tullut pieneen mieleenkään, että semmoinen olisi skotinpoikasella oltava. Ja vieläpä, kun tuo sairaana ei ole leikkinyt lähestulkoon lainkaan, niin mistäs minä semmoista olisin sitten keksinyt?
Tehtiin tänään tokossa toisaalta ymmärrettävän hyödyllistä, mutta jotenkin silti turhan tuntuisia "ryhmäjuttuja" eli käveltiin ympyrässä ja annettujen käskyjen mukaan laitettiin koiria istumaan, maahan ja seisomaan, tehtiin täyskäännöksiä ja muka-seuruutettiin. Ja toinen variaatio oli seistä ympyrässä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympäri. No joo, myönnettäköön, jos minulla olisi koira, joka esim. tykkäisi liikkua eteenpäin tai kävelisi edes jonkinlaista normaalivauhtia vapaaehtoisesti, ilman pakkoa, voisin kuvitella tuon olevan hauskempaa. Saga kun inhoaa ylipäätään narussa kulkemista (kun inhoaa sitä kulkemista muutenkin), niin jotenkin tuo tuntui vaan siltä kuin se valuisi mun perässäni, minne ikinä kuljen. Kommentoinkin, että Sagahan kulkee niin näppärästi minun perässäni vain ja ainoastaan sen takia, että välillämme kulkee se suuri ja mahtava hihna. Vaikka kyllähän tuo tosissaan on melko hyvin häiriötä kestävä koira ja tulee kyllä mukana, kun kutsutaan, mutta ei yhdellekään skotille yksikään ihminen ole ihan niin tärkeä, että omat agendat jäisivät kokonaan. Ja jos minulla olisi skotti, joka palvoisi minua yli kaiken, laittaisin sen heti vaihtoon, sillä siinä olisi jotain vikaa ;)
Palataksemme tokoon, paikkamakuu sujuu kyllä ihan kivasti. Tänään oli jotenkin hirveän paljon levottomuutta. Molemmilla puolilla koirat liikuskelivat ja ihmiset kulkivat, Saga seuraili näitä katseellaan, muttei ollut itse menossa minnekään. Palkkasin kahdesti kahden minuutin aikana ja vielä loppuun ennen sivu-käskyä. On se niin pätevä, silloin kun ei tarvitse liikkua mihinkään :D
Otettiin myös luoksetuloa, vahvalla käsiavulla sivulletulon kanssa, sillä en halua, että se oppii samanlaiseksi kuin Elviira eli tulee sivulle, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa ja sit osui. Toistaiseksi toimii hyvin. Häiriöttömässä tilassa (kotona, hyvässä vireessä) Saga pystyy jopa ilman käsiapuja tulemaan sivulle täydellisesti. Hallilla ei uskalleta vielä riskeerata, mutta suunta on oikea :)
Sain myös varmistuksen siitä, että tokossa täyskäännöksen saa kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Jäin nimittäin miettimään tätä eräs päivä, että jotain mätää siinä ihmisen oikealle kääntyvässä täyskäännöksessä on ja niinhän onkin, sellainen ei ole sallittu BH-kokeessa. Mietinkin, mikä ihme minulla on ollut perusteena opettaa Elville täyskäännös niin, että käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut samaan tahtiin, mutta sehän se oli. Sagalle yritän kovasti opettaa sivullapysymiskäännöksen eli että se peruuttaa takapuolellaan / kääntyy sivullani. Katsotaan miten hommat etenee.
Minua harmittaa kovasti, että tuokin ihana kurssi loppuu, sillä minä tarvitsen ohjattua treeniä (tai lähinnä siis neuvonantajaa...) ja on todella kivaa treenata ja tehdä jotain Sagankin kanssa. Onneksi samalla kurssilla treenaa myös iiiiiihana aussipoika Luca omistajineen ja meillä on ollut vähän puhetta, että saisin tyttöjen kanssa lyöttäytyä heidän treeniporukkaansa mukaan häiriötreeniin. Jee! :)
torstai 22. syyskuuta 2011
Leikkitaktiikka
 |
| Leikki alkaa Elvin intoilulla... |
 |
| ja jatkuu yllätyshyökkäyspainilla. |
 |
| Sitten saa skottikin vauhtia kinttuihinsa... |
 |
| kunnes Elvi yhtäkkiä kääntyy ympäri taas ollaan painiasetelmissa. |
 |
| Elvi häipyy vauhdilla kaukaisuuteen, kun Saga keräilee itsensä yllätyshyökkäyksen jäljiltä... |
 | |||
| ja suuntaa itse kostoretkelle! |
Tässä on yksi suurin syy siihen, miksi päädyin ottamaan Elviiralle kaverin eli toisen koiran ja miksi se toinen koira oli suunnilleen saman kokoinen skotti. Ei ole terrierileikin voittanutta! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)