Uusi aluevaltaus

En ole koskaan ollut järin innostunut rally-tokosta, mutta koska seurassamme on melko aktiivista rallytoimintaa ja emme mahtuneet tälle kevätkaudelle agiryhmään, lähdettiin sitten rallattelukurssille mukaan. Plus että agilityn kuntoutustreenitkin onnistuvat tietysti paremmin ihan omatoimisesti.

Rally-toko osoittautuikin olevan vähän niinkuin helpotettua tokoa (koiralle saa pulista ja näyttää käsimerkkejä). Ensimmäisen kerran jälkeen vähän innostuinkin, että miltähän ne ALO-luokan kaikki kyltit näyttävät, että jos otettaisiinkin lajin "ratojen suorittaminen" pikaisesti haltuun ja koitettaisiin mahtua ensimmäisiin kisoihin mukaan parin viikon päästä. Tietysti kaikkia lajeja pitää treenata ja liikkeitä hioa, mutta niitä liikkeitä on niin paljon, että oma motivaationi ei varmasti riitä ensin kaikkien hiomiseen täydelliseksi ja sen jälkeen vasta kisailujen starttaamiseen.

Elvillä oli tietysti superkivaa, kun pääsi hallille treenaamaan ja tekemään töitä. Tunti meni hetkessä ja ihan kivuttomasti, kun treenattiin omatoimisesti usealla kymmenellä eri pisteellä eri liikkeitä. Näiden lisäksi treenattiin sitä takapäänkäyttötreeniä, joka jäi viime tokokurssin jälkeen kotiläksyksi (ja mitä ei olla tehty) eli perusasennossa lähden kääntymään pientä ympyrää ja Elvi pakittelee aina pitäen oman paikkansa.

Haasteena tietysti rallyssa on se, että koiran pitäisi pääasiassa seistä sivulla, jos ei toisin käsketä, joten tokokoiran "kun liike pysähtyy, istutaan perusasentoon"-mentaliteetti oli hieman kovilla, mutta lopputreeneistä Elvi pysyi paikallaan seisten eikä enää edes tarjonnut vasenta sivua automaattisesti, vaan odotti pyytäisinkö sen oikealle vai vasemalle puolelle tai eteen.

Uusia käskysanoja on mietittävä taas. Haluaisin, vaikkei se tarpeellista olekaan, käyttää Elville eri suunnille omia sanojaan (vrt. pyörimistemppu, joka on oikealle mennessä pyöri, vasemmalle ympäri). Tuolla tulee vain niin miljoona uutta liikettä, että hetki menee jo pelkästään sanojen miettimisessä, puhumattakaan niiden opettamisessa tai oppimisessa. Onneksi meillä on aikaa ja onneksi Elvi tykkää haasteista.

Täytyy oikein myöntää, että yllätyin kyllä positiivisesti!

Loppuun lenkkikuvia feat. belggari Noxy

N: "Leiki mun kaa!!!" E: "*ihan kohta sanon tolle suorat sanat...*"

Noxy

Kelkkailua

Elvillä on paljon eri liikuntamuotoja, mutta ehdoton lemppari kytkettynä on kelkkailu eli potkukelkan edessä juokseminen. En ole kehoittanut Elviä vetämään, sillä ne kunnon vetovaljaat puuttuvat vieläkin. Isoille koirille on tarjolla jos jonkinmoista valjasta vetohommiin, mutta pienille (alle 10kg) koirille ei juuri mitään. Tai ei ole ainakaan meidän tiellemme osunut. Kerran teetettiinkin valjaat, jotka loppujenlopuksi Elvin vetäessä painoivat mahaa, joten nekin olivat huono hankinta. 

Vetäminen tuskin tulee valjaiden löytyessä olemaan ongelma, sillä Elvi kyllä kuumenee kovassa vauhdissa niin paljon, että haluaa vain mennä kovempaa ja kovempaa. Itse jarruttelen vauhdin raviksiksi pidemmillä matkoilla, että kelkkailusta olisi jotain hyötyä kuntoilunkin kannalta, vaikka täytyy myöntää, että Elvi pääsee kyllä välillä nauttimaan kunnon laukastakin. Ohitukset tuossa vauhtimielentilassa eivät todellakaan onnistu, vaan joudutaan kyllä pysähtymään ja Elvin käskyn alle. Ohituksissa siis toisten koirien ohitukset ovat näitä haastavia, ihmisten ohittaminen onnistuu tietysti vaivatta, autoista tai muista nyt puhumattakaan.

Vähän tuo varusteongelma tuntuu painavan muutenkin ulkoiluharrastuksiamme, sillä Elvi tarvitsisi talvesaikaan aina tossut jalkaansa. Vuodenvaihteessa kadotettiin metsään yksi käytössä olleista Hurtan tossuista, eikä sen jälkeen ole tullut kolmea tossua käytettyä. En myöskään aio noihin samanmoisiin enää rahojani tuhlata, vaikka hyvin palvelivatkin, pukeminen oli turhan työlästä käyttömäärään nähden. Hilmalla oli joskus ihan vain fleecestä tehdyt tossut, jotka olivat samaan tapaan tarroilla kiinnitettävät, mutta niissä oli yli puolen tossun mittainen halkio, minkä ansiosta ne olivat todella helpot pukea. Harmillisesti tietysti pelkällä fleecepohjalla olevat tossut kuluvat nopeasti puhki, mutta voisihan niihin jotain vahviketta keksiä. Täytyypä pohtia tätä tossuasiaa vielä ennen kuin lumet sulaa ja saada Elvin harrastusvarusteet taas ajan tasalle.

Lenkin jälkeen testattiin taas FitDogin Recovery-palautusjuoman maistuvuutta ja sinne upposi. Ja kipon puhtaudesta päätellen oli hyvää!

FitDog

Ollaan mukana Elvin blogin kanssa FitDogin bloggaushankkeessa tämän kevään 2013 ajan. FitDog on siis suomalainen yritys, joka keskittyy työ- ja urheilukoirien energia- ja palautustuotteiden kehittämiseen. Hankkeessa on tarkoitus testata ja lähettää palautetta sekä nykyisistä että tulevista FitDogin tuotteista. 

Elvi avaa kevyellä westieraivolla pakettia...ei saanut kuplamuovi armoa!

Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saatiin kotiin paketti, jossa oli sekä FitDogin Recovery-palautusjuomajauhetta että Energy-energiajuomajauhetta. Näitä sitten testataan molempien tyttöjen kanssa kevään ajan ja bloggataan siitä, mitä ajatuksia ja ihmetyksiä hankkeen aikana tulee eteen. Itse innostuin heti ajatuksesta, sillä FitDogin kokonaisvaltainen kotimaisuus (suunnittelu, valmistus ja testaus tapahtuvat Suomessa) on puoleensavetävä juttu. Suoraan valmistajalta saa suoraan vastauksen, jos jokin asia ihmetyttää.

Elviira on tietysti tässä blogissa ja taloudessa se päätestaaja, mutta aion tietysti käyttää hyväkseni myös Venlaa ja vanhempieni koiria, Tellervoa ja Hilmaa. Ja heti kun herää tietysti kysymys, saako pennulle antaa näitä tuotteita, niin vastaus on, kyllä saa! Yliannostuksen vaaraa ei ole, joten tuotteita voi ihan hyvin syöttää myös tiineille nartuille ja pennuille. Venlan kanssa molemmat juomat tulevat varmasti käyttöön. Hilman ja Tellen kohdalla ajattelin erityisesti tuota energiajuomajauhetta käyttää nesteytykseen, sillä molemmat ovat varsin nirsoja ja huonoja juomaan.

Heti piti tietysti maistattaa molempia tuotteita. Energiajuomajauheesta kehuivat etukäteen, että se maistuu KAIKILLE, palautusjuomajauhe ei niinkään. No, Elvi veti kyllä lenkin jälkeen palautusjuomaa mielellään, energiajuomakin maistui ihan hyvin. Venla puolestaan ryysti molemmat juomat innosta soikeana, ahne mikä ahne. Tellervolle ja Hilmalle ei palautusjuoma kelvannut, mutta Telle otti oikein ja yllätti, kun uskalsi maistaa energiajuomaa! Parta valkoisena jäi ihmettelemään, että olikohan tämä hyvää vai ei, mutta positiivista jo tuo yrityskin :) Hilmaa pelotti myös tuo energiajuomajauhe, joten sitä täytynee ehkä tarjoilla vielä pariin kertaan toistekin ihan vain totutuksen vuoksi.

Pari huomiota ehdin jo tehdä noiden pienten alkukokeilujen kanssa. Palautusjuomajauheen saa kivasti sekoitettua ihan kipossakin, mutta energiajuomajauhe vaatii kyllä pullosekoituksen (eli vettä ja jauhetta pulloon ja ravistamalla sekaisin). Molemmat neuvotaan sekoittamaan pullossa, mutta jos ei sitä satu mukaan niin huomionarvoisena seikkana tuokin. Ja purkit avatessani huomasin, että palautusjuomajauhetta on samankokoisessa purkissa silmämääräisesti vähemmän, mutta puntarit näyttivät tasan saman verran, joten ei ollut purkissa vajetta, vaan koostumus on vain erilainen.

Tästä tämä testikevät nyt lähtee :)

Reissussa

Kävin pyörähtämässä Lontoossa (ja oli mahtavaa!). Elviira oli tämän ajan Riihimäellä lomahoidossa ja Venla Villähteellä. Molemmat olivat pärjänneet hyvin ja osanneet kuulemma käyttäytyäkin :) Elvi oli aivan unenpöpperössä keskellä yötä lentokentällä vastassa, eikä oikein tiennyt, mihin ollaan menossa ja mistä minä tupsahdin paikalle. Lähti tyytyväisenä kuitenkin kotiinkin vielä Sofian hellästä huomasta ja oli superonnellinen, kun tultiin perille.


Venla tulikin sitten kotiin seuraavana aamuna kotiinkuljetuksella ja ison yllärin kanssa. Ida oli opettanut Venlan antamaan tassua lomareissuni aikana :) Venni oli myös onnesta soikeana, kun pääsi kotiin (ja näki Elvin) ja yrittinkin kaksinkerroin päästä luimistelemaan kaikelle tutulle kotona.

Venla on kasvanut valtavaksi neidiksi, vaikka paino on pysynyt suunnilleen samana (noin kuukausi sitten 3.9kg, tänään 4.2kg). Säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin Elvillä eli noin 28cm ja ikää tosiaan nyt 4 kuukautta. Eläinlääkärikin oli rokotusten yhteydessä sitä mieltä, että enemmän se muistuttaa pystykorvaista parsonia kuin westietä, mutta kehui, ettei se kyllä alipainoinenkaan ole, vaikkei ole grammaa ylimääräistäkään. Hyvä näin.

Elviiran kanssa olisi jo kova into päästä kunnolla treenaamaan (agia tai tokoa tai ihan mitä vaan), mutta ei onnistuta pääsemään tällä hetkellä mihinkään ryhmään mukaan. Harmin paikka! Toisaalta taas nyt on hyvää aikaa treenata itsenäisesti ja koittaa saada taas malttia touhuun mukaan. Taidetaan ensi viikolla alkaa taas käymään hallilla ja ihan vaan treenaamassa hallin lähestymistä ja ottaa jotain ihan helppoa temputtelua ja pikkuharkkaa Elville. Saa Venlakin opetella kotona sen aikaa itsekseen olemista. Elviira osaakin jo mukavasti jäädä yksinään, vaikka lähtisinkin Vennin kanssa jonnekin, Venla tahtoo taas aina olla tunkemassa ovesta ulos.

Elvin kanssa ollaan lenkeillä otettu liikkeestä pysähtymistä ja se toimii todella hyvin, jos olen itse takana/vierellä, mutta ei riitä maltti siihen, että kutsuisin Elviä luokse ja pysäyttäisin siitä liikkeestä. Tätä voitaisi ehkä seuraavaksi treenailla hallissakin.

Vähän on alkanut kutkuttamaan ajatus, että vaikkei tuosta Eestä tokokoiraa saakaan, niin jos me kuitenkin käytäisiin siellä ALO-luokassa ja mentäisi niin pitkälle, kunnes se kapulannouto tulee vastaan. Tänä kesänä ehditään varmasti muutakin kuin agia, kun ei sen lajin kanssa uskalla oikeastaan mitään tavoitetta ainakaan tässä vaiheessa laittaa, viime kesänä kun saavutettiin se kolmosiin nousu ja tämä koko talvi on mennyt saikulla.

Venlan kanssa aloitellaan varmasti syksyllä agihommat eli kesällä ehditään treenailemaan vähän muutakin ja tekemään pohjatyötä tuota agityöskentelyä silmällä pitäen.

Hyviä juttuja

Pyörähdettiin tänään eläinkaupassa tyttöjen kanssa täydentämässä Een ruokavarastoa eli kanakasvista ja kasvista tarttui matkaan. Molemmat saivat älyttömät westiekohtaukset, kun vastassa oli rapsuttelevaa henkilökuntaa ja melkein unohtui asia, miksi kauppaan oltiin edes tultu. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että Venla kulkee 3,5-kuisena pentuna ympäri maita ja mantuja häntä pystyssä ja reippaana, mentiin sitten sisälle vieraaseen paikkaan tai minne tahansa muualle. Saivat autotekemiseksi yhden jättipossunkorvan, josta riitti mukavasti tekemistä molemmille vielä kotiin asti.

Iltalenkilläkin päivällä saavutettu hyvä mieli jatkui ja tehtiin mukavan reipas lenkki. Lenkin loppuvaiheessa tultiin risteykseen, jossa oli gordoninsetteri haistelemassa lumipenkkaa viitisen metrin päässä meistä. Elvi huomasi sen, kohotti päätään, nosti korviaan, mutta sen jälkeen katsahti minuun (josta kehu tietysti) ja jatkettiin tien yli palkkaamaan. Ei mitään pöhinää, rähinää, haukkua, ulvomista, varoitusta tai ääntä lähtenyt koko koirasta. Vaude. Tässä sen taas näkee, että kyllä ne opitut asiat vaan toimii ja tehoaa, kunhan niitä muistaa vahvistaa aika ajoin (viitaten siis sunnuntain ohitustreeneihin).

Nyt alkaneella viikolla on tarkoitus käydä vielä fyssarilla tarkastamassa tuota Een rangan vointia. Jos se edelleen on kunnossa/parempaan päin, ensi viikosta eteenpäin aletaan sitten kasvattamaan tuota agilitykuntoakin taas. Kentän ulkopuolella lisätään monipuolisempaa ja rankempaa liikuntaa Elville ja päästään jopa uimaan taas. Uinti kun on ollut pannassa sairasloman ajan, sillä vastoin kaikkia oletuksia, uinti ei ole paras liikuntamuoto jumiutuneelle kropalle. Elvi kun on siis ollut jumissa etuosastaan siksi, ettei takaosa ole ollut käytössä kivun vuoksi. Tällöin uidessaankin Elvi olisi vain käyttänyt etuosaansa ja näinollen jumiutunut entisestään. Helmikuussa pikku-Veekin pääsee mukaan uimalan ihmeelliseen maailmaan. Ainakinkotona suihku vetää pientä puoleensa niin paljon, etten usko ainakaan veden olevan se kauhun paikka tuossa hommassa.

Ohitustreeniä ja ylivilkkautta

Jes, oltiin Elvin kanssa treenailemassa ohituksia ja oli tosi kivaa! Tuntui mahtavalta päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain fiksua Elvin kanssa kaksistaan. Elvi oli ihan intona ja teki töitä kunnolla. Paikalla oli kuutisen muuta koiraa (isoja), joista muutama oli hieman rauhattomampi, yksi oli selvästi rauhattomampi ja yksi oli selvästi rauhallisempi. Elviiran hermon päälle otti eniten riehuva sakemanni, mutta yllättäen myös superrauhallinen bullmastiffi (tmv.), mutta toisaalta taas, siinä saattoi jo pelkkä koko olla ärsytyksen aihe.

Eli ohiteltiin toisiamme ensin isommalla parkkiksella, jossa sai etäisyyttä kunnolla toisiin. Elvi seuraili nätisti, mutta kahden edellämainitun kohdalla välillä teki niitä rähinäpyrähdyksiään. Tosin kaikki huutaminen oli kyllä tosi vähäistä, mistä olen erittäin ylpeä. Sitten tosiaan treenattiin samanmoisia ohituksia kadulla, mikä oli jo huomattavasti vaikeampaa Eelle. Tämän lisäksi tehtiin myös pujotteluharjoitusta (eli pujoteltiin muiden muodostaman johon läpi). Elvi huutaa selvästi siis sitä, ettei halua muiden tulevan lähelle (=jonkinlainen pelko), mutta luulen, että varsinkin noissa rähinäpyrähdysissä on kyse myös omaisuuden (=minun) puolustamisesta sekä namin vartioimisesta. Siis kun toinen koira menee ohi, Elvi käy kerran rähähtämässä ja tulee pois.

No, jatkamme kitkemistä ja sanottiinkin tuolla treeneissä, että tämä on meidän kymmenen vuoden tavoite!

Toinen asia, mikä tänään vapaapäivänä on tullut taas ilmi, on tuo Venlan ylivilkkaus. Tai eihän se ylivilkas ole, mutta Venlan on tosi vaikea rauhoittua nukkumaan päiväsaikaan. Nukkuu hyvin yksin, nukkuu hyvin öisin, mutta heti, jos jotain tapahtuu sisällä (tapahtumaksi riittää se, että telkkari on päällä), ei malta olla, vaan seuraa koko ajan mukana. Ja sitten tietysti narisee väsymystään ja kiukkuaa. Olen pohtinut eri syitä tälle ja toimintaratkaisuja.

Saatiin vihdoin ja viimein ruokarytmi vaihdettua kolmeen ateriaan päivässä neljästä, mikä auttaa osaltaan tuohon energiansaantiin. En myöskään ota Venlaa mukaan kaikista pisimmille lenkeille, vaan pidetään liikunnan määrä kohtuullisena (siis hihnalenkkeilyn), leikkiä toki saa ulkona ja sisällä niin paljon kuin jaksaa. Venla saa myös aivojumpaksi nenätyöskentelyä eli älypelejä pelattavaksi ja välillä saa ruuan kongista tai namipallosta. Välillä kun leikkivät Elvin kanssa liian rajusti liian pitkään, Venla käy oikein ylikierroksilla ja sitten lähtee kyllä ihan kaikki lentämään matalammilta tasoilta, kirjahyllyn alimmilta hyllyiltä ja eräänä päivänä hyppäsi verhoihinkin kiinni...


Että enpä osaa juuri sitä syytä näiden pohdintojen osalta osoittaa, minkä vuoksi tuo ei kykene päiväsaikaan väsyneenä nukkumaan. Tällä hetkellä ollaan ratkaistu asia sillä, että kun pikku-Vee käy selvästi kierroksilla ja on väsynyt, vien sen pari kertaa omaan nukkumapaikkaansa. Välillä saattaa rauhoittua nukkumaan hetkeksi, mutta jos ei, olen laittanut aitauksen portin kiinni ja jättänyt Venlan kokonaan omaan rauhaansa. Tällöin simahtaa kyllä melkein heti. Pitäisihän sen oppia rauhoittumaan tilanteessa kuin tilanteessa, mutta vaatii kyllä vielä todella paljon harjoitusta. Täytyy vielä yrittää tutustua aiheeseen, mutta otan mielellään myös ideoita, ehdotuksia ja ajatuksia vastaan pennun nukkumisongelmiin liittyen. Yöt nukkuu aina hyvin, mutta päiväsaikaan touhu on tällaista.

Vertailun vuoksi....

Elviira

Venla

Yhtä monta kuukautta elämää takana Elviiralla ja Venlalla kuvissa. Että onhan tuo Venla vaan niin erinäköinen westiepentu. Pystyt korvat, suora ja karkea turkki, piiiiiiiiiiiitkät jalat ja pikkuinen nenä!

♥

Kuulumisia

Sydämensulattaja © Tuija Laurila

Meille kuuluu tottatosiaan nykyään taas laumaelämää! Elvi sai tuossa joulukuun puolella uuden, pitkäjalkaisen westiekaverin. Neiti tottelee nimeä Venla, mutta viralliselta nimeltään plikka on Donut's Tosca.

Venla on hauska tapaus, kokoa tosiaan riittää (säkä vain muutaman sentin alle Elvin) tai siis ainakin jalkaa ja niillä on hyvä pistää mm. vastaan, kun joku yrittä ottaa syliin tai onnistuessaan siinä rimpuillessaan irti. Venni on ollut edellisessä elämässään sellainen kala, jota käytetään jalkahoidossa, jossa jalat laitetaan kalojen akvaarioon ja ne putsaavat kaikenmaailman epäpuhtauksia pois. Tai vaihtoehtoisesti sellainen pieni lintu, joka käy virtahepojen tmv. villieläinten hampaidenvälejä putsaamassa. Pääharrastuksena on siis, jos ei pissa-alustojen tuhoamista lasketa, paljaiden jalkojen ja varpaiden metsästys (nuolemistarkoituksessa) tai Elvin hampaiden putsaus.

Pikkuneitiä ei hirvitä juuri mikään, välillä ollessaan yksin lenkillä saattaa olla enemmän varuillaan kuin Elvin kanssa, mutta ei juuri muuten sätky. Koiria ei pelkää lainkaan, vaan tahtoo heti määrätä kaapin paikan ja käydä niskaan kiinni (siis alistaakseen). Ihmisiä rakastaa westiemäisellä innolla korvat luimussa ja kieli lipoen (pyrkimys päästä tietysti niihin ihaniin korviin käsiksi). Venla on pirteä ja aktiivinen pentu kaikin puolin ja kulkee lenkeilläkin jo mukavasti mukana. Ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla, yöaikaan ei tee mitään sisälle, päivällä jos joutuu olemaan kauemmin kuin viisi tuntia itsekseen, tekee pissat alustalle.

Mutta ettei kaikki olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, on Vennillä huonojakin puolia. Tai oikeastaan kaksi. Ahneus ja kovaäänisyys. Kaikki ruoka mikä vähänkin koskettaa maata, sujahtaa Venlan mahaan. Varastaa törkeästi ruokaa, jos siihen annetaan mahdollisuus, myös toisten koirien kupeista. Toisaaltahan se on ihan kiva, että kaikki ruoka maistuu ja kippo tyhjenee aina. Ehkä ikä tuo jotain järkeä tuohon ahneuteenkin.

Kovaäänisyys puolestaan on rasittavinta mitä tiedän. Venla huutaa tylsyyttä, nälkää (eli kun kuppi tyhjenee liian nopeasti tai kun kuppi ei osu nenän eteen riittävällä nopeudella), telkkarin mainoksille, komentaakseen, leikkiäkseen, päästäkseen ulos, päästäkseen sisälle jne. Eli lähestulkoon kaikelle. Elvihän oli mykkä pentuna johonkin puolivuotiaaseen asti. Aloin pohtia, että voisikohan pikkupennun haukkumisintoon vaikuttaa kasvattajan luona vietetty alkuelämä. Elvi kun tuli kodista, jossa oli vain ja ainoastaan tämä Elvin emä, joka ei haukkunut. Saga puolestaan tuli kodista, jossa oli muitakin koiria ja yleistä haukkumista, kuten myös nyt Venlakin. Olisipa mielenkiintoinen aihe tutkia, miten paljon pennun äänenkäyttöön vaikuttaa noiden 8 ensimmäisen elinviikon aikana opitut asiat.

Sellaisia kuulumisia Venlasta, eiköhän niitä tässä Elvin elämän ohessa kertoilla aina säännöllisesti :)

Elviiran kanssa puolestaan kevätkausi etenee siten, että ilmojen lämmettyä päästään taas aloittelemaan agilityn treenaamista. Ranka on suoristunut, onneksi, minkä ansiosta Eekin pääsee takaisin harrastuskentille. Häntävarovainen Elvistä on selvästi tullut eli leikkiessään muiden kanssa, ei siedä lainkaan sitä, että häntään kosketaan, vaan on heti rähisemässä eli jäi siitä selvästi jotain traumaa ja muistoa Elvillekin. Toiveena ja tavoitteena olisi saada tappaja taas kisakuntoiseksi, että päästäisi oikeastikin kokeilemaan niitä kolmosten kisoja. Voisin kuvitella, että loppukesästä voitaisi olla taas molemmat kisatikissä Elvin kanssa, mutta se jää nähtäväksi ja mennään Elvin kropan ehdoilla, ei aikataulun mukaan.

Paranemaan päin oleva peto © Tuija Laurila

Elvin "urosmainen" käytös on taas joululoman (joka vietettiin siis koiralaumassa eli Tellervon ja Hilman kanssa) jälkeen uusissa sfääreissä. Tuo reviirirähinöinti, vastaantuleville huutaminen, merkkaaminen (ulkona) ja nenä maassa kuljeskelu käskyistä huolimatta, alkoi steriloinnin jälkeen, muttei ole siis missään vaiheessa poistunut. Todellakin täytyy sanoa, ettei etukäteen muiden vakuuttelut siitä, ettei sterilointi vaikuta luonteeseen/käytökseen, oli kyllä täyttä puppua. Ei olisi koira voinut enempää muuttua.

Mutta aiheeseen siis, huomenna mennään yhden porukan kanssa keskustan tuntumaan treenaamaan kohtaamisia tai siis ohituksia. Ylipäätään saan siis Elville positiivista kokemusta vieraiden (rähisevien) koirien läsnäollessa eli namia naamaan, kun nähdään muita. Tätä on tullut tehtyä varsin vähän, sillä asutaan niin kaupungin laitamilla, ettei täällä juurikaan lenkeillä muita tule vastaan. Tai jos tulee, ne kääntyvät edeltävästä risteyksestä eri suuntaan ettei vaan kohdattaisi. Ensin pohdin pitäisikö myös ottaa Venla mukaan, mutta taidan jättää Vennin treenaamaan yksinoloa ja mennä toiste keskustan suuntaan ihmettelemään maailmaa.

Huomenna siis raporttia siitä, miten ensimmäisissä ohitustreeneissä meni, nyt takaisin sohvannurkkaan kahden westietyynyn kanssa ja leffa pyörimään!

Tellervo, Hilma, Elviira, Venla

Vennipenni

Täällä ollaan taas ja ryminällä jatketaan uutta vuotta :)

Elvi

 

Vennipenni

Elviira & Venla

Hiljaiseloa

Elvin blogi viettää hiljaiseloa joulukuun puoleenväliin saakka opiskelu- ja työkiireistä johtuen. Sitten onkin paljon raportoitavaa. Hyvää alkanutta joulukuuta kaikille!

Fifi ja rusettipeti.

Elvi ja Fifin peti. Hiljaiseloa.