Kuulumisia

Sydämensulattaja © Tuija Laurila

Meille kuuluu tottatosiaan nykyään taas laumaelämää! Elvi sai tuossa joulukuun puolella uuden, pitkäjalkaisen westiekaverin. Neiti tottelee nimeä Venla, mutta viralliselta nimeltään plikka on Donut's Tosca.

Venla on hauska tapaus, kokoa tosiaan riittää (säkä vain muutaman sentin alle Elvin) tai siis ainakin jalkaa ja niillä on hyvä pistää mm. vastaan, kun joku yrittä ottaa syliin tai onnistuessaan siinä rimpuillessaan irti. Venni on ollut edellisessä elämässään sellainen kala, jota käytetään jalkahoidossa, jossa jalat laitetaan kalojen akvaarioon ja ne putsaavat kaikenmaailman epäpuhtauksia pois. Tai vaihtoehtoisesti sellainen pieni lintu, joka käy virtahepojen tmv. villieläinten hampaidenvälejä putsaamassa. Pääharrastuksena on siis, jos ei pissa-alustojen tuhoamista lasketa, paljaiden jalkojen ja varpaiden metsästys (nuolemistarkoituksessa) tai Elvin hampaiden putsaus.

Pikkuneitiä ei hirvitä juuri mikään, välillä ollessaan yksin lenkillä saattaa olla enemmän varuillaan kuin Elvin kanssa, mutta ei juuri muuten sätky. Koiria ei pelkää lainkaan, vaan tahtoo heti määrätä kaapin paikan ja käydä niskaan kiinni (siis alistaakseen). Ihmisiä rakastaa westiemäisellä innolla korvat luimussa ja kieli lipoen (pyrkimys päästä tietysti niihin ihaniin korviin käsiksi). Venla on pirteä ja aktiivinen pentu kaikin puolin ja kulkee lenkeilläkin jo mukavasti mukana. Ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla, yöaikaan ei tee mitään sisälle, päivällä jos joutuu olemaan kauemmin kuin viisi tuntia itsekseen, tekee pissat alustalle.

Mutta ettei kaikki olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, on Vennillä huonojakin puolia. Tai oikeastaan kaksi. Ahneus ja kovaäänisyys. Kaikki ruoka mikä vähänkin koskettaa maata, sujahtaa Venlan mahaan. Varastaa törkeästi ruokaa, jos siihen annetaan mahdollisuus, myös toisten koirien kupeista. Toisaaltahan se on ihan kiva, että kaikki ruoka maistuu ja kippo tyhjenee aina. Ehkä ikä tuo jotain järkeä tuohon ahneuteenkin.

Kovaäänisyys puolestaan on rasittavinta mitä tiedän. Venla huutaa tylsyyttä, nälkää (eli kun kuppi tyhjenee liian nopeasti tai kun kuppi ei osu nenän eteen riittävällä nopeudella), telkkarin mainoksille, komentaakseen, leikkiäkseen, päästäkseen ulos, päästäkseen sisälle jne. Eli lähestulkoon kaikelle. Elvihän oli mykkä pentuna johonkin puolivuotiaaseen asti. Aloin pohtia, että voisikohan pikkupennun haukkumisintoon vaikuttaa kasvattajan luona vietetty alkuelämä. Elvi kun tuli kodista, jossa oli vain ja ainoastaan tämä Elvin emä, joka ei haukkunut. Saga puolestaan tuli kodista, jossa oli muitakin koiria ja yleistä haukkumista, kuten myös nyt Venlakin. Olisipa mielenkiintoinen aihe tutkia, miten paljon pennun äänenkäyttöön vaikuttaa noiden 8 ensimmäisen elinviikon aikana opitut asiat.

Sellaisia kuulumisia Venlasta, eiköhän niitä tässä Elvin elämän ohessa kertoilla aina säännöllisesti :)

Elviiran kanssa puolestaan kevätkausi etenee siten, että ilmojen lämmettyä päästään taas aloittelemaan agilityn treenaamista. Ranka on suoristunut, onneksi, minkä ansiosta Eekin pääsee takaisin harrastuskentille. Häntävarovainen Elvistä on selvästi tullut eli leikkiessään muiden kanssa, ei siedä lainkaan sitä, että häntään kosketaan, vaan on heti rähisemässä eli jäi siitä selvästi jotain traumaa ja muistoa Elvillekin. Toiveena ja tavoitteena olisi saada tappaja taas kisakuntoiseksi, että päästäisi oikeastikin kokeilemaan niitä kolmosten kisoja. Voisin kuvitella, että loppukesästä voitaisi olla taas molemmat kisatikissä Elvin kanssa, mutta se jää nähtäväksi ja mennään Elvin kropan ehdoilla, ei aikataulun mukaan.

Paranemaan päin oleva peto © Tuija Laurila

Elvin "urosmainen" käytös on taas joululoman (joka vietettiin siis koiralaumassa eli Tellervon ja Hilman kanssa) jälkeen uusissa sfääreissä. Tuo reviirirähinöinti, vastaantuleville huutaminen, merkkaaminen (ulkona) ja nenä maassa kuljeskelu käskyistä huolimatta, alkoi steriloinnin jälkeen, muttei ole siis missään vaiheessa poistunut. Todellakin täytyy sanoa, ettei etukäteen muiden vakuuttelut siitä, ettei sterilointi vaikuta luonteeseen/käytökseen, oli kyllä täyttä puppua. Ei olisi koira voinut enempää muuttua.

Mutta aiheeseen siis, huomenna mennään yhden porukan kanssa keskustan tuntumaan treenaamaan kohtaamisia tai siis ohituksia. Ylipäätään saan siis Elville positiivista kokemusta vieraiden (rähisevien) koirien läsnäollessa eli namia naamaan, kun nähdään muita. Tätä on tullut tehtyä varsin vähän, sillä asutaan niin kaupungin laitamilla, ettei täällä juurikaan lenkeillä muita tule vastaan. Tai jos tulee, ne kääntyvät edeltävästä risteyksestä eri suuntaan ettei vaan kohdattaisi. Ensin pohdin pitäisikö myös ottaa Venla mukaan, mutta taidan jättää Vennin treenaamaan yksinoloa ja mennä toiste keskustan suuntaan ihmettelemään maailmaa.

Huomenna siis raporttia siitä, miten ensimmäisissä ohitustreeneissä meni, nyt takaisin sohvannurkkaan kahden westietyynyn kanssa ja leffa pyörimään!

Tellervo, Hilma, Elviira, Venla