Valjastetut harrastuskoirat

Ajeltiin tänään kurjan sään takia metsälenkkeilemään vähän kauemmas kotoa. Tyttöset pääsivät siis juoksemaan pitkin viimeisiä lumihankia, itse kun kahlasin paremmissa paikoissa vain polvia myöten lumihangessa. Sagan ihmetys oli suuri, kun kohdattiin sulanut sammalmätäs. Mahtaa pikkuneidille vielä avautua ennen kesää aivan kokonaan uusi maailma.

Saga pääsi tänään kokeilemaan ensimmäistä kertaa Elvin vanhoja valjaita. Elvillä on tälläkin hetkellä Ferplastin Ergocomfort-valjaat ja ne vain yksinkertaisesti ovat täydellisen hyvät tuon koiran päällä. Samanlaisissa (mutta kokoa pienemmissä siis) Sagakin tänään käyskenteli ja näyttää olevan täysin yhdentekevää, onko päällä paperipussi vai mikä, mikään ei siis häirinnyt.

Huomasin kuitenkin sen, että nuo huippuhyvät valjaat Elville eivät sovi sitten alkuunkaan Sagalle. Elvillä westienä kun on skottiin verrattuna pidemmät jalat, kapeammat hartiat ja matalampi rintakehä. Y-valjaat toimivat mainiosti, sillä hartiat eivät litisty niin kuin ns. tavallisissa rintakehän ympäri ja edestä kulkevissa valjaissa ja Y-valjaat eivät haittaa etujalkojen liikerataa. Sagalla puolestaan Y-valjaat ovat vain tiellä etujalkojen välissä, kun taas rintakehän edestä kulkevat valjaat tulevat syvällä rintakehällä varustetulle koiralle juuri oikeaan kohtaan, eikä etujalkojen työskentely häiriinny. Sagasta ei myöskään tule hihnassavetäjää, joten leveät hartiat pitävät kyllä muotonsa ja pintansa valjaita vastaan. Pikkuneidille tulee siis aikanaan hankittua sitten ihan omat ja tavalliset valjaat, todennäköisesti loistaviksi todetut Björkiksen valjaat. Hauska vain huomata jo noin pienestä kropasta, miten voi olla ihan erimallinen koira.

Harrastuspuolella kesä tulee tuomaan uusia tuulia yhteisiin harrastuksiimme. Elvin kanssa aletaan siis ihan oikeasti agin lisäksi treenaamaan tokoa ja canicrossia. Näiden lisäksi osallistutaan ainakin jälkiviikonloppuun, käydään luolilla ja juostaan rataa. Agia kisataan toivottavasti tosissaan, tokokokeisiin saatetaan uskaltautua ja mikä meitä estää canicross-uraakaan aloittamasta! Sagan kanssa treenataan kesällä perustottista, opetellaan temppuja ja valmistellaan vähän tulevaisuuden harrastuskoiraa erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Huh, toiminnantäyteinen kesä tulossa! :)

Westie

Tällaisilla mainoksilla ihmisiä on aivopesty kuvittelemaan, että westie on kaupunkilaisten hienostokoira, joka poimii kukat puutarhasta, piiloutuu sateenvarjon alle, ettei kastu, lakkaa omistajansa varpaankynnet ja on muutenkin aina suloisen valkoinen ja puhdas seuralainen.

Ja sitten ihmetellään, miten se ei olekaan samanlainen kuin mainoksissa. Sillä onkin oma mieli, sitä tarvitsisi oikeasti kouluttaa, jos mielii saada sen tulemaan luokse saati tekemään jotain temppuja. Sehän pomottaa ja kerjää, räksyttää ja ärisee. Ai niin, mutta westiehän onkin metsästyskoira. Ja kaupanpäälle vielä iso koira pienessä paketissa.

Ehdottaisinkin siis julkiseen levitykseen ennemmin kauhutarinoita siitä, miten kaikki voi mennä pieleen, jos ottaa westien sohvankoristeeksi tai seurakoiraksi. Ja kauhutarinoiden kuviksi voisikin lisätä sitten tällaisia ei-niin-mairittelevia otoksia. Westie keväisen lempipuuhansa, p****ssa kieriskelyn jälkeen, paistattelemassa päivää hangella ;)

Ei sittenkään -elämää

Nyt jääkin kaikki tämän kuun suunnitellut kisastartit välistä. Perjantain treeneissä tulikin ilmi, että Lempäälän startti olikin jättänyt pieneen terriäiseen pahat arvet, keinu pelottaa :( Elvihän siis lensi keinulta, ennen kuin koko laite edes ehti liikahtaa ja rämähti siis pieneksi koiraksi aivan liian korkealta maihin. Nyt ei uskalla kahta metriä lähemmäs estettä. Ja arasteli niin ikään myös puomin ylösnousua. Kurjuuden kurjuus. Onneksi on keinot, kun on jo yhden keinukammoisen koiran saanut opetettua keinulle, mutta Elvin kanssa on tähän mennessä ollut niin helppoa, kun mikään ei ole pelottanut. Perjantaina ei muutenkaan ollut treenifiilis, joten jätettiin sitten seuraavaan kertaan intoilu.

Pääsiäinen vietetään siis sittenkin lomaillen, käydään ehkä epiksissä pyörähtämässä, mutta oikeasti ei lähdetä mihinkään kisaamaan. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu Elvin kanssa kurjalta treenata agia. Ja se harmittaa (kumpaakin).

Tiedä sitten mistä johtuen, mutta tokoilu on toiminut. Seisomista on treenattu paljon ja korjailtu seuraamisen ja sivulletulon asettelua. Elvi tuppaa jäämään taakse, silloin kun se kiertää sivulle, mutta osuu täydellisen oikeaan kohtaan, kun tulee sivulle ilman minun kiertämistäni (eli kun esim. vauhdilla juoksee sivulle tai seuraamisen jälkeen). Mutta läpimurtokin on koettu, sillä Elvi osasi onnistuneesti korjata pariin kertaan tuon kierron jälkeisen sivulletulon!! Paikallaanmakuu tuottaa tällä hetkellä suuria ongelmia, ei sillä etteikö Elvi osaisi maata paikallaan, mutta odottelun pituus tuottaa ongelmia. Käsky siis unohtuu (Elvi tulee katsomaan minua, että mitä, loppuiko se tekeminen nyt vai). Ja mitä sitten, kun vieressä tulee olemaan muita koiria, puhumattakaan tilanteesta, jossa muut koirat mahdollisesti lähtevät paikaltaan liian aikaisin tmv. Treenattavaa siis riittää.

Pikkuisella Ässällä on puolestaan ihan arkielämän ongelmia edessä teiden sulaessa. Muutenhan pikkuneiti etenee narussaan lenkillä terrierimäiseen tapaan suoraan eteenpäin, mutta alustan vaihtelu (lumi, jää, märkä asfaltti, kuiva asfaltti, hiekka, vesilammikko, mutalammikko...) tuottaa päänvaivaa. Saga tekee aina johonkin suuntaan pienen lenkin päästäkseen rajakohdan yli ja sitten voi taas jatkaa suoraan oli alusta mikä hyvänsä. Varsin jännä pieni skotinpoikanen.

Muita elon ja ilon aiheita tyttöjen elämässä, tänään lähti Englantiin tilaus kankaista, joista teen lapsosille pedit. (Petien tarkoitus valmistua niin, että neidit saavat ne käyttöönsä, kun Saga kehkeytyy sisäsiistiksi eli ei siis mitään valmistuskiireitä vielä näkyvissä ;) Elville ei löytynyt millään westie-aiheista kangasta, joten Ee saa tyytyä koirakuosiin (jossa sentään westie seikkailee mukana), mutta Saga saa sitten itselleen oikein skottikuosisen ihanuuden.

Muutenkin ostoslista alkaa olemaan kohta niin pitkä, että kauppaan olisi lähdettävä... Sagalle on saatava puolikuristava niittipanta, oma nahkahihna, Elville ketjupanta, molemmille Hurtan Stormit ja se trimmauspöytä.. kaikennäköistä siis!

Een elämää ja Ässän seikkailuja

Elvin kanssa on nyt treenattu keppejä ja totesin, että jätetään Riihimäen kisat väliin. Hakee hyvin ensimmäisen keppivälin, mutta jättää pujottelun kesken jatkuvasti, vaatii siis edelleen työtä. Päätin, että lähdemme sitten pääsiäisenä kisoihin treenaamaan olemista ja elämästä, nyt vaan muuta treeniä. Tottakai voitaisi myös mennä treenaamaan Riihimäelle olemista ja elämistä, mutta samana päivänä sattuu olemaan mätsäri (ja toto-juoksu!) Länkipohjassa, joten suuntaammekin sinne. Hilma ja Tellervo tosin näytille, Elvi vain toto-juoksuun ja Saga sosiaalistumaan (ikää ja rokotuksia odotellessa).

Huomenna vihdoin pitkästä aikaa agitreeneihin, tänään taas tapettu aikaa lenkkeilemällä. Huomatkaa viimeisessä kuvassa Sagan silmät. Niistä huolimatta pikkuneiti on pirtsakka ja hyväntuulinen ärisijä.

Treenivapaata ja kunnonkohotusta

Nyt ollaan hauvojen silmätulehdussairastelujen vuoksi pidetty täysin treenivapaita päiviä. Agilityakin sivuttiin sunnuntaina vain katsomalla muiden treenaamista hetken ajan. Näinpä aikaa on siis jäänyt treenaamiselta koirien kunnonkohotukselle, pitkiä lenkkejä hihnassa ja vapaana, juoksutusta erilaisissa maastoissa ja tottakai koirien keskinäisiä leikkejä niin lumihangessa kuin sisätiloissakin.

Elviira jaksaa kyllä ihmeen pitkiä lenkkejä hyytymättä, mutta lenkkeily kun aloitettiin aikanaan heti Elvin tullessa, ei kai se ole mikään ihmekään. Sagakin kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä ja nykyään pääsee jo isojen tyttöjen kanssa samoille hihnalenkeillekin, vaikka ohitettavat ihmiset saavatkin neidin otsan menemään kurttuun ja takapuolen parkkeeraamaan kadulle, vielä kun ei ole ymmärrykseen uponnut, ettei kaikki ihmiset kulje ulkona pikkuneitiä varten. Pieniä hidasteita siis matkassa. Muistan kyllä, että Elvillä oli ihan samaa vikaa pienenä.

Tällä viikolla olisi kuitenkin lomailun jälkeen tarkoitus aloittaa Elvin kanssa pujottelun teho(ja häiriö)treeni kujalla. Ja tottakai tavoitteena myös päästä omiin viikkotreeneihin. Perjantaina olisi viimeinen ilmoittautumispäivä Riihimäelle agikisoihin ja vieläkin mietin, ilmoittaisiko Elvin vai en. Onneksi on vielä aikaa miettiä. Sagankin kanssa olisi tarkoitus päästä jatkamaan jo alkanutta kontaktitreeniä kotioloissa, mutta ensin parannellaan silmät kuntoon.

Kuvia metsälenkeiltä.

Temppukoirat

Taas tuli talvi ja kylmä viima, joten turvauduimme tyttöjen kanssa sisäleikkeihin. On kyllä hämmästeltävä hieman molempien ikiä. Toisaalta Sagan ikä on juuri täydellinen kaikkeen opettamiseen, sillä opit menevät nopeasti perille ilman sen suurempaa tekemistä. Mutta toisaalta taas Elviira, ihan kohta 2-vuotiaana, on juuri sillä aikuisuuden kynnyksellä, että nyt ne asiat menevät oikeasti perille ja Elviira pystyy itse tarjoamaan vaihtoehtoja ennemmin kuin odottaa minun antavan vihjeitä tai opettavan jotain juuri sillä hetkellä kun jotain tapahtuu. Temppuarsenaaliin on siis keskitytty tänään.

Elviiran varmat:
-tänne
-paikka
-sivu
-seuraa
-irti
-istu
-maahan
-kerjää
-kieri
-pyöri/ympäri
-mene
-etsi (=nouda)
-missä (=hae jotain jostain)
-tanssi
-tassu/toinen (niin istuen, seisten kuin maassakin)
-ylös/alas
-koppi

Ja epävarmat:
-seiso
-sano (=hauku)/hiljaa
-avaa/sulje


Sagan varmat:
-istu
-maahan
-tassu
-ylös

Ja epävarmat:
-sano
-tänne
-paikka
-irti
-alas


Elvillä on näiden lisäksi tottakai myös aimo annos sanoja ja käskyjä, jotka eivät sitten enää kuulu temppujen piiriin vaan ennemmin elämisen sääntöjen puolelle. Sagan lista puolestaan kasvaa joka suuntaan iän myötä ja todennäköisesti vauhdilla kasvaakin, on meinaan todella välkky ja nopea oppimaan (jos vertaa esim. Elviin tuon ikäisenä). Täytyy joku päivä laittaa vaikka videolle treenisessioitamme. Ja täytyyhän näille kohta opettaa yhteistemppujakin ;)

Elämää

Tänään lenkillä saatiin taas aimo annos sosiaalisia tilanteita, kun kaksi tuttua pikkutyttöä kävelivät kotimatkansa saattaen Elvin ja Sagan kotiin. Mukisematta molemmat tytöt, siis Elviira ja Saga, kulkivat naruissaan ja oikeaan suuntaan, vaikka remmien päässä olivatkin joku muu kuin minä. Ja tuli todistettua sekin, minkä olen itse teoreettisesti tiennyt, mutta en käytännössä kokeillut eli Elviira kävelee samassa laidassa kuin (vieras) kävelyttäjänsä ja vaikka polkupyörä menee kovaa ohi ja remmin päässä ei pidetä silmiä auki, fillari jää täysin huomiotta ja Elvi jopa hieman väistää. Saga laitteli jarruja pohjaan, kun tultiin kotiristeykseen, vaikka tytöt olisivat kävelyttäneet koiria vieläkin pidemmälle :D Lopuksi vielä sylittelyt ja pusuttelut molemmille koirille ja niin lähtivät kaikki neljä tyttöä onnellisina tahoilleen.

Elviira kun on lapsirakas, se menee kaikkien luokse kiltisti ja ystävällisesti, mutta eipä minun tarvitse huolehtia Sagastakaan. Elvi kun ei näytä mitään huonoa esimerkkiä kohtaamistilanteissa, tuskin Sagakaan niitä kehittää itsekseen. Nytkin pikkuneiti menee reippaasti teputtaen, ei hyppien, pomppien ja yli-innokkaana, vieraiden (jopa lasten) luokse ja antaa rapsuttaa, ottaa syliin, leperrellä ja kaikkea muuta. Minä se taidan kaikista onnellisin koiranomistaja olla, kun olen saanut kaksi oikeasti hyväpäistä terrieriä! :)

Sagalla alkoi myös silmätulehdus molemmissa silmissä ja toisessa korvassa korvatulehdus. Ensimmäiset rokotukset siirtyivät siis hamaan tulevaisuuteen. Nyt keskitytään paranemiseen. Hoitotoimenpiteet saa tehdä miten päin tahansa, Saga on keksinyt (toivottavasti ahkeran harjoittelun tuloksena!), että hoitotoimenpiteet ovat rentoa puuhaa ja yleensä nukkuukin silmien/korvien putsaamisen, kynsien leikkuun ja kampaamisen aikana. Elviira on onneksi ja jonkin ihmeen kaupalla säästynyt vauvan taudeilta! *koputtaa puuta* Toistaiseksi.

Elämää kuvin:

Agilityviikonloppu osa 2

Nyt on selvitty kunnialla myös agilityviikonlopun toisesta koulutuksesta Mouhijärvellä. Tykkäsin tämän päivän kouluttajasta enemmän, koska koulutus ja kommentit eivät olleen ehkä yhtä ryppyotsaisia kuin eilen. Ja saattoihan tähän toki myös vaikuttaa se, että olin itse enemmän hereillä tänään (vaikkakin ohjaus oli vielä enemmän hukassa kuin eilen!!!).

Elvi oli selkeästi väsynyt kahden edellisen päivän treeneistä, mutta toimi silti yllättävän kivasti. Vaikka kaikille putkille, joita otettiin useampaan kertaan (eli siis joiden ohjauskuvioita treenattiin), Elvi laittoi jarruja pohjaan, eikä halunnut millään mennä putkiin. Takaaleikkaus putkelle oli varsinkin ihan ehdoton ei. Mutta putket ovatkin olleet Elville aina ikävimpiä esteitä, sillä neiti ei putkessa ollessaan näe, missä minä menen ja meidän agilityhan on sitä, että Elviira yrittää ottaa minut kiinni ;) Ja tuo putkiongelma tulee aina vielä enemmän esiin, kun Elvi väsähtää. Jos sillä on virtaa ja intoa, se menee niihin samalla vauhdilla, mutta kun väsyttää, niin neidin aivotoiminta jostain syystä käynnistyy myös agilitykentällä.

Radalla ensimmäinen isompi kompastuskivi itselleni oli 5-aita, jolle ensin suunnittelin jotain ohjauskuviota puomin puolelta, mutta päädyinkin vauhdissa yrittämään keppien puolelta pakkopersjättöä, joka muokkautui kuitenkin muutaman toiston jälkeen pakkovalssiksi. Hidasti tosi paljon omaa liikettäni, mutta Elvi kuitenkin liikkui ymmärtääkseni ihan näppärän näköisesti tuon kohdan niinkin. 7-putkelle jouduin saattamaan paljon edellämainituista syistä johtuen ja sitten sainkin juosta, moneen kertaan ja kovaa, muurille, niin ettei Elvin juoksulinja lähtisi minun perääni, vaan etenisi suoraan muurille. 10-aidan jälkeen valssasin, ihme ja kumma, Elviira ei mennyt puomille kertaakaan! Sitä edeltävä 9-putki oli mahdoton tehtävä ja samoin tuo seurannut 12-putki. Kun sain Elvin menemään 12-putkeen, kääntyi neiti huudoista huolimatta ihan joka kerta oikealle putkelta, vaikka itse seisoskelin 13-aidan luona vasemmalla. Ja kouluttajan häiriö pahensi tilannetta, joten lisää häiriötreeniä ihmisten osaltakin siis on saatava! Valssasin ennen 14-aitaa ja otin päällejuoksun aidalla 15 ja *koputtaa puuta* rengas on uponnut neidin päähän. Suoritti esteen joka kerran oikein (toki, juoksulinja oli suora, mutta sekin on tuottanut aikaisemmin päänvaivaa). Sitten ei muuta ongelmaa kuin että ohjasin 18- ja 19-putket keppien puolelta ja Elvi ei suostunut millään taas jälkimmäiseen, joten pääsin jälleen juoksemaan ja tekemään persjätön ennen 19-putkea, näin siis Elvi ei kuvitellut, että teen takaaleikkausta ja suostui putkeen. Kepeille jälleen treeniä tottakai. Ja loppu olikin simppeli, valssasin 22- ja 23-aitojen välissä ja se oli siinä. Elvi otti puomin molemmat kontaktit hienosti :)

Kaikenkaikkiaan tänään olin ehkä enemmän ylpeä itsestäni, sillä oikeasti tuntui, että olen oppinut jotain, kun tämä kouluttaja kehui sitä, miten kelvollisesti liikun, enkä hidastele. Jotain siis meni perille Oreniuksen koulutuksessa viime syksynä! Muutenhan ohjaaminen oli ihan onnetonta, vielä kun tuo rata unohtui jatkuvasti ja sen takia jouduttiin ottamaan tsiljoonaan kertaan (varsinkin noita juoksupaikkojani :D) uudestaan. Elvillä on paljon esterajotteita, jotka vaativat yksinkertaisesti vain sitkeää treenaamista ja sitten on niitä henkisiä ongelmia, joista yritetään selvitä päivä kerrallaan ;) Eikä yksikään rima tippunut, muurin palikat tosin taisivat saada kyytiä kertaalleen. Ja oli hauska huomata, että vaikka Ee on oikeasti todella väsynyt, se silti ottaa tosissaan ja verenmaku suussa tuon treenaamisen.

Tiibetinterrieri Tellervo oli tosiaan myös sosiaalistumassa hallilla ja ihan hämmästyksekseni, kun jätin Tellun kentän laidalle (rataantutustumisen ja Elvin radan ajaksi), neiti oli istunut siellä hienosti ja kiltisti rähisemättä kenellekään! Ja oli mennyt täydestä kuin väärä raha, että tuo olisi oikeasti tosi rohkea ja reipas, vaikka todellisuudessahan Tellu pelkää kuollakseen kaikkea ja kaikkea. Pihassa sitten tokoiltiin vähän Tellervon kanssa ja mainiosti meni sekin, katsekontakti säilyi seuraamisessa pitkän matkaa ja talvikoirana istuminen lumihangessakaan ei tuntunut missään, kunhan sai namia! Hauska tapaus :)

Ja tämä viikonloppuhan oli tosiaan HarWest:n järjestämä tilaisuus (vaikka Ee olikin ainut westie aamun ryhmissä :D). Harmikseni en voinut jäädä katselemaan iltapäivän westien menoa tuon hermokimpun takia, mutta ehkä vielä joskus näen jonkun fiksummankin westien kentällä ;)

Loppuun vielä kuva laumasta, joka tässä blogissa seikkailee eli Hilma, Tellervo, Saga ja Elviira.

Agilityviikonloppu osa 1

Älyttömän aikaisen herätyksen jälkeen ajelimme Mouhijärvelle, ProCanis-hallille, agilitykoulutukseen. Itse olin kuolemanväsynyt ja Elviira psyykkaili taas itseään uuden paikan ja vieraiden koirien johdosta. Saimme onneksi olla ensimmäisiä (rima ei siis tullut muillekaan asetettua liian korkealle).

Rata oli haastavahko Eelle. Itselleni lähestulkoon mahdoton kaikkine kiemuroineen. Jotenkin selvisimme kuitenkin koko radan läpi (pätkissä). Suurimmat vaikeudet olivat tällä kertaa minulla liikkumisen sekä ajoituksen kanssa ja Elvin odottelukäyttäytymisessä. Kun pysähdyttiin kuuntelemaan kouluttajan ohjeita, Elvi hyökkäsi kahdesti odottavien koirien kimppuun. Tottakai hyökkäily on kiellettyä ja työn alla, että tuo pystyy toimimaan kentällä muiden ollessa samalla kentällä, mutta en koe, että koiran olisi osattava kestää ihan kaikkea häiriötä kentällä, varsinkaan tässä vaiheessa koulutusta. Tämän vuoksi en pitänyt kouluttajan jatkuvista kommenteista siitä, että koiraa pitäisi fyysisesti kurittaa näiden hyökkäysten jälkeen ja että se ei voi kilpailla, jos muut eivät saa olla samalla kentällä. Yhdestäkään kisasta en ole kuullut, jossa koiran tarvitsisi jakaa agilitykenttä toisen koiran kanssa. Ja myös kommentit Elvin näykkimisestä saivat minut näkemään punaista. Tiedän, että koirani kuumenee, tiedän, miten koirani käyttäytyy kun se kuumenee ja tiedän varsin hyvin, että asiaan pitää puuttua, mutta ainakaan Elvin kanssa tuollaiset muutokset eivät tule hetkessä. Saati parane siitä, että joku kommentoi asiaa toistuvasti. Itse radan suorittamiseen ja ohjausohjeisiin olin kyllä tyytyväinen ja kouluttaja oli selvästi pätevä, keskittyminen ehkä hieman virheellisesti ongelmiin, jotka ovat työn alla ja joille ei ko. koulutustilanteessa nyt voinut tehdä yhtään mitään ihmeparannusta.

Ja sitten itse rataan. Alku meni todella hyvin, Elvi haki hienosti putken jälkeisen nelosaidan ja kääntyi kuudennelta aidalta mukaani seiskalle yrittämättäkään putkeen. Hiottiin omaa ohjaustani seiska-aidalla ja jatkettiin eteenpäin. Olin auttamattoman myöhässä persjätöissä ennen 10-putkea ja Elvi otti muutamaan kertaa (huonosta ohjauksesta johtuen) nelosaidan mukaan. Jatkoimme eteenpäin ja kun sain ohjauslinjani kohdalleen, aidat 12 ja 13 menivät mainiosti takaakiertoineen. Kävin saattamassa liikaa Elviä 15-putkelle, enkä ehtinyt sen jälkeen tehdä persjättöä, mutta treenasimme senkin kohdan kuntoon ja Elviira eteni valehtelematta metrien päästä itse 15-putkelle!!! Kepit, edelleen, treeniä. Muurista ei Elvi tainnut kertaakaan ottaa vauhtia, vaikka sitäkin treenattiin muutamaan otteeseen seuraavien esteiden vuoksi. Elvi teki todella hienoja käännöksiä mm. 19- ja 22-aidoilla, tiputtamatta rimoja. Onkohan se oikeasti voinut oppia jotain vai olenko minä oppinut ohjaamaan? Veikkaisin kyllä ensimmäistä! Loppurata meni ihan hyvin, kunhan itse muistin jäädä valssaamaan aidalle 24.

Kaikenkaikkiaan olen mahdottoman ylpeä Elviirasta. Vaikkei sitä ehkä muut huomaa, Elvi on edistynyt ihan huikeasti ja keskittyy nyt enemmän esteiden oikeaan suorittamiseen, eikä kaikkeen muuhun ylimääräiseen kiljumiseen ja riehumiseen. Niin ja sekin hauska hetki piti mainita, kun Elviira haki putken jälkeen kaksi loogisesti seuraavaa aitaa, vaikka itse huusin muuta ja seisoin paikallani! Kouluttajan näkemys tästä oli se, ettei Elvi keskity ohjaukseen ollenkaan, mutta Elviiran treenihistorian ja aikaisemman käytöksen läpikotaisin tuntien olin itse äärettömän onnellinen, sehän ikäänkuin eteni :D

Vaikkei itse agi olekaan Eevin kanssa hauskaa, oli hauska saada kasvoja nettitutuille ja sosiaalistaa yliväsynyttä pikku-Sagaa. Huomasin, että pikkuneiti on jo kasvanut viikossa sen verran, että osasi jo kentän laidalla kohdistaa katsettaan juoksevaan koirakkoon. Tulevan agilityhauvan aivopesu voi siis alkaa ;)

Huomenaamusta agiviikonlopun toiseen osaan Elvin kanssa ja taidamme ottaa tällä kertaa tibbepentu-Tellervon mukaan sosiaalistumaan ja aivopesuun.

Treenin (epä)onnistumisia

Viikkotreenit agilityn parissa taas takanapäin ja mitä niistä nyt sanoisi.

Elvi joutui odottelemaan tunnin verran ja siihen lisäksi kun lasketaan vielä puolen tunnin ajomatka, jonka puolessavälissä neiti näki, mihin ollaan menossa ja alkoi psyykkaaman itseään, voisi siis sanoa, että yhteensä lämpenemistä ja psyykkausta tuli tänään reilun tunnin verran. Ja tämä lämpöhän sitten näkyy suoraan minun kintuissani ja saldo tältä illalta on viisi mustelmaa.

Elviira kuunteli kyllä hyvin ja jopa joissain paikoissa hieman irtosikin tai siis haki esteitä, siis enemmän kuin Ee yleensä. Ja paikkapaikoin saatoin ohjatakin sanomatta mitään ja silti Elvi teki kohtuullisen hyviä suorituksia. Tottakai niitä vaikeuksiakin oli yltiöpäisen puremisen lisäksi, mutta ne on semmoisia juttuja nuo kepit ja takaaleikkaukset, että niitä olisi vain pakko päästä itsenäisesti treenaamaan. Ei ole mitään ideaa, saati mahdollisuutta, viikkotreeneissä pureutua noihin yksittäisten esteiden/liikkeiden ongelmiin. Harmittavasti kun Elvi alkoi jo yhdessä vaiheessa treeniä edes hieman rauhoittumaan, kanssatreenaaja kulki (kyllä huomaamattomasti ja hiljaa ja kaukaa) kentän poikki mennäkseen pois ja Elvi tottakai haki vähän lisää vettä myllyyn hyökkäämällä ko. koiran kimppuun. Tai yritystä siis oli, onneksi ei onnistunut. Olisi pitänyt ehtiä ottamaan koppi neidistä, mutta jotenkin en keskittynyt lainkaan ympärillä tapahtuviin asioihin. Sittenhän se treenaaminenkin oli mitä oli sen jälkeen.

Hyviä juttuja siis oli melkoisesti (vaikka jostain syystä tulee aina keskityttyä niihin huonoihin :D): jonkin verran estehakuisuutta, onnistuneita alakontakteja, kuuntelua ja jopa ohjauksen seuraamista
Ja parannettavaa löytyi tällä kertaa oikeastaan lähinnä hihnan toisesta päästä. Vaikka miten yrittäisin psyykata itseni siihen, että nyt mennään Eevin kanssa pitämään hauskaa agilityyn, tuo ei oikeasti ole samalla tavalla "Jee, kivaa!!" niin kuin esim. Hilman kanssa treenatessa, koska tuo koira ei pidä lainkaan hauskaa. Verenmaku suussa sen olla pitää niin rakkaalla terroristilla kuin kartturillakin!

Hauskaa oli kuitenkin, kun yksi rohkea kanssatreenaaja uskalsi kokeilla vähän rataa suurpedon kanssa :) Elvi jopa lähti mukaan ja oli oikeasti treenaavinaankin. Eikä purrut! Noita kokemuksia ja muiden kanssa treenaamisia kun saisi Eellekin lisää, niin voisi ehkä vaihtelu tuoda jotain hyvääkin tullessaan niihin hetkiin, kun yhdessä touhutaan.

Ja pikkupistettä unohtamatta, Saga oli hetken ihastelemassa Elvin treenikavereita. Todella reippaasti ja iloisesti tervehti kaikkia, eikä mikään hirvittänyt, vaikka Elvi ei ollut mukana. Taitaa tuolla siis onneksi ollakin terrierin luonto, mikä sitä nyt maailman napaa pelottaisikaan!

Josko sitten olisi ansaittujen yöunien aika ja huomenaamulla aikainen lähtö... *jännitys tiivistyy*... AGITREENEIHIN!