Harmistukseksi ensin on mainittava, että Elvin luonnetesti peruuntui, sillä olenkin itse agin koulutusohjaajakurssilla samaisen viikonlopun. Jospa sitä siis ottaisi uuden yrityksen luonnetestin kanssa ensi vuonna.
Eilen oltiin Mikkelissä KooKoo99:n agikisoissa. Kolme starttia, joista ensimmäinen oli hyppäri ja kaksi seuraavaa agirataa. Kahdessa ensimmäisessä startissa tuomarina oli Minna Räsänen ja viimeisessä Kari Jalonen. Kisat alkoivat huiman aikaisin, rataantutustuminen jo puoli kahdeksalta, mutta silloinkin jo lämpötila oli yli kahdenkymmenen. Päivän aikana lämpötila nousi auringossa varmasti oli kolmeenkymmeneen, sillä varjossakaan ei jääty paljon alle.
En piirtänyt ratoja ylös, enkä löytänyt ketään niitä kuvaamaan, joten suulliset sepustukset riittäköön. Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, ei ollut mitään "pahoja" paikkoja, mutta aavistelin, että ensimmäisellä radalla tapahtuu jotain Elvin kierrosten ansiosta. Muurin jälkeen piti kääntyä takaisin tulosuuntaan eli piti tehdä tiukka käännös muurilla ja niinhän Ee teki, otti tosin vauhtia muurin palikoista samalla. Ehdottomasti ihan perus aidoillakin on treenattava hurjan paljon sitä, että se este täytyy silti suorittaa, sillä Elvi on jo käytännössä kääntynyt tulosuuntaan ennen kuin on edes hypännyt esteen yli. Omaa ohjausta ennakointitilanteissa on myös treenattava, ettei Elville ainakaan sitten yllätysmomentin vuoksi tulisi kyseisenlaisia tilanteita (jos tässä olisi ollut aita, senkin rima olisi lentänyt). Tuloksena 5 virhepistettä, sijoituttiin tosin toiseksi, sillä vain yhdellä oli nollatulos tältä radalta.
Toisella radalla Elvi lähti seuraamaan minua kepeillä, eikä hakenut aloitusväliä. Oletin että tästä tuli kielto. Sitten hyppäsi aan alakontaktilta, oletin että tuli jälleen virhe. Sitten sompaili putken edessä pyörien edestakaisin ja taas oletin, että tästä tuli kielto. Ja lopuksi pomppasi puomin alakontaktilta, koska olin itse jo luovuttanut ko. radan suhteen. Tultiin maaliin ja tulos selvisi. VITONEN. Ja kyseinen vitonen oli silminnäkijöiden mukaan tullut juurikin alakontaktilta puomilta. Mitä tästä opimme? Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka peli olisi jo menetetty, vaan rata pitää AINA suorittaa täysillä läpi. Sijoitus hienosti kuudes.
Kolmas rata oli hylätty. Elviira oli kuumuudesta niin väsynyt, että aivot olivat pehmenneet eli lähdössä ei pysytty tiukoista paikka-käskyistä huolimatta. Näin Ee sitten kiersi toisen aidan ja rata oli siinä. Rimoja lenteli ja lentokeinukin tehtiin, kepeillä neuvoteltiin pitkä tovi ennen kuin Ee luovutti ja lähti pujottelemaan, renkaasta hypättiin sivusta ja muutenkin koko rata oli niin onnetonta menoa kuin olla ja voi.
Kaikenkaikkiaan siis Elviiran vauhti oli hidas (ihan kuumuudestakin johtuen), mutta tai juurikin siitä syystä ohjaus toimi ja ongelmana oli vain Elvin esteidensuoritusosaaminen. Meidän on pidettävä Lappeenrannan kisojen jälkeen ainakin heinäkuu, jos ei vielä elokuukin kisataukoa ja treenattava vain ihan yksittäisten esteiden suorittamista eri kulmista, eri vauhdeilla ja minun eri sijainneilla ja itsenäistettävä Elvin touhuja entisestään. Nyt se on todistettu, että kyllä tuon terrierin saa pidettyä hanskassa kisaolosuhteissa, lisätreeniä kaivataan vain, että päästään etenemäänkin kisaolosuhteissa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä tästä vielä hyvä tulee, mutta kuten jo tavoitettakin kirjoittelin uusiksi juhannuskisojen jälkeen, nollia lähdetään tavoittelemaan vasta ensi kesänä.
Olemme nettipimennossa, minkä vuoksi blogikin päivittyy, jos päivittyy, kun pääsen vieraskoneille hoitamaan kiireisimpiä asioita kuntoon. Toivottavasti tämä nettiongelma korjaantuu viimeistään ensi viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti