Sagalla on nyt ikää seitsemän kuukautta ja sisäsiisteys on parikuisen koiranpennun tasolla. Pissalla käydään ihan missä tahansa, sisällä, ulkona, ruokapaikalla, nukkumapaikalla, piilossa ja näkyvillä. Edistystä on tapahtunut oikeastaan vain siinä, että Saga pystyy nykyään itse pidättämään, kun näkee, että lähden avaamaan ulko-ovea, eikä tee niille sijoilleen tarpeitaan, vaan odottaa ulospääsyä. Mutta tällöinkin esim. Sagan heräämisen ja ulkonaolemisen välinen aikaero saa olla vain minuutin luokkaa. Neitiä ei siis tarvitse enää kantaa ulos.
Vedenjuonti on litran ja kahden välillä päivän aikana, mikä on 6 kilon painoiselle koiralle hurjan paljon, joten tämänkin vuoksi on ymmärrettävää, että Sagalla on käytännössä koko ajan hätä. Muutenhan likka on ruokavalion ansiosta piristynyt hurjasti ja rakastaa yli kaiken riehumista Een kanssa. Olen jo vakavissani harkinnut, josko hankkisin kissoille tarkoitetun hiekkalaatikon ja opettaisin Sagaa tekemään siihen tarpeensa. Jos Ässän pidätyskyky ei koskaan kehity sille tasolle, että neiti selviäisi työ- tai koulupäivieni ajan yöstä puhumattakaan käymättä ulkona, helpottaisi omaa elämääni suuresti se, ettei lattialla olisi toistakymmentä lammikkoa odottamassa siivousta. Ja lisäksi laatikkoon opettaminen pitäisi koirien elintilankin hygieenisenä silloin, kun en ole itse paikalla siivoamassa ja käyttämässä Sagaa tunnin-parin välein ulkona.
Vielä en heitä kirvestä kaivoon, voihan se olla, että Saga on vain hidas kehittymään (muutenkin ja sairautensa vuoksi). Henkisesti kaikki, sisäsiisteyden oppimisesta lähtien, mitä tämä koira on tuonut tullessaan on ollut raskasta ja vaikeaa, mutta sitten istahdan nojatuoliin ja Saga tulee nojaamaan jalkaani vasten tuijottaen herkeämättä kulmakarvojensa alta minua. Uskollinen pieni koira saa yhdellä ainoalla katseella valettua suuret määrät luottamusta jopa tähän epäilevään omistajaansa. Me selviämme kaikesta.
torstai 28. heinäkuuta 2011
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Kesää kuvin!
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Sagan kontrolliverikoe
Käytiin Sagan kanssa ensimmäisessä kontrolliverikokeessa kuukausi leikkauksen jälkeen. Proteiinit ja albumiini olivat sallituissa viitearvoissa (viimeksi vain hieman yli viitearvojen). Sappihappoarvot eivät sitten olleetkaan enää niin hyvät, muistukkeeksi siis koirien viitearvot sappihappotestissä ovat paaston jälkeen < 10µmol/l ja kaksi tuntia syömisen jälkeen < 35µmol/l. Sagan arvot paaston jälkeen 110µmol/l ja 2 tuntia syömisen jälkeen 170µmol/l ennen leikkausta. Nyt kontrollissa Sagan ensimmäinen arvo oli 97µmol/l ja toinen 171µmol/l.
Nyt ollaan yhteyksissä leikanneeseen eläinlääkäriin ja kysellään, mihin asti odotetaan, ennen kuin tehdään jatkosta päätöksiä.
Saga itsessään on pirteä (ruokavalionmuutoksen ansiosta), mutta väsyy helposti ja juo edelleen älyttömiä määriä. Ei ole ihan kaikki pikkukoiralla hyvin vieläkään :(
Nyt ollaan yhteyksissä leikanneeseen eläinlääkäriin ja kysellään, mihin asti odotetaan, ennen kuin tehdään jatkosta päätöksiä.
Saga itsessään on pirteä (ruokavalionmuutoksen ansiosta), mutta väsyy helposti ja juo edelleen älyttömiä määriä. Ei ole ihan kaikki pikkukoiralla hyvin vieläkään :(
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Mikkelin agikisat
Harmistukseksi ensin on mainittava, että Elvin luonnetesti peruuntui, sillä olenkin itse agin koulutusohjaajakurssilla samaisen viikonlopun. Jospa sitä siis ottaisi uuden yrityksen luonnetestin kanssa ensi vuonna.
Eilen oltiin Mikkelissä KooKoo99:n agikisoissa. Kolme starttia, joista ensimmäinen oli hyppäri ja kaksi seuraavaa agirataa. Kahdessa ensimmäisessä startissa tuomarina oli Minna Räsänen ja viimeisessä Kari Jalonen. Kisat alkoivat huiman aikaisin, rataantutustuminen jo puoli kahdeksalta, mutta silloinkin jo lämpötila oli yli kahdenkymmenen. Päivän aikana lämpötila nousi auringossa varmasti oli kolmeenkymmeneen, sillä varjossakaan ei jääty paljon alle.
En piirtänyt ratoja ylös, enkä löytänyt ketään niitä kuvaamaan, joten suulliset sepustukset riittäköön. Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, ei ollut mitään "pahoja" paikkoja, mutta aavistelin, että ensimmäisellä radalla tapahtuu jotain Elvin kierrosten ansiosta. Muurin jälkeen piti kääntyä takaisin tulosuuntaan eli piti tehdä tiukka käännös muurilla ja niinhän Ee teki, otti tosin vauhtia muurin palikoista samalla. Ehdottomasti ihan perus aidoillakin on treenattava hurjan paljon sitä, että se este täytyy silti suorittaa, sillä Elvi on jo käytännössä kääntynyt tulosuuntaan ennen kuin on edes hypännyt esteen yli. Omaa ohjausta ennakointitilanteissa on myös treenattava, ettei Elville ainakaan sitten yllätysmomentin vuoksi tulisi kyseisenlaisia tilanteita (jos tässä olisi ollut aita, senkin rima olisi lentänyt). Tuloksena 5 virhepistettä, sijoituttiin tosin toiseksi, sillä vain yhdellä oli nollatulos tältä radalta.
Toisella radalla Elvi lähti seuraamaan minua kepeillä, eikä hakenut aloitusväliä. Oletin että tästä tuli kielto. Sitten hyppäsi aan alakontaktilta, oletin että tuli jälleen virhe. Sitten sompaili putken edessä pyörien edestakaisin ja taas oletin, että tästä tuli kielto. Ja lopuksi pomppasi puomin alakontaktilta, koska olin itse jo luovuttanut ko. radan suhteen. Tultiin maaliin ja tulos selvisi. VITONEN. Ja kyseinen vitonen oli silminnäkijöiden mukaan tullut juurikin alakontaktilta puomilta. Mitä tästä opimme? Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka peli olisi jo menetetty, vaan rata pitää AINA suorittaa täysillä läpi. Sijoitus hienosti kuudes.
Kolmas rata oli hylätty. Elviira oli kuumuudesta niin väsynyt, että aivot olivat pehmenneet eli lähdössä ei pysytty tiukoista paikka-käskyistä huolimatta. Näin Ee sitten kiersi toisen aidan ja rata oli siinä. Rimoja lenteli ja lentokeinukin tehtiin, kepeillä neuvoteltiin pitkä tovi ennen kuin Ee luovutti ja lähti pujottelemaan, renkaasta hypättiin sivusta ja muutenkin koko rata oli niin onnetonta menoa kuin olla ja voi.
Kaikenkaikkiaan siis Elviiran vauhti oli hidas (ihan kuumuudestakin johtuen), mutta tai juurikin siitä syystä ohjaus toimi ja ongelmana oli vain Elvin esteidensuoritusosaaminen. Meidän on pidettävä Lappeenrannan kisojen jälkeen ainakin heinäkuu, jos ei vielä elokuukin kisataukoa ja treenattava vain ihan yksittäisten esteiden suorittamista eri kulmista, eri vauhdeilla ja minun eri sijainneilla ja itsenäistettävä Elvin touhuja entisestään. Nyt se on todistettu, että kyllä tuon terrierin saa pidettyä hanskassa kisaolosuhteissa, lisätreeniä kaivataan vain, että päästään etenemäänkin kisaolosuhteissa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä tästä vielä hyvä tulee, mutta kuten jo tavoitettakin kirjoittelin uusiksi juhannuskisojen jälkeen, nollia lähdetään tavoittelemaan vasta ensi kesänä.
Olemme nettipimennossa, minkä vuoksi blogikin päivittyy, jos päivittyy, kun pääsen vieraskoneille hoitamaan kiireisimpiä asioita kuntoon. Toivottavasti tämä nettiongelma korjaantuu viimeistään ensi viikolla!
Eilen oltiin Mikkelissä KooKoo99:n agikisoissa. Kolme starttia, joista ensimmäinen oli hyppäri ja kaksi seuraavaa agirataa. Kahdessa ensimmäisessä startissa tuomarina oli Minna Räsänen ja viimeisessä Kari Jalonen. Kisat alkoivat huiman aikaisin, rataantutustuminen jo puoli kahdeksalta, mutta silloinkin jo lämpötila oli yli kahdenkymmenen. Päivän aikana lämpötila nousi auringossa varmasti oli kolmeenkymmeneen, sillä varjossakaan ei jääty paljon alle.
En piirtänyt ratoja ylös, enkä löytänyt ketään niitä kuvaamaan, joten suulliset sepustukset riittäköön. Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, ei ollut mitään "pahoja" paikkoja, mutta aavistelin, että ensimmäisellä radalla tapahtuu jotain Elvin kierrosten ansiosta. Muurin jälkeen piti kääntyä takaisin tulosuuntaan eli piti tehdä tiukka käännös muurilla ja niinhän Ee teki, otti tosin vauhtia muurin palikoista samalla. Ehdottomasti ihan perus aidoillakin on treenattava hurjan paljon sitä, että se este täytyy silti suorittaa, sillä Elvi on jo käytännössä kääntynyt tulosuuntaan ennen kuin on edes hypännyt esteen yli. Omaa ohjausta ennakointitilanteissa on myös treenattava, ettei Elville ainakaan sitten yllätysmomentin vuoksi tulisi kyseisenlaisia tilanteita (jos tässä olisi ollut aita, senkin rima olisi lentänyt). Tuloksena 5 virhepistettä, sijoituttiin tosin toiseksi, sillä vain yhdellä oli nollatulos tältä radalta.
Toisella radalla Elvi lähti seuraamaan minua kepeillä, eikä hakenut aloitusväliä. Oletin että tästä tuli kielto. Sitten hyppäsi aan alakontaktilta, oletin että tuli jälleen virhe. Sitten sompaili putken edessä pyörien edestakaisin ja taas oletin, että tästä tuli kielto. Ja lopuksi pomppasi puomin alakontaktilta, koska olin itse jo luovuttanut ko. radan suhteen. Tultiin maaliin ja tulos selvisi. VITONEN. Ja kyseinen vitonen oli silminnäkijöiden mukaan tullut juurikin alakontaktilta puomilta. Mitä tästä opimme? Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka peli olisi jo menetetty, vaan rata pitää AINA suorittaa täysillä läpi. Sijoitus hienosti kuudes.
Kolmas rata oli hylätty. Elviira oli kuumuudesta niin väsynyt, että aivot olivat pehmenneet eli lähdössä ei pysytty tiukoista paikka-käskyistä huolimatta. Näin Ee sitten kiersi toisen aidan ja rata oli siinä. Rimoja lenteli ja lentokeinukin tehtiin, kepeillä neuvoteltiin pitkä tovi ennen kuin Ee luovutti ja lähti pujottelemaan, renkaasta hypättiin sivusta ja muutenkin koko rata oli niin onnetonta menoa kuin olla ja voi.
Kaikenkaikkiaan siis Elviiran vauhti oli hidas (ihan kuumuudestakin johtuen), mutta tai juurikin siitä syystä ohjaus toimi ja ongelmana oli vain Elvin esteidensuoritusosaaminen. Meidän on pidettävä Lappeenrannan kisojen jälkeen ainakin heinäkuu, jos ei vielä elokuukin kisataukoa ja treenattava vain ihan yksittäisten esteiden suorittamista eri kulmista, eri vauhdeilla ja minun eri sijainneilla ja itsenäistettävä Elvin touhuja entisestään. Nyt se on todistettu, että kyllä tuon terrierin saa pidettyä hanskassa kisaolosuhteissa, lisätreeniä kaivataan vain, että päästään etenemäänkin kisaolosuhteissa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä tästä vielä hyvä tulee, mutta kuten jo tavoitettakin kirjoittelin uusiksi juhannuskisojen jälkeen, nollia lähdetään tavoittelemaan vasta ensi kesänä.
Olemme nettipimennossa, minkä vuoksi blogikin päivittyy, jos päivittyy, kun pääsen vieraskoneille hoitamaan kiireisimpiä asioita kuntoon. Toivottavasti tämä nettiongelma korjaantuu viimeistään ensi viikolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)