Elviira pääsi ensimmäistä kertaa Annakaisa Ventomäelle Kärkölään eli uudelle fyssarille hoitoon. Oireita olivat tosiaan siis kesällä alkaneet peitsaaminen aina kävellessä (ravi pysynyt kelvollisena, laukasta tullut jäykkää) ja välillä hihnalenkeillä poikittaminen eli takapää lähtee kulkemaan sivuttain menosuuntaan. Elvin kesäfyssarin, Marika Ruottisen, hoitama vasemman etupuolen täysjumikin oli toki huolena. Suurin pelko ja epäilys on ollut tätä uutta fyssariaikaa odotellessa lonkkien kunto.
Fyssari halusi ensi Elvin seisomaan suoraan. Tästä jo tehtiin huomio, että Elvin ranka on takapäässä hännästä lannerankaan vinossa. Toinen huomio oli sivuprofiilista katsottuna rangan mutka lapojen kohdalla, vaikka turkki hämääkin hienosti asian oikean laidan. (Ohessa ehkä selventävä piirros.)
Sitten fyssari alkoi työstää Elviä takapäästä eteenpäin. Takapäässä oli jumia lonkissa ja hännäntyvessä, vasemmalla edessä jumiutunut etuosa oli edelleen jumissa, eikä vasen etujalka tahtonut suoristua vaivattomasti eteenpäin. Fyssari totesi etupään olevan todennäköinen syypää peitsaamiseen, sillä jumiutunutta etujalkaa on helpompi käyttää suorana (eli peitsissä nostaa jalka sivukautta eteen), eikä koukistaa niin kuin normaalissa kävelyssä. Takapäätä käsitellessään fyssarin ensimmäinen kysymys oli, onko Elvi leikkinyt jonkun sellaisen koiran kanssa, joka on saattanut ottaa sitä hännästä kiinni ja mieleen juolahti tietysti heti koko kesän jatkuneet jahtausleikit pihassa Tellervon kanssa, joka ei mistään muualta kiinni saa tai uskalla ottaa kuin hännästä. Toivottavasti siis onni onnettomuudessa ja poikittamisen sekä takapään jumiutumisen syy olisi vain tässä, että Telle on liian rajusti repinyt Elviiraa ja näinollenhan Ee tulee kyllä taas agikuntoon kuntoutuksen myötä. Fyssari oli sitä mieltä, että lonkissa ei edes välttämättä tarvitse olla mitään vikaa, sillä jos hännänjuuri/takapää on jumissa, ranka lähtee helposti vääntyilemään paremman asennon löytämiseksi.
Paljon metsälenkkeilyä vapaana, ovaalin jumppapallo päällä venyttelyä, tasapainotyynyillä painonsiirtoja ja tasapainoilua on luvassa pienissä pätkissä joka päivä seuraavan viiden viikon ajan, kunnes päästään uudestaan fyssarille ja katsotaan tilannetta, voidaanko kenties jo alkaa suunnittelemaan kevyttä paluuta agin pariin.
Onneksi sentään edes hieman parempia uutisia kuin mitä uskalsin odottaa, mutta voi että, Tellervo on rikkonut Elvin!
Elviiran kanssa pyörähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä piirinmestaruuskisoissakin viikonloppuna. Tunnelma ei ollut onnellinen ja odottavainen niin kuin pari kuukautta takaperin jo suunniteltiin, vaan huoli Elviirasta painoi koko kisailun ajan. Kaksi yksilöstarttia lauantaina ja yksi joukkuestartti sunnuntaina.
Tuomarina toimi Henri Luomala, ei ihan lemppareitani epäjohdonmukaisen tuomaroinnin ansiosta, mutta mukavia ratoja ollaan saatu aina Henrin suunnittelemilla pohjilla tehdä.
Agiradalta saatiin 10 rv (aliajalla, sij. 4.), yksi rima tippui ja puomin alakontakti jäi välistä. Ohjasin alun oikealta, valssilla aalle, jolloin tietysti kolmannen aidan rima tippui. Heitto aan jälkeiselle takaakierrolle, varmistus putkeen ja täysiä sokkarin tekoon ennen keppejä. Hieman tuli kiire, mutta ihan kohtalaisen hyvin ehdin juosta alta pois ja Elvihän haki toki hienosti kepit. Vasemmalta puolelta 8-aita, heitto takaakierrolle ja sokkarilla kympille. Myöhäinen ja töksähtelevä sokkari puolestaan 10-aidan jälkeen ja sitten tulikin päänraapimista aiheuttava kohta radalla. Jos olisin antanut Elvin juosta alakontaktin, se olisi todennäköisesti samalla vauhdilla juossut aalle, koska aa oli todellisuudessa hurjan lähellä puomia. No, en sitten antanut sen juosta vaan käänsin puomilta poispäin ja sieltähän se hyppäsikin, alakontaktin ohi. 13-aidan jälkeen jälleen sokkari kuin myös keinun jälkeen, muutoin perusohjausta. Elvillä oli aika kiva vire ja fiilis, mutta heti kun lähdettiin jäähdyttelylenkille, alkoi epätasainen liike ja peitsaus. Venyttelin Elviä lenkin lomassa eikä se tuntunut kipuilevalta, joten jatkettiin seuraavalle radalle.
Hyppärille mennessä Elvi ei ollut oikein oma itsensä, jotenkin oudon poissaoleva. Heti alusta huomasi, ettei kaikki ollut ok, Elvi varasti törkeästi ja oli muutenkin aivan omissa maailmoissaan. Tehtiin rataa töksähdellen eteenpäin ja kieltoja napsittiin sieltä täältä. Muurille Elvi teki kiellon ja juoksi koko esteen ohi pussiin, josta tuloksena HYL. Rata oli kyllä mukava, mutta Elvi ei halunnut olla siellä lainkaan.
Tulin siihen tulokseen, että Elvin kanssa ei kyllä lähdetän sunnuntain joukkueradalle, mutta sitten ryhmäpainostuksen ansiosta sinne ajauduttiinkin. Elvillä oli parempi vire ja fiilis sunnuntaina ja meno olikin oikein mukavaa. Saatiin joukkueradalta 5rv (joukkue ei sijoittunut) ja kävi ihan samalla tavalla kuin Agirodun Open Class -tasoituskisassa, kiihdytin liikaa puomilla, jolloin Elvistä lähti mörisevä ääni "odota mua!!" ja sieltähän se valkoinen tappaja juoksi puomin jälkeisen aidan ohitse perääni. Siitä siis vitonen, korjattiin ja päästiin hengissä maaliinkin vielä. Heti kun vire laskee normaaliksi eli mennään lenkille suorituksen jälkeen, alkaa peitsaaminen ja epätasainen liike. Evi siis kulkee agiradalla adrenaliinin voimalla.
Nyt Elvi saakin viettää sairaslomaa agilitysta, sillä epäilen syyksi lonkkaa/lonkkia. Toivottavasti saadaan fyssarilta apua keskiviikkona ja jonkinlaista kuntoutusohjelmaa, miten tästä eteenpäin. Onneksi Ee on pirtsakka ja vielä ollaan siis virallisesti terveiden kirjoissa, mutta en halua riskeerata ja ensin rikkoa koiraa treenaamalla ja kisaamalla ja sitten vasta todeta, ettei asialle voikaan tehdä mitään.
Nyt on vihdoinkin arki päässyt kesän jälkeen käyntiin ja ollaan omassa kodissa koko porukka! :)
Elviiralla on ollut vähän vaihtelevaa vointia, allergia vaivaa välillä enemmän ja välillä vähemmän eli rapsutusta, kutinaa ja tulehtunutta ihoa on ollut ihan riittämiin. Selvästi helpotti trimmi Hilkan luona taas Helsingissä ja pakkohan se on myöntää, että tulihan tuosta taas oikein söpö tyttö. Peitsaaminenkin jatkuu paikoitellen, välillä Elvi tuntuu askeltavan ja voivan paremmin ja välillä taas tuntuu niin kuin siihen sattuisi liikkua. Olen itse alkanut epäillä vasenta lonkkaa kipuilevaksi, sillä liikuttaessa se napsuu. Elvillä on aika uudelle fyssarillemme (sille lopulliselle), nimittäin Ventomäen Annakaisalle, josta olen kuullut vain ja ainoastaan pelkkää hyvää. Toivottavasti saadaan siellä taas uutta näkemystä Elvin jumeihin tai mahdollisesti hoputus kuvauksiin.
Saga puolestaan olla möllöttää onnellisena kotikoirana. Vointi on mennyt taas kokonaisuudessaan heikompaan suuntaan eli vettä kuluu ja jalkoja ei kuluteta. Nykyään Saga asuu yksinollessaan ja yöaikaan pentuaitauksessa, jonka lattia on vuorattu puppy pad -suoja-alustoilla. Vahingot on siis helppo nostella roskikseen ja laittaa uudet padit tilalle. Näin säästyvät sekä omat hermoni että asunnon huonekalut, joiden ei tarvitse lillua lammikoissa. Sagan toinen uusi juttu on vesiautomaatti eli puolentoista litran vesikuppi, jolla Sagalle riittää vettä oman opiskelupäiväni tai yön ajaksi. Kippo täytetään kolmesti päivässä (aamulla, koulusta tullessani ja illalla), joten siitäkin päätellen vointi ei ole kummoinen pikkumustalla. Nyt on pyrkimyksenä vain helpottaa pienen otuksen oloa ja eloa ja antaa neidin nauttia harvoista hyvistä ja pirteistä hetkistään. Nyt on päällä taas juoksutkin, jonka ansiosta käveleminen on vieläkin haastavampaa, kun pitäisi kaikki hajut haistella ekstratarkasti.
Tänään meitä näin syksyn aloituksen kunniaksi ja ensimmäisen opiskeluviikon päätteeksi kävi viihdyttämässä ystäväni Ida nakkikoirineen. Selvittiin ilman rähinöintiä, vaikka porukassa olikin neljä potentiaalista tappelupukaria, siis koirissa. Kierrettiin (sateessa) mukava metsälenkki, syötiin ja juteltiin. Koirat olivat varsin tyytyväisiä lenkkiinsä ja Elviirakin pääsi illan päätteeksi vielä tekemään rapsutustemppunsa (siis "rapsuta Sagaa"-lääppimistemppu) Tilda-mäyräkoiran kanssa, vaikka eihän Tildaan voinut oikein edes kunnolla koskea, eihän se ole omaa laumaa saatika terrieri! ;)
Päästiin vihdoin ja viimein hyppytekniikkakurssille. Kaksipäiväisen kurssin kouluttajana Valkeakoskella oli Ulla Kaukonen. Molemmat päivät alkoivat luennolla, jonka jälkeen jatkettiin kolmessa ryhmässä hyppytekniikkaharjoitteiden suorittamista.
Ensimmäisenä päivänä en oikein tuntunut saavan mitään irti koulutuksesta, harjoitteita käytiin hyvin vähän yhdessä läpi ja kaikkien omat harjoitteet pidettiin todella omina eli missään vaiheessa ei saatu katselijoina mitään tietoa, minkä ikäinen koira oli kyseessä, paljonko sen kanssa oli harrastettu, oliko jotain ongelmia jne. mikä olisi ollut ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista tietää. Asiasisältö oli melko tuttua juttua.
Toisena päivänä koulutus oli paljon mukaansatempaavampaa ja saatiin paljon enemmän irti. Sunnuntaina saatiin myös Elville paljon harjoitteita niin syvien lihasten treenaamista varten kuin hyppytekniikankin treenaamiseen. Ihmeellisintä oli, että osaa se Elvikin siirtää painoa oikein taakse eli osaa se hypätä oikein! Minä kun luulin, ettei sitä saada millään siitä etupainoisuudesta pois. Toki rimankorkeus, jota Elviira hyppää hyvin, joudutaan työstämään ja paljon (tällä hetkellä noin 8cm) ja 35 senttisiä se ei välttämättä koskaan kykene hyppäämään hyvin, ollessaan pahasti etupainoinen, töppöjalkainen, matala koira.
Venytyskin on olematonta takapään käytön vuoksi ja sunnuntaina sivusta seurannut huomioi senkin, että Elvi käyttää enemmän toista takajalkaansa silloin kuin käyttää. Toki tähän saattoi vaikuttaa jo viikonlopun väsymyskin, mutta ainakin tiedän, mitä kannattaa tarkkailla.
Elviiran käytös noin niin kuin muuten viikonlopun aikana oli esimerkillistä. Ei mitään tuttua ja totuttua agilityhuutoa, kiljuntaa ja raivoamista. Istuttiin muun muassa kentän laidalla, kun muut hyppivät aitoja ja tekivät agia. Ihan hiljaa. Yksi terriäinen, joka palkattiin sunnuntaina lelulla, sai Elvinkin niskakarvat vähän pystyyn, mutta sekin meni äkkiä ohi ja keskityttiin taas vain olemiseen ja elämiseen. Toki heti, kun lähdettiin itse tekemään harjotteita, Elvi psyykkasi itsensä korkeampaan vireeseen, mutta nyt se vire pysyi sopivana eikä noussut sinne "puremiskorkeuksiin". Ottipahan Elvi ja intoutui yhdellä lenkillä leikkimään kurssi- ja matkaseurana olleen Koda-kelpien kanssa. Ihmeiden aika ei siis taidakaan olla ihan kokonaan ohi Elvin suhteen!
Jos molemmat päivät olisivat olleet sunnuntain kaltaisia, koko kurssi olisi ollut hyvä, mutta lauantain annin jäädessä heikoksi, kurssi saakin minulta arvosanaksi ok:n. Tiedetäänpä ainakin mitä tehdään talven aikana, kun saatiin tiukkaa treenikalenterin täytettä :)
Laittelen jossain vaiheessa, kun aloitetaan treenaaminen, hyppismatskua Elvistäkin tulemaan. Kurssivideoita kun ei saa julkaista.
Elvillä on taas mystinen allergiaoire, joka näyttää toistuvan aina näin loppukesäisin eli korva tulehtuu ja selän kalju laikku kutiaa hullun lailla. Nyt on todella harkinnassa aloittaa siedätyshoito Elviiralle, sillä jokavuotinen kortisonikuuri ei houkuttele (varsinkaan kisakoiran kanssa). Jahka saataisi ensin mysteeri selville.
Lisäksi Elvi peitsaa hitaassa kävelyssä eli jotain jumia on varmasti selässä/takajaloissa, liekö syy 35 hyppyjen vai minkä, mutta onneksi asialle saadaan apua fyssarin ja hierojan avulla.
Tiistaina oli viikkotreenit, keskiviikkona epäviralliset kisat ja lauantaina kaksi virallista starttia. Raportointi kootusti tässä. Testissä Flextrack-ratapiirrosohjelma. Isoin miinus tähän mennessä on todella huonosti muotoiltavat putket!
Viikkotreenit:
Viikkotreeneissä tehtiin Harri Huittisen rataa. Elvimäinen rata takaakiertoineen, lyhyine välimatkoineen ja mutkineen. Ohjasin alun oikealta puolelta, heitot takaakierroille, haltuunotolla putkeen aidan ohi ja puomin oikeaa puolta eteenpäin. Kiihdytys alakontaktilla ja sieltähän se juoksi. Heitto pidemmän kautta kutosen takaakierrolle, tosin vasta toisella kerralla, nimittäin ensimmäisellä yrittämällä Elvi irtosi puomilta kasiputkeen. Muuten suoraviivaista rataa, kaukaa lähetys kepeille onnistui oikein hyvin. 15-aidan jälkeen persjättö ja vasenta puolta loppuun.
Elvillä oli hyvä vire ja se teki todella mukavasti töitä, palkaksi kelpasi taskuunmenevä täytteetön pehmojänis. Hyviä irtoamisia paikkapaikoin ja keinun malttoi ottaa, vaikka pidin itse liikkeen päällä ja jätin Een itsekseen.
Epäviralliset:
Elvi starttaili epiksissä yhden radan verran (2-3lk rata), radan oli suunnitellut Susanna Turtiainen. Menin ensin Tellervon kanssa kaksi rataa, joten Elvillä oli pitkä odotus ja omat ajatukseni olivat kaikkialla muualla kuin Elvissä ja se näkyi. Kolmannen putken jälkeen huono haltuunotto ja Ee haki nelosputken väärän pään. Muuta mainittavaa ei edes ollut, tehtiin takkuava rata loppuun. Kyllä sen vaan huomaa niin selvästi, kun ei saa rauhassa keskittyä omaan suoritukseen Elvin kanssa. Mutta muuten oli kyllä hauskat kisat ja mukavaa oli tuijotella muita.
Viralliset:
Lauantaina lähdettiin aikaisin aamusta Orivedelle ensimmäisiin kolmosten kisoihimme. Tuomarina molemmilla radoilla oli Ritva Herrala, meille uusi tuttavuus. Molemmat radat olivat hyvinkin helpot kolmosten radoiksi ja molemmilla oli valitettavan paljon suoraa.
Agilityradalla lähdettiin melkein yhtäaikaa, ohjasin oikealta puolelta aidat ja Elviira lähti sellaisella estefokuksella alussa, että pelkäsin sen hakevan kepit, otin siis liian aikaisin haltuun (Elvi ilmassa aidan päällä), mutta rima ei edes kolahtanut, Elvi vain kääntyi aidan jälkeen. Näytti mahtavalta :) Kepit jatkoin myös oikealta puolelta, vitosen oikean siivekkeen kierto, niistopersjätöllä kutoselle, suoraan ja heitto ysin takaakierrolle, valssi ja heitto kympin takaakierrolle, 12-suoralle ohjaus vasemmalta puolelta ja okserista ryminällä läpi. Valssi ja loppua kohden. Olin todella kaukana keinusta lopussa, siis sanotaan nyt arviolta kolmen neljän metrin sivuirtoamista ja Elvi teki mahtavan keinun, odotti kolahdusta ja lähti juoksemaan, ei hypännyt. Vaude. Kehuin keinua, jolloin Elvi tietysti katsoi minuun ja rymisti viimeisen hypyn läpi.
Tuloksena kymppi aliajalla (nopeus jotain lylleröluokkaa 3,7m/s), joka todella oli hyväkymppi. Estehakuisuus oli kyllä huipussaan tällä radalla! Puolentoista viikon päästä on onneksi hyppykoulutus, jossa toivottavasti saadaan vinkkiä siihen, miten okseri kannattaa Elville opettaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Hyppyradalla sanoin jo etukäteen, että kakkosaita tulee alas ja niinhän siinä kävi. Tyypillinen tilanne, tiukka mutka aidan jälkeen, joka olisi käännettävä valssilla ja kun valssasin, rima lensi. Okei, tämä rata saatiin videolle ja kyllähän siinä näkyy taas, että en anna Elville sitä aikaa hypätä vaan käännän valssia jo, kun Elvi on vasta ilmassa. Treeniä, treeniä. Ainut ohjauksellinen paikka radalla oli 5-6-aidat, tehtiin Elvin kanssa päällejuoksu ja se oli siinä, täydellinen kohta. Muuten rata olikin vähän tökkivää, muurin palikka lensi, 15-rima kolisi ja 17 tuli alas. Elvi ei kuitenkaan lähtenyt 16-aidan takaakierrolle (kiitos tiukan haltuunoton, jonka vuoksi se 15 kolisi), vaikka siitäkin olin melko varma ennakkoon.
Tuloksena 15 aliajalla (nopeus inasen parempaa jotain 4m/s luokkaa). Muuten aika mitäänsanomaton rata, poislukien tuo täydellinen päällejuoksukohta. Olin siitä kyllä supertyytyväinen, se nimittäin tuntui ja näytti hyvältä.
Plussaa: keinulle tilaa -treeni on tuottanut tulosta, Elvin radanlukutaito on parantunut
Miinusta: opeta se okseri, rytmitystreeniä valssikohtiin
Nyt on hurttaa ja rukkaa, mutta sadetta ei näy missään! Tänään oli pakko ostaa Mustista ja Mirristä tuo keltainen Rukka Stream. Olen ihastellut sitä jo jonkin aikaa, sillä tykkään kovasti Rukan pehmeistä kankaista verrattuna koiriin suuntautuneiden firmojen kahiseviin valikoimiin. Koko 33 tarttui mukaan, vaikka se onkin naftimpi kuin Hurtan samanmoinen. Rukalla on ihanat yksityiskohdat, pikkutasku selässä ja painonapitus rintakehässä! (Huppu ei ole lempparini, pystykorvaisella koiralla varsinkin täysi turhake, vaikka sekin on toki söpö yksityiskohta)
Agirodusta löydettyä täydellisesti istuvaa Hurtan poistomallia ollaankin ehditty käyttää, mutta ei riittävästi, että siitä olisi uutuudenviehätys ja kaikki hienous kadonnut. Lisää sateita tilauksessa siis säidenhaltijalta :)
Agilityhengähdyskin loppuu. Savikon koulutuksen jälkeen käytiin kerran tekemässä ihan pikkupikkutreeni hallilla, jonka jälkeen ollaan oltu ihan kokonaan ilman agilitya. Alkavalla viikolla jatkuvat taas ohjatut treenit ja keskiviikkona starttaillaan epiksissä. Lauantaina matkustetaankin ensimmäistä kertaa kolmosluokkalaisina kisaamaan, ei enää luokkanousijoina. Superjee!
Surullisia agilitykuulumisia puolestaan Hilman osalta, lonkista nimittäin löytyi aikaisemmin viikolla paljon nivelrikkoa ja polvet luksoituvat. Hienosti monen vuoden harrastamisen ja kisaamisen jälkeen agility ainakin nykyisessä fyysisessä muodossaan jää pois H:n elämästä. Ihanasta Hilmasta saatiin kuitenkin vielä ihana kuva viimeiseltä agilitykesältä. Eläkepäiviä ja uusia harrastuksia odotellen :)
Käytiin lauantaina Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa Seppo Savikon agikoulutuksessa. Oltiin päivän ensimmäisessä ryhmässä, jossa muut olivat möllitasoisia koirakoita, mutta saatiin tietysti yksilötreenissä hyviä vinkkejä nimenomaan Elville ja yhteisessä rataantutustumisessa sain itse lisää tietoa ja treenejä möllitason koirille eri esteiden suorittamisen suhteen ja perusohjausten opetteluun liittyen.
Rataantutustuminen venähti puolesta tunnista 45 minuuttiin (joten voitte kuvitella, että siinä ehdittiin aika paljon katsoa ja treenata 21 esteen radan lisäksi myös ohjaustekniikkaa ja estetreenejä). Rata oli ihan kiva perusrata. Niin kuin Seppo itse totesikin, hän koittaa aina mieltää radoille suoria linjoja (siis kaarroksiakin täytyy toki olla, ettei juosta pois kentältä, mutta pääasiassa suorilla linjoilla mennään). Tämä rata olikin siis juuri sellainen, yhdellä pyörittelypaikalla, josta siinäkin tosin Seppo löysi monen monta suoraa linjaa ;)
Elvistä tosiaan sanoin jo etukäteen että se on minussa kiinni ja yliviritteinen (mitä ei sitten ollutkaan helteen ansiosta, vaan toimi oikein näppärästi hyvässä vireessä!) ja Seppo oli samaa mieltä. Antoi vinkkejä, miten treenata ja ohjata yliviritteistä koiraa. Kehui että Elvi oli kuitenkin kohtalaisen estehakuinen, vaikka sen ensimmäinen suunta jokaisen esteen jälkeen onkin minun luokseni. Oma ohjaukseni oli ensimmäisellä kierroksella liian suurpiirteistä (ja ei saa huitoa ;) ), toisella kierroksella liian pikkutarkkaa ja jännittynyttä. Sitten päästiin yhteisymmärykseen ja keskityin kunnolla ohjaamiseen, jolloin yllättäen homma toimikin oikein hyvin.
Rataharkan lisäksi treenattiin Elvin kanssa valssaamista, johon saatiin ihan uusi näkökulma. Sepon mukaan en olekaan myöhässä valssin kanssa, vaan nimenomaan en saisikaan valssata ennen kuin Elvi on laskeutunut. Elville olisi kuitenkin kerrottava ennen hyppyä, että sen jälkeen tulee suunnanvaihto/valssi ja koska se on herkästi ohjautuva, en voikaan kääntää sitä ennakolta, joten jotta Ee ehtii koota ennen hyppyä on minun rytmitettävä oma liikkeeni kääntymättä minnekään. Laitetaan tästä treenistä varmaan jossain vaiheessa Elvin kanssa videonpätkää, kun päästään kentälle taas treenailemaan.
Tiukat 360 asteen käännökset puomilta on treenattava parempaan kuntoon.
Mutta rata siis meni näin:
Käytössä uusi treenikalenteri, joten en aina jaksa piirrellä rataohjelmalla uudestaan piirroksia ;)
Menin vastaan aan viereen ja kutsuin aidan ja renkaan, jonka jälkeen pakkovalssilla pituuden kautta aidalle. Tähän väliin rytmitystä ja 6-aidalla katse sinne, mihin se koira halutaan (joojoo, tuttu juttu ja tätä hoen aina omille koulutettavillekin), eikä sinne mihin ollaan sitten menossa. Kutosen kierrätin siis 5-aidan puoleista siivekettä kierrättämällä ja seiska-aidan 5- ja 6-aitojen puolelta kierrättämällä. Siitä aalle ja veto pussiin, heitto takaakierrolle ja lähetys kepeille. Keppien jälkeen persjättö (tai sokkari niin kuin Seppo hoki), 12-aita, vastaisella kädellä 7-hypyn ohi 13-aidalle ja putkeen. Sokkari ( ;) ) putken jälkeen, valssi aidan ja muurin väliin, puomin jälkeen valssilla putkeen ja viimeisten aitojen oikealle puolelle heittelemään Elvi takaakierroille.
Elvi kepitteli kyllä hämmentävän hyvin tuolla, lähetin nimittäin pitkältä, enkä edes missään suorassa kulmassa ja lähdin heti edistämään vauhdilla niin tuo vaan murisee ja tulee perässä. Ihana! Seppokin taisi yllättyä Een kepittelytaidoista :) Ja toinen asia, mikä yllätti kouluttajan oli Elvin takaakiertoherkkyys. Vaikka se on kiinni minussa, irtoaa se aina takaakierrolle treenauksen paljouden ansiosta. Seppo siis vain ihmetteli lopussa ohjausvalintaani, jos koira on kerran kiinni ohjaajassa, mutta nähtyään Elvin menon, totesi, että joo, menihän se hienosti.
Oli kyllä kiva koulutus ja hauska kouluttaja, sai taas erilaista näkemystä ja kokemusta agilityyn! Jee!
Elviira on myös oppinut uuden tavan. Nimittäin jos treeni/kisapaikalta ei löydy lampea/järveä/ojaa tai muuta vesipedolle sopivaa uintipaikkaa, matalat vesilätäkötkin kelpaavat. Eipä siitä montaa viikkoa ole kun Elvi kävi ensimmäistä kertaa ikinä maate vesilammikkoon kotikentällä. Nyt se sitten teki sen uudestaan ja oikein huljutteli kylkiäänkin mutalammikossa varsin tyytyväisenä. Tietysti parempi niin että osaa viilentää itseään, mutta kaikkea se vanhakin koira oppii!
Aatu ja Elviira viime talvena.
Illalla päästiin vielä uintitreeniin Lahteen omalle lähirannalle ja käytiin myös moikkaamassa pitkästä aikaa Aatu-westiekaveria perheineen. Elvi oli leikki/ärinähetken jälkeen ihan uupunut ja kävikin kotona heti vaatelaukun päälle kippuralle nukkumaan.
Käytiin tänään treenaamassa pikkutreeni Elvin kanssa kauppareissun ohessa. Ollaankin pidetty koko viikko agilityvapaata kisaputken jälkeen ja molemmat oltiinkin hyvillä fiiliksillä kentällä. Ostin Agirodusta Elville uusia (pehmo)leluja ja tänään otettiinkin kentälle mukaan yksi niistä, matalasti mörisevä vinkulelu. Se kesti kaksi palkkausta, jonka jälkeen vanut lentelivät pitkin poikin kenttää ja Elvi juoksi ympyrää innoissaan, kun oli saanut suolestettua pehmon... Vinku sentään pysyi vielä sisällä, joten palkkaustakin kyettiin jatkamaan.
Tehtiin alkuun keinua pitkällä lähetyksellä, eikä tuon malttamisessa ole mitään vikaa, kun ollaan kotikentällä kahdestaan ja sillä on tilaa tehdä keinua. Juoksee nätisti päähän asti ja odottaa, kunnes tuo on rämähtänyt ja sitten jatkaa matkaa. Täytyy siis treenata keinua yliviritettynä ja mielellään seurassa (ja kovassa vedätyksessä), että siihen saisi sen kisahuudon Elville päälle, muutenhan tuota estettä on turha treenailla, kun kerran toimii.
Otettiin keinun lisäksi vielä U-putkea pimeään kulmaan lähetyksillä ja käännöillä oikeaan suuntaan (eli kun olen Elvin oikealla puolella, kun se menee putkeen, se myös kääntyy putkesta oikealle tullessaan sieltä ulos). Elvillä on hirvittäviä vaikeuksia luottaa siihen, että kun lähetän sen pimeään putkeen, en katoa minnekään. Kääntyi kyllä hienosti aina oikeaan suuntaan ulostullessaan. Eli Elvin perus putkiongelmaa, josta ollaan päästy ns. perusputkissa eroon treenillä. Pimeään putkikulmaan auttanee sama asia.
Treeni meni siis vallan hyvin, viihdyttiin ehkä vartin verran hiostavassa kuumuudessa kentällä treenimässä ja leikkimässä, jonka jälkeen Elvi kävi vielä uimassa onnellisena. Tuo on kyllä niin idyllinen paikka tuo tämän kesän treenikenttä, kun vieressä on järvi. Kelpaa vesipedon treenata!
Lähdettiin perjantaina aamusta Kuopion suuntaan vuoden 2012 agirotuun. Autoon pakattiin tiiviisti kolme ihmistä ja kolme koiraa, Elvi, Hilma ja Zofi-tolleri. "Pienen" kiertomatkailun ja lossiajelun kautta löydettiin kylpylä-hotelliimme, jota ei voi muuta kuin suositella. Mahtava paikka, koirat saivat olla mukana ja ehdittiin kylpylän altaisiinkin lillumaan, saunomaan saunoihin ja jopa viimeisenä päivänä vesijumppaan!
Perjantaina oli vielä iltapäivällä/illalla vuorossa kaksi virallista agistarttia koko porukalla. Elvi ja Hilma kakkosissa, Zofi kolmosissa. Koko viikonlopun numerot saatiin yhdellä kerralla ja sitten kataloogia seuraten kierrettiin minuuttiaikataululla neljän kentän ympärillä koko viikonloppu. Melkein kaikki radatkin saatiin videolle, Zofin yksi startti jäi kuvaamatta, kun kuvaus oli nakitettu jollekin ulkopuoliselle kuvaajalle.
SERTI-Elviira!
Elvin ensimmäinen startti oli Sami Topran rata, jossa oli kakkosluokan radaksi mukavasti mutkaa ja tekemistä, ei siis lainkaan pelkkää suoraa. Niinhän siinä sitten kävi, että Elviira hämmästytti täysin ja nappasi ensimmäiseltä radaltaan nollan aliajalla, sijoittuen ensimmäiseksi. Tältä radalta saatiin siis kouraamme serti ja menolippu kolmosiin. Muutamassa kohdassa pari pelastusta, koska olin itse myöhässä, mutta eipä sillä, hyvin Elvin pää kesti vielä tässä vaiheessa kisailuja. Kontaktin alastulolla vedätin ja sehän kannatti, pientä örinää se pitää alakontakteilla, kun ns. juoksen karkuun, mutta yllättävän hyvin tulee mukaan ohjaukseen ahdistuksen jälkeenkin. Ja ahdistuksen ansiosta Ee siis juoksee suorallakin alakontaktit alas asti. Ketyt nukkuivat Elvin ekan radan aikana, joten hieno rata tuli videolle vasta tuosta puolestavälistä loppuun ;) Hyvä meidän Elviira!!
Hyppäri olikin sitten kolmosten ensimmäinen rata ja sieltä napattiin het toisella esteellä HYL, kun Elvi lähti "ODOTA"-käskyllä liikkeelle ja kuten kuvitella saattaa, en siis ihan ehtinyt ohjauksellani mukaan. Ei siinä, tehtiin kisanomaisesti kuitenkin rataa loppuun. Elvi lanaili tosissaan kolmevitosen esteitä menemään, mutta kyllä siellä pysyi muutamat ylhäälläkin. Kiire oli radan teema, sekä Elvillä (hyppyjen suhteen), että itselläni ohjauksen kanssa, mutta oli siellä hyviäkin paikkoja. Tykkäsin varsinkin Elvi kepittelystä ja putkille irtoamisesta. Tuomarina enkkulainen Lee Gibson.
Hilma otti perjantaina yliaikanollia ja Zofi hyviä hyllyjä. Ee pokkasi voitto- ja sertiruusukkeiden lisäksi Expertin lahjakortin ja pullaa :)
Elvi ja kisakenttä
Lauantaina oli taas kaksi virallista starttia, ensin avointen SM:ien karsintarata aamusta ja sitten myöhemmin iltapäivällä kansainvälinen rata. Minua ärsytti ihan järkyttävästi se, että luokkanousijoita pompoteltiin koko ajan "starttaatte ensin, eikun sittenkin viimeisenä, eikun ette te olekaan kolmosissa" -tyyliin koko ajan, mutta onneksi se ei vaikuttanut ratoihin. Muuten järjestelyissä ei ollut valittamista lainkaan.
Lauantain ensimmäisellä radalla Elvi toimi ihmeen mukavasti, alku sujui oikein hyvin, mutta sen huomaa Elvistä, että kun joku menee pieleen, siitä alkaa alamäki. Keinut oli hilkulla koko viikonlopun (paitsi perjantain eka radalla) ja oma ohjaukseni oli myöhässä melkoisen usein. Niin tälläkin radalla, minkä vuoksi Elvi lanailikin sitten taas todenteolla rimoja alas. Puomilla hidastin, joten ei mitenkään yllättäen vitonen puomin alakontaktilta. Tuloksena rv 25 (vaikka itse laskisin että 30), mutta joka tapauksessa, paljon :D Vauhti oli ihan kiva, 4,06m/s etenemällä. Tuomarina Katariina Virkkala.
Elvi haukkasi pienen palan pois...
Toisella radalla, kansainvälisellä siis, oli tuomarina taas Gibson, kontaktituomarina Jarmo Jämsä. Elvi aloitti oikein mukavasti radan, mutta edellisen viikonlopun ja viikon kisa/treenimäärä alkoi selvästi painaa ja Elvi oli väsynyt. Ei irronnut minnekään, edes sille puolen metrin päässä olevalle aidalle tai metrin päässä oleville kepeille ja lopussa kävi vielä äkäisyyksissään pohkeeseeni kiinni, joten ei vakuuttanut tämä rata sitten lainkaan. HYL ja hotellille nukkumaan.
Sunnuntaina oli sitten epävirallisten kisailujen vuoro. Ensin tehtiin Finnish agility open -rataa ja sen jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä westietyttöjen joukkueradallakin. FAO-radalla Elvin vauhti oli jotain about etanan luokkaa, mutta hauskin kohta oli, kun Ee tiputti riman. Siis tuo koira laittoi juostessaan silmät kiinni ja hyppäsi aidan suuntaan. Se ei siis edes katsonut mihin ponnisti. Ei sitä taida ihan hirveästi haitata, vaikka vähän sattuukin riman päälle laskeutuminen... pöljä Ee. Toinen vitonen otettiin sitten vielä aidalta puomin jälkeen, sillä nythän minä vedätin, mutta taas kuului se örinä alakontaktilla ja sieltähän se ahdistunut Elviira juoksi perässä, eikä hypännyt aitaa. Tuloksena siis kymppi ja sijoitus oli jossain siellä 17. tienoilla.
Joukkueradalle Elvi lähti toisena ja raivo oli päällä. Mukavasti se siitä huolimatta teki töitä, vaikka rimoja tippuikin. Tuntuivat vaan todella matalilta nuo 25 cm:n rimat kolmosten 35:iin verrattuna. Joukkueradan jälkeen sain viimeistään kiteytettyä sen, mitä Elville on seuraavaksi opetettava ja kerrattava; ennakoivat käännökset, okseri ja lähdössä pysyminen.
Kaikkinensa viikonloppu oli mahtis, löysin Elville kympillä Hurtan sadetakin (selän pituus 33cm ♥) ja uusia leluja tietysti myös. Matkaseura oli mahtavaa (seuraava reissu on jo suunnitteilla...) ja mun Elviirani on mini3-luokassa!
Sunnuntain palkintojenjakotilaisuudessa yksi väsähtänyt vauva
Nyt puolentoista viikon agiputken jälkeen pidetään pakkolomaa ainakin saman verran ja sitten taas treeniä, treeniä, treeniä ja kesäkisoja :)
