Elviiralla on ollut vähän vaihtelevaa vointia, allergia vaivaa välillä enemmän ja välillä vähemmän eli rapsutusta, kutinaa ja tulehtunutta ihoa on ollut ihan riittämiin. Selvästi helpotti trimmi Hilkan luona taas Helsingissä ja pakkohan se on myöntää, että tulihan tuosta taas oikein söpö tyttö. Peitsaaminenkin jatkuu paikoitellen, välillä Elvi tuntuu askeltavan ja voivan paremmin ja välillä taas tuntuu niin kuin siihen sattuisi liikkua. Olen itse alkanut epäillä vasenta lonkkaa kipuilevaksi, sillä liikuttaessa se napsuu. Elvillä on aika uudelle fyssarillemme (sille lopulliselle), nimittäin Ventomäen Annakaisalle, josta olen kuullut vain ja ainoastaan pelkkää hyvää. Toivottavasti saadaan siellä taas uutta näkemystä Elvin jumeihin tai mahdollisesti hoputus kuvauksiin.
Saga puolestaan olla möllöttää onnellisena kotikoirana. Vointi on mennyt taas kokonaisuudessaan heikompaan suuntaan eli vettä kuluu ja jalkoja ei kuluteta. Nykyään Saga asuu yksinollessaan ja yöaikaan pentuaitauksessa, jonka lattia on vuorattu puppy pad -suoja-alustoilla. Vahingot on siis helppo nostella roskikseen ja laittaa uudet padit tilalle. Näin säästyvät sekä omat hermoni että asunnon huonekalut, joiden ei tarvitse lillua lammikoissa. Sagan toinen uusi juttu on vesiautomaatti eli puolentoista litran vesikuppi, jolla Sagalle riittää vettä oman opiskelupäiväni tai yön ajaksi. Kippo täytetään kolmesti päivässä (aamulla, koulusta tullessani ja illalla), joten siitäkin päätellen vointi ei ole kummoinen pikkumustalla. Nyt on pyrkimyksenä vain helpottaa pienen otuksen oloa ja eloa ja antaa neidin nauttia harvoista hyvistä ja pirteistä hetkistään. Nyt on päällä taas juoksutkin, jonka ansiosta käveleminen on vieläkin haastavampaa, kun pitäisi kaikki hajut haistella ekstratarkasti.
Tänään meitä näin syksyn aloituksen kunniaksi ja ensimmäisen opiskeluviikon päätteeksi kävi viihdyttämässä ystäväni Ida nakkikoirineen. Selvittiin ilman rähinöintiä, vaikka porukassa olikin neljä potentiaalista tappelupukaria, siis koirissa. Kierrettiin (sateessa) mukava metsälenkki, syötiin ja juteltiin. Koirat olivat varsin tyytyväisiä lenkkiinsä ja Elviirakin pääsi illan päätteeksi vielä tekemään rapsutustemppunsa (siis "rapsuta Sagaa"-lääppimistemppu) Tilda-mäyräkoiran kanssa, vaikka eihän Tildaan voinut oikein edes kunnolla koskea, eihän se ole omaa laumaa saatika terrieri! ;)
Mutta tästä se taas lähtee :)
F, S, E ja T |
Pitää välillä kommentoida vieraistakin.. ihanat mäykyt!
VastaaPoistaJa voih jaksamista saagan kanssa, onneksi oot löytänyt vähän helpotusta elämään.
(mehän nähään jo melko pian ;))