Piirinmestikset

Elviiran kanssa pyörähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä piirinmestaruuskisoissakin viikonloppuna. Tunnelma ei ollut onnellinen ja odottavainen niin kuin pari kuukautta takaperin jo suunniteltiin, vaan huoli Elviirasta painoi koko kisailun ajan. Kaksi yksilöstarttia lauantaina ja yksi joukkuestartti sunnuntaina.

Tuomarina toimi Henri Luomala, ei ihan lemppareitani epäjohdonmukaisen tuomaroinnin ansiosta, mutta mukavia ratoja ollaan saatu aina Henrin suunnittelemilla pohjilla tehdä.

Agiradalta saatiin 10 rv (aliajalla, sij. 4.), yksi rima tippui ja puomin alakontakti jäi välistä. Ohjasin alun oikealta, valssilla aalle, jolloin tietysti kolmannen aidan rima tippui. Heitto aan jälkeiselle takaakierrolle, varmistus putkeen ja täysiä sokkarin tekoon ennen keppejä. Hieman tuli kiire, mutta ihan kohtalaisen hyvin ehdin juosta alta pois ja Elvihän haki toki hienosti kepit. Vasemmalta puolelta 8-aita, heitto takaakierrolle ja sokkarilla kympille. Myöhäinen ja töksähtelevä sokkari puolestaan 10-aidan jälkeen ja sitten tulikin päänraapimista aiheuttava kohta radalla. Jos olisin antanut Elvin juosta alakontaktin, se olisi todennäköisesti samalla vauhdilla juossut aalle, koska aa oli todellisuudessa hurjan lähellä puomia. No, en sitten antanut sen juosta vaan käänsin puomilta poispäin ja sieltähän se hyppäsikin, alakontaktin ohi. 13-aidan jälkeen jälleen sokkari kuin myös keinun jälkeen, muutoin perusohjausta. Elvillä oli aika kiva vire ja fiilis, mutta heti kun lähdettiin jäähdyttelylenkille, alkoi epätasainen liike ja peitsaus. Venyttelin Elviä lenkin lomassa eikä se tuntunut kipuilevalta, joten jatkettiin seuraavalle radalle.

Hyppärille mennessä Elvi ei ollut oikein oma itsensä, jotenkin oudon poissaoleva. Heti alusta huomasi, ettei kaikki ollut ok, Elvi varasti törkeästi ja oli muutenkin aivan omissa maailmoissaan. Tehtiin rataa töksähdellen eteenpäin ja kieltoja napsittiin sieltä täältä. Muurille Elvi teki kiellon ja juoksi koko esteen ohi pussiin, josta tuloksena HYL. Rata oli kyllä mukava, mutta Elvi ei halunnut olla siellä lainkaan.



Tulin siihen tulokseen, että Elvin kanssa ei kyllä lähdetän sunnuntain joukkueradalle, mutta sitten ryhmäpainostuksen ansiosta sinne ajauduttiinkin. Elvillä oli parempi vire ja fiilis sunnuntaina ja meno olikin oikein mukavaa. Saatiin joukkueradalta 5rv (joukkue ei sijoittunut) ja kävi ihan samalla tavalla kuin Agirodun Open Class -tasoituskisassa, kiihdytin liikaa puomilla, jolloin Elvistä lähti mörisevä ääni "odota mua!!" ja sieltähän se valkoinen tappaja juoksi puomin jälkeisen aidan ohitse perääni. Siitä siis vitonen, korjattiin ja päästiin hengissä maaliinkin vielä. Heti kun vire laskee normaaliksi eli mennään lenkille suorituksen jälkeen, alkaa peitsaaminen ja epätasainen liike. Evi siis kulkee agiradalla adrenaliinin voimalla.

Nyt Elvi saakin viettää sairaslomaa agilitysta, sillä epäilen syyksi lonkkaa/lonkkia. Toivottavasti saadaan fyssarilta apua keskiviikkona ja jonkinlaista kuntoutusohjelmaa, miten tästä eteenpäin. Onneksi Ee on pirtsakka ja vielä ollaan siis virallisesti terveiden kirjoissa, mutta en halua riskeerata ja ensin rikkoa koiraa treenaamalla ja kisaamalla ja sitten vasta todeta, ettei asialle voikaan tehdä mitään.