Tokoa, agia ja elämää

Tänään oli Elvin tokokurssin toiseksi viimeinen kerta. Elvi on ollut Hyvinkään kisojen jälkeen superärsyttävä ja tänään vielä supernälkäisenä superärsyttävämpi. Huutava elohiiri pomppi ympäriinsä ja outoili. Tehtiin luoksepäästävyys, ok. Paikkamakuussa sermin takana hallin toisessa osassa joku juoksutti isoa koiraa -> Elvi oli jo menossa, laitoin sille sitten hihnan varuilta takaisin ja jatkettiin. Oli todella levoton, mutta jostain syystä niin olivat kaikki muutkin koko hallissa. Ei osaa enää ollenkaan mennä ensimmäisellä käskyllä maahan (vaikka osaa kyllä satavarmasti käskyn), joten nyt on paneuduttava siihen, että vaihdetaan sitten paikkaa ja kokeillaan uudestaan ja palkka vain ja ainoastaan siitä, kun tekee ensimmäisellä kerralla. Ja edelleen sitä kestävyyttä... esimerkiksi Elvi tulee perusasentoon täysin oikein, kehun, annan namia ja välittömästi Elvi kääntää itseään vähän vinoon, nousee seisomaan, käy maahan, kerjää tmv. eli ei ymmärrä sitä lainkaan, että palkkaan siitä, että se pysyy siinä samassa asennossa. Pakko ottaa sanallinen kehu käyttöön eli kehua sanallisesti, kun Elvi toteuttaa jotain ja vasta sitten kun se on ohi se tekeminen (tai ihan lopussa) niin palkka. Tosin täytyy nyt kotioloissa vielä treenata tuotakin, että voisin palkata välissä, ilman että Elvi alkaa tarjoamaan mitään muuta.

Tehtiin sitten sellaista kuin Z. Siinä olisi sitten pitänyt osata liikkeestä maahan, seiso ja istu, mutta Elvin kanssa tehtiin sitten suurella avulla ja pysäytyksillä kahta ensimmäistä. Ja edelleen, jos annoin palkkaa siitä, että kävi maahan tai jäi seisomaan, lähti heti tekemään jotain muuta lisänamin toivossa. Liikkeestä istumista on treenattava takapalkalla (tahtoo vähän valua puoli-istuen perässä parin askeleen verran), mutta se on ehdottomasti parhaimmalla mallilla. Elvi kun istuu aina.

Tehtiin pientä seuruuta, aiheutettiin ärsytystä treenikavereissa ja sen sellaista. Kääntyminen ei ole kyllä yhtään parantunut, vaikka ollaan treenattukin takapään käyttöä ja sitä vasemmalle kääntymistä, mutta tänään siis käsky kävi, että HIDASTA ja pilko pienemmäksi. Näin on tehtävä. Muutenkin seuruussa oli kyllä tänään poikittamista taas. Täytyypä siis muistaa, että tokopäivänä Elville on kyllä annettava aamupalaa, sillä muuten se on ihan pöljänä nälkiintymisen johdosta iltaisin!

Maa-meri-laiva-leikki oli ihan liikaa Elville. Lauma koiria juoksee edestakaisin hallissa, mutta sain kuitenkin Een hanskaan, kun mentiin sivummalle ja tehtiin pa:ta sen aikaa, kun muut juoksenteli. Lopun luoksetulossa taas lähti kun käännyin ja jäin hiljaa odottamaan. Toisella kerralla taas toimi hyvin ja tuli vasta käskyllä. Huoh.

No, tämänpäiväisiin treenihin vaikutti tosiaan paljoltikin Elvin viimeaikainen pöljäily. Äijäily on taas pinnassa. Agilitytreeneissäkin maanantaina tehtiin vierellä olevaa rataa. Taaskaan ei palkka kelvannut ja koko ajan olisi pitänyt käydä rähjäämässä muille hallissaolijoille. Ja kaikinpuolin itsenäisyys ja omatoimisuus agilityssa on kadonnut johonkin. Sitä kun on tahkottu ja saatu jopa paremmalle tolalle.

Radalla Elvillä oli mystinen kohta, nimittäin 13-14 väli. Vaikka miten yritin muuttaa omaa sijaintiani/ohjaustani, Elvi kävi joka kerta 13-hypyn jälkeen minun luonani ja sitten vasta irtosi putkeen. Yritti siis tuossa välissä käydä lahkeeseen kiinni, todella outoa. 6-aidan haki hyvin ja kunhan keskittyi, haki hienosti kepitkin, vaikka olin itse vitosaidan tuolla puolen. Hyvä Ee. Ja aiheena oli vekit, mutta kuten kouluttajakin totesi, tuo kääntyy niin hyvin muutenkin, että vekit on vähän turhia. Tosin Elvi teki tällä radalla sellaisiakin ihmetyksiä, että kun lähetin sen takaakierrolle, se kääntyi ympäri ja kiersi siivekkeen takaisin: Todella outoa.

Elämästä sen verran, että Sagalla 1v ½kk alkoi ensimmäiset juoksut. Itseasiassa oltiin vierailulla Aatu-westien luona, kun lattioilta löytyi veriläikkiä. Saga on myös kahtena yksittäisenä kertana osoittanut omistamisaggressiota. Elville rähähti puruluusta, Aatulle pallosta. Jännä sinänsä, sillä Saga on tähän mennessä ollut todella neutraali kaiken suhteen. Toki ottaa mielellään varsinkin Tellervolta kaikki lelut suusta, mutta ei ole niitä sen kummemmin vartioinut. Saas nähdä pääseekö tuo vielä yllättämään ja kasvamaan aikuiseksi terriäiseksi. Voi käydä Elvinkin elämä tukalaksi, jos Saga päättää ottaa ylivallan. Enpä tosin olisi vielä huolissani, sillä tosiaan tuota murahdustakin käynyt vain kahdesti, mutta oli kyllä hauskaa huomata koirassa uutta käytöstä.

Saga on myös oppinut pyytämään ulos! Hieman tehottomasti toki (seisomalla hiljaa oven vieressä tuijottaen ovea), mutta silti. Lenkkeily ei ole maistunut viime päivinä lainkaan ja kerran taas alkoi ontuakin lenkillä. Harrastukset on jätetty Sagan kanssa kokonaan jäihin ja valitettavasti näyttää kyllä siltä, että Sagasta tuleekin pelkkä kotikoira. Eihän kotikoirissa mitään vikaa ole, mutta aktiivisena ihmisenä aktiiviset koirat olisivat tottakai olleet helppo yhdistelmä. Nyt täytyykin välillä potea huonoa omatuntoa, kun tuo jää niin paljosta paitsi. Otetaan sitten aina kotona  vahinkoa takaisin rapsuttelusessioilla, mutta harmittaa silti, että ihan perus kävelylenkitkin jäävät välistä, puhumattakaan hallitreeneistä tai muusta menosta. Viikonloppuna koittaa aktiivinen arki kyllä Sagallekin, kun päästään taas leikittämään (ja kiusaamaan) Hilmaa ja Tellervoa omaan aidattuun pihaan.

Kisareissu

Lähdettiin tyttöjen kanssa Riihimäelle lauantaina. Sinne jätimme Sagan Sofian hoteisiin, kun itse suuntasin Elvin kanssa Hyvinkäälle JANKK:n kisoihin. Kolme starttia, joista ensimmäinen seitsemän aikaan illalla ja viimeinen puoli kymmenen aikaan. "Hieman" myöhäiset kisat siis.

Ahdistaa kisapaikalla.

Elvi oli tosiaan ensimmäistä kertaa sisällä hallissa koko ajan odottelemassa ja rähinä olikin päällä. Jätin sitä paljon yksin ja silloin se odottelikin hiljaa. Kaikki radat olivat helpohkoja, ainut vain, että jokaisella radalla mentiin kymmeneen kertaan eri putkiin. Putkihullun ratoja siis. Ensimmäisellä radalla Ee oli ihan sekaisin ja kävi putkiin käsiksi. Kolme kieltoa (eri putkilta) ja näinollen hyl. Toka radalle päästin Elvin jo sermin takaa irti, niin kuin treeneissäkin kentän laidalla. Juoksihan se vähän matkaa radalle päin, mutta tuli heti innolla sivulle ja odotti nätisti lähtömerkkiä. Tällä radalla piti mennä putkensuuhun, joka oli puomin vieressä. Käytännössä makasin puomin alakontaktilla niin ettei Elvi sitä voinut mitenkään nähdä ja silti, silti se otti hylätyn kipuamalla metrin verran puomia. Riehuttiin väliajoilla ulkona parkkiksella ja Elvillä oli ulkona kyllä superkivaa. Tosi vastaanottavainen muutenkin (ulkona) ja siirtymisissä, mutta sisätilassa muiden koirien riehuminen oli ihan järkkyä. Inasen tokoiltiinkin selkä kenttää kohden ja Elvi teki hienoa yhden askeleen seuruuta. Pieni yninä oli päällä koko ajan, kun olisi halunnut jo huutamaan kaikille.

Ei päästy tekemään ennen ekaa tai tokaa rataa mitään lämppäesteille, mutta ennen kolmatta rataa viimeisetkin maksit olivat lähteneet pois jaloista ja päästiin Elvin kanssa esteille. Tehtiin pientä pyörittelyä ja revitettiin hihnaa palkaksi. Kolmannelle radalle oli siis hyvä mieli hyllyistä huolimatta. Ja rata oli helppo. Mutta eihän se meidän tulokseen vaikuta millään tavalla. Rimat oli 25 sentissä eli todella matalalla ja Elvi tiputti kaksi rimaa. Kymppi aliaikaa, sijoitus 9.

Että eipä kyllä Elvin kisasaldolla mitään hurrata. Ja tämän ansiosta Elvin kisaaminen jääkin nyt tähän. Nyt keskitytään treenaamiseen ja älyn kasvattamiseen.

Skotti <3

Kisapaikalta ostettiin myös (tarjouksesta tietty!) Sagalle lahjaksi upea punainen skottiruutuinen mantteli. Elvillekin olisi haluttu samanlainen sinisenä tai vihreänä, mutta kumpaakaan ei ollut valikoimissa, punaisen lisäksi löytyi vain ruskeaa, joka oli niin aneemisen väristä ettei suostuttu sellaiseen (plus, että koko oli väärä). Mutta tämä manttelihan on sitten Sagalla vain paukkupakkasia ja cityulkoilua varten, muuten käytössä on tietenkin villaslipari!

Pikkuskotti oli ollut ihmisiksi hoidossa (eikä tehnyt mitään tarpeitaan sisälle, kuulemma), enimmäkseen hiljaa hissukseen ollut oma outo itsensä. Yömyöhään sitten vielä hoitotädin + kumppaneiden kanssa juotiin teetä ja parannettiin maailmaa. Ee ja Ässä ottivat sen aikaan rennosti sohvalla ja korissa retkottaen, kunnes koittikin yöllinen kotimatka. Oltiinhan me kuitenkin jo kahdelta yöllä perillä omassa kodissa!

Huomenna Elvin viikkotreeneihin ja rimojentiputtelutoruminen otetaan käyttöön. Katsotaan onko mitään vaikutusta. Kaikkinensa kisafiilikset voisi tiivistää parhaiten sanomalla... leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Tokoa, agia, elämää...

Loma on loppu ja arkinen aherrus taas alkanut. Kiirettä on niin paljon ettei edes blogia ehdi päivittää!

Maanantaina oltiin viikkotreeneissä ja tehtiin jo aikaisemmin mainittua Lotan rataa. Eipä siinä kummempia, joten otettiin myös juoksukontaktia. Elvihän on siis jo päässyt minipöydän korkeudelle (videopätkääkin löytyy, mutta kamerasta...) ja nyt tehtiin samalla korkeudella, mutta häiriöllä eli sain kouluttaja-Tainan ensin vierelle olemaan, sitten pitämään vähän ääntä ja juoksemaan kontaktin vieressä. No eihän näistä mikään muu haitannut kuin alussa se, että joku muu oli meidän mukana. Elvi pääsi siitä kohtalaisen nopeasti kuitenkin ohi.

Eilen oltiin tokokurssilla. Elvi oli vähän vaisu, ruokakaan ei ole maistunut, joten odotukset eivät olleet järin suuret. Tehtiin paikkamakuu, joka oli odotettua levottomampi, mutta tätä edesauttoi mukavasti se, että hallia jakavan sermin takana tehtiin agiputkea. Ei kiva. No, kerran nousi ja lähti vaeltamaan mutta palautin ja sitten pysyi ihan kivasti. Tämän jälkeen Jonna-koutsi saapui paikalle ja tehtiin evl-tyyliin pieni paikkamakuu eli koirat yksitellen käskystä maahan ja yksitellen käskystä ylös. Elvi pysyy todella huonosti maassa (yrittää tarjota koko ajan jotain muuta, kun luulee, ettei se maahanmeno ollutkaan se juttu, kun siitä ei saakaan koko ajan palkkaa), joten pomppi siinä sitten istu-maahan-väliä koko ajan. Luoksepäästävyydessä yritti inasen väistää taaksepäin, kummallista.

Seuraavana olikin kauhuliike nouto. Elvi kun ei edes halua koskea kapulaan. Näytettiin sitten Jonnalle, mitä ollaan tehty jo pieni ikuisuus, eikä edetty mihinkään ja saatiin käsky vain jatkaa sitä. No siinä sitten pidin kapulaa Een nenän edessä ja kun se otti siitä kiinni (heikosti ja haluttomasti) palkkasin namilla. Tehtiin tätä jonkin aikaa, kunnes ylilahjakkaan tollerin kanssa treenaava kurssikaveri ehdotti, että mitäpä jos palkkaisin pallolla Elviä siitä että se koskee kapulaan. Älytön ero. Elvi HALUSI ottaa kapulasta kiinni (pari kertaa jopa jouduin sanomaan sille irti, sillä kapula oli niiiin kiinnostava, ettei olisi lainkaan halunnut antaa sitä) ja piti siitä kiinni myös monta sekuntia! Tehtiin joitain toistoja ja sekä minulla että Elvillä oli hyvä mieli tämän treenin jälkeen. Tulisiko tästä pienestä terriäisestä sittenkin noutaja? Todellakin kyllä tarvitaan jatkossakin apua sen kanssa, että mites tästä eteenpäin, mutta loistava alku!

Sitten tehtiin hidasta seuruuta. Ollaan treenattu Elvin kanssa kohtalaisen paljon seuruuta, joten en ollut siitä edes huolissani, mutta saatiinpa lisätreenattavaa. Elvin kanssa on siis ehdottomasti harjoiteltava pysähtymistä, tahtoo nimittäin seuraamisen jälkeen ensinnäkin ottaa sivuaskeleen, sitten vielä kääntää itseään vinoon, kävellä pari askelta ja näinollen päätyä pysähtymään puolen metrin päähän minun etuviistoon poikittain. Ei välttämättä ihan se oikea paikka. Ja muutenkin, perusasento ei ole hanskassa. Koko ajan saa hioa ja hioa. Jospa otan käsiavun joksikin aikaa taas mukaan, ettei tarvitsisi koko ajan korjata pelkkää perusasentoa. Toinen harjoiteltava asia seuraamisissa on käännökset (varsinkin vasemmalle). Jonna sanoi, että Elvi seuraa ihan hyvässä paikassa, mutta kun lähden kääntymään, se tulee Eelle täytenä yllätyksenä ja siitä tuntuu siltä niinkuin rynnisin sen päälle (ja itsekin joudun väistämään Elviä), jolloin se väistää metrin sivuun ja jatkaa onnetonta seuruuta siellä. Eli tähänkin käsiapu/sanallinen apu, katsotaan kumpi toimii paremmin.

Sitten alkoi jo Elvin keskittymiskyky loppua (ihan varmasti jo senkin takia ettei ollut ihan oma itsensä), mutta tehtiin vielä liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Kumpaakaan se ei ymmärrä ja maahan ei varsinkaan jää. Istumista alkoi taas tarjota, vaikka ollaan seisomista treenattukin, mutta se kuuluu väsy-Elviin. Loppuun vielä luoksetulo, ensimmäisellä kerralla varasti, kun käännyin ja jätin toistamatta odota-käskyn, toisella kerralla odotti hienosti ja lähti vasta käskystä. Juoksi elvimäisesti onnellisena korvat luimussa söpöillen HILJAA luokseni ja kiersi takakautta sivulle. Kiertämistä lukuunottamatta pätevä Ee. Jäi vinoon, mutta perusasentoa on, kuten jo sanottu, treenattava. 

Saga on siirtynyt täysipäiväiseksi kotikoiraksi. Ei ontuile, mutta lenkitkin ovat sellaista kilometrin luokkaa (plus tietenkin saa leikkiliikuntaa Elvin kanssa metsässä). Nyt ei olla Sagan kanssa ollenkaan käyty hallillakaan saati treenattu tokoa kotona, vaan keskitytty vain olemiseen ja elämiseen. Pikkuneiti onkin ollut yhtä vahinkoa lukuunottamatta täysin sisäsiisti jo kaksi viikkoa! On siis helpottanut huomattavasti omaa työtaakkaani. Saga selvisi eilen kahdeksan tunnin opiskelupäiväni ajan Elvin kanssa kahdestaan kotona ilman vahinkoja. Vielä en uskalla riemuita, mutta tämä voisi ehkä olla merkki siitä, että saattaa tuosta sittenkin elämänsä aikana tulla edes auttavasti sisäsiisti.

Lauantaina Sagalla koittaakin onnen päivä, nimittäin neiti pääsee ensimmäistä kertaa moneksi tunniksi yksin hoitoon vieraaseen paikkaan, kun itse menen kisaamaan Elvin kanssa. Kisojen ajankohta hieman järkytti, sillä Elvin ensimmäisen startin rataantutustuminen on vasta klo 19:05. Päästään varmaan vasta puoli yhdentoista aikaan yöllä pois niistäkin kisoista. Elviiran lähtövuorokin kun on mukavasti TAAS minien viimeisenä.

Westielenkillä

Tyttöjen kanssa lähdettin ihanaan yli kymmenen asteen pakkaseen lenkkeilemään westielenkille viimeisen lomapäivän kunniaksi!

Jonon hännillä kulki tällainen porukka...

...keskivaiheilla edusti joku tapittaja...

... ja kärjessä loput!

Lenkkeily on KIVAA!!

Sagakin pääsi hetken matkaa kulkemaan westielenkkiä, tyytyväisenä ilman hihnaa tietysti.

Elviira ja Aatu, pitkästä aikaa vanhat kaverukset yhdessä.

Elvi terapiakoirailee

Törmättiin tänään pihan leikkikentällä pieneen viisivuotiaaseen down-tyttöseen. Saga oli innoissaan, mutta huomattuaan, että lapsi oli hieman kovakourainen väistyi kyllä mielellään syrjään. Elviira "joutui" sitten toimittamaan terapiakoiran virkaa. Korvat pysyivät onnellisuusluimussa koko puolituntisen ajan, kun tyttö ulkoilutti Eetä ympäri leikkikenttää. Hämmästyttävin asia Elviirassa oli tytön mielestä, että se osasi hypätä pienen esteen yli. Siitä riitti riemua pitkään.

Elvi pysyi koko ajan omana onnellisena itsenään, varoi koko ajan, ei riehunut, ei lähtenyt leikkiin, antoi silittää, taputtaa, halata ja antoi tytön jopa yrittää nostaa syliin (mikä ei siis ihan onnistunut). Vaikka kuten sanoinkin, tyttö oli todella kovakourainen. Pusuttelija-Elvillekin oli hommia, mutta pusutkin annettiin ihan eri tyylillä tytölle kuin äidilleen. Elvi hiipi rauhassa lähelle ja laittoi etujalat tytön polvelle ja hivuttautui sentti sentiltä lähemmäs (korvia). Mutta heti kun nämä uudet tuttavuudet lähtivät kotia kohti, Elvi napsahti lapsiterapeutin hommastaan ja otti Sagaa niskasta äristen ja muristen. Ennen kotiinmenoa vielä pihassa virranpurkuleikit ja sisälle syömään.

Kummallisinta vain on se, miten Elvi, koiramaailman ehdoton ykkönen julmana järjestyksenvalvojana, on ihmisten ja nimenomaan lasten maailmassa ihan kuin eri koira. Liikkuu varoen, alistuen, onnellisena, mutta silti rentona (vanhukset varsinkin laitoksissa ovat poikkeustapaus ihmisten maailmassa, silloin Elvi on kaikkea edellämainittua, mutta varsin jännittynyt).

No, huomenna päästään onneksi seuraamaan Elviiran elämässä päivää järjestyksenvalvojana westielenkillä. Kun ne muut eivät ole kavereita, niin ne eivät ole kavereita. Minkäs sille tekee!

Juoksukontaktit

Elvin juoksukontaktien opetus jäi kesken ja liian vähälle huomiolle viime vuoden puolella, joten tein päätöksen, että nyt laitetaan kontaktit kunnolla uudestaan kuntoon. (Tehdään siis sama temppu kuin aikanaan keppien kanssa.) Tavoitteena helmikuun Kuopion kisoihin mennessä saada juoksukontaktit varmaksi haltuun käännöksineen. Kisojen jälkeen toki jatketaan kontaktitreeniä erilaisilla ohjauskuvioilla ja häiriön lisäämisellä.

Pidän videopäiväkirjaa edistymisestä. Tänään aloitettiin hallilla, tavoitekorkeus on puomin 120-135cm kuukauden aikana, tänään korkeus oli 20cm. Kerran hyppäsi, joten siitä ei palkkaa. Muuten meni ihan näppärästi, jäin sitten taakse, olin edellä tai juoksin vierellä.

Lotan koulutuksessa

Tänään oltiin reippaana Lotan koulutuksessa, vaikka motivaatio oli kyllä ihan nollissa. Ohessa ratapiirros. Muutoksena aita 14 ei tullutkaan takaakiertona hallin ahtauden takia.

Ohjasin alun oikealta puolelta, kierrätin Een siivekkeen ympäri ja jatkettiin matkaa, heitin Elvin kutoselle ja olisin itse halunnut ohjata putken oikealta puolelta, mutta päädyttiin sitten yhteistuumin siihen, että lähetin Elvin kutoselle, tein persjätön ennen putkea ja vielä putken jälkeen. Näin säästyimme myös takaaleikkaukselta kasi-aidalle. 10-aidan rima tipahti useimmin, mutta en ole vielä päättänyt mitä noille rimanpudotuksille tekisin, joten annoin olla. Valssilla putkeen 11 ja seuraava lähetys olikin sitten pimeään putkeen 16. Suureksi hämmästyksekseni Elviira meni sinne putkeen ihan jokaisella kerralla! Vaikka siis inhoaa putkia, varsinkin pimeitä kulmia niihin. Vau.

Ee ja raitapaita <3

Sama juttu 23 putkelle, jäi reippaasti renkaan taakse ja Elvi haki upeasti pimeän putkikulman eikä jäänyt edes katselemaan, missä olen tai mihin menen! 23-putken jälkeen persjättö, 26-aidalle takaakierto ja niistopersjättö ja hurjaa kyytiä loppuun. Tosin 27-aita tarkalla ohjauksella, muuten Elvi oli tulossa suoraan 26-aidan jälkeen mun perään (teki siis melkoisen tiukkaa mutkaa).

Kaikkinensa Elvi oli siis paljon paremmin kuin mitä nyt viime aikoina on agilityssa ollut. Ei käynyt jalkoihin kiinni ja oli muutenkin tosissaan tekemässä töitä eikä suinkaan vaan keuhkoamassa. Josko se siitä sittenkin, kunhan vaan tehdään tosissaan ja kunnolla eikä hölmöillä? Ja palkataan sillä lempparipallolla!

Aamupäivästä käytiin lenkillä ja tehtiin liikkeestä pysäytystä puun avustuksella. Note to self, tee kiertotreenejä, kun paikalla ei ole häiriökierrettäviä. Nyt Elvi nimittäin kiersi välillä Sagan, välillä maassa olevat hihnat, välillä merkkaamansa hajun, vaikka suurin osa kierroista osuikin ihan oikeaan ja kierteli puuta. Hienosti jää myös seisomaan, mutta ennakoi hurjasti vaikka väliin tehtäisi montakin läpijuoksua.

Elvin tokokurssi osa 3

Ja jälleen oltiin tokossa. Kahden viikon hallittomuus näkyi myös tokossa lievästi sanottuna yli-innokkuutena. Mutta eipä sillä, luoksepäästävyydessä Elvi alkoi sopivasti ravistelemaan ja muutenin steppaili, mutta eihän se ole millänsäkään ihmisistä.

Tämän jälkeen tehtiin historiallinen paikkamakuu. Historiallisen siitä teki monikin asia. Ensinnä Elvi oli hihnatta! Toisekseen Elvi pysyi hienosti paikallaan, vaikka minä liikuin ja olin hiljaa! Kolmanneksi naapurina ollut iso tumma pentukoira kävi haistelemaan Elviä takaapäin, Elvi rähähti, mutta juoksi heti minun luokseni! Neljänneksi palautettuani Een takaisin maahan, se pysyi siellä hienosti vielä reippaan minuutin!

Ja paikkamakuun kun luulin olevan Elville se kaikista pahin liike. Vaude.

Sitten tehtiin seuruuta ensimmäistä kertaa ikinä liikkurin kommenteilla. Elvi kulki kylki edellä innoissaan ja edisti minkä ehti. Vinkeiksi saatiin palkata ulkokautta ja treenauttaa takapään liikettä pienellä ympyräsiirtymisellä. Plus että Eelle täytyy vahvistaa muutenkin tuota sivullaolon paikkaa. No, mutta Elvi teki kuitenkin hienosti töitä.

Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä istuminen ja vaikka yritin mutista, että eikös se nyt sitten haittaa jääviä seisomisia ja maahanmenoja (joita ei siis osata), kouluttajan perustelut voittivat. Ja istumisenhan Ee osaa. Ripeästi käy käskystä istumaan, mutta yhtä ripeästi jatkaa matkaa, jos namia ei heti tyrkätä naamaan. Eli Elville paljon treeniä siihen, että kun tulee käsky, sen vaikutusaika loppuu vasta sitten, kun tulee toinen käsky.

Ja omatoimisesti luvattiin ottaa kun kahdestaan ollaan hallilla luoksetulon pysäytystä. Se on vielä porukassa liian vauhdikas liike Elville, en todellakaan halua aiheuttaa traumoja muille koirakoille saati sitten Elville antaa edes mahdollisuutta siihen, että tokossa saisi riehaantua niin, että käydään muihin kiinni.

Omatoimisesti tehtiin sitten maahan-seiso-käskytystä ja se alkaa pikkuhiljaa toimia, vaikka siinäkin, kun Elvi jää seisomaan ja palkkaan, takapuoli menee heti maahan, vaikkei mitään istu-käskyä ole annettukaan.

Joka tapauksessa oli tosi kivaa ja jos ei vielä keväällä päästä kokeeseen niin viimeistään kyllä kesään mennessä mennään Elvisen kanssa kisaamaan tokonkin puolella! (Ja vaikka se kisaaminen agin parissa piti nyt jättää, kun ei ole intoa, tuli silti ilmoitettua Ee sinne Hyvinkäälle... no, mennään nyt ainakin toteuttamaan uusi kisarutiini käytännössä, lisäraportointia aiheesta sitten.)

Saga oli tänään mukana Elvin ja kääpin Jerryn kanssa lenkillä uudessa villasliparissaan, joka tuli tänään postissa. Ja tottakai samaa sarjaa Elvin sliparin kanssa ♥

Toimintapäivä

Päivän polttavin ongelma on toko vs. agility.

Pienen westien pää on ihan pyörällä! Milloin sitä nyt sitten tiedetään, koska pitää olla rauhassa ja nätisti, entä missä vaiheessa sai mennä painattaa??

Elviiran agi on vähän kärsinyt tokosta, katsekontakti kun ei katkea ollenkaan agilityssa ja sama vanha vaiva, että kaikkeen tarvitsee paaaaaljon kannustusta (ja mielellään vedätystä) on taas palannut riesaksemme. Täytyypä selailla blogia taaksepäin ja katsoa, mitä ollaan tehty aikaisemmin, josko se auttaisi jälleen kerran. Ja muutenkin on mentävä hallille ihan vain neuvottelemaan kahdestaan. Hyvinkään kisat jäävät kyllä näillä näkymin välistä, vaikka sinne oltaisi kyllä menty muutenkin vain kuluttamaan lahjakortti pois. Hallilla oltiin tänään Jerry-kääpiöpinserin kanssa, jota nähtiinkin ensimmäistä kertaa sitten Jeen kastroinnin. Pientä purinaa oli, mutta muuten oli ihan sama vanha Jerry kuin aikaisemminkin tyttöjen iloksi, tosin agility luistaa paljon paremmin kuin ennen! Kivoja treenikavereita Jerry ohjaajineen. Viivi onkin harvinaisuus, kun vapaaehtoisesti kestää Elvinkin hieman äänekästä ja aggressiivista treeniä...

Käytiin tänään myös ihmettelemässä suurkaupungin humua keskustassa talsimalla edestakaisin parhaaseen vilinäaikaan. Saga innostui suunnattomasti nähdessään lastenvaunut ja pomppi onnellisena leikkikutsuaan bussia odottavan mummon edessä. Elviira möyri poskellaan pitkin kovaksi jäätynyttä lunta ja yritti suunnilleen jokaisen bussin kyytiin, jossa vain ovi sattui olemaan auki. Lopuksi eksyttiin koirapuistoon, josta Elvi löysi lumeen hautautuneen JALKAPALLON. Voi sitä onnen ja ärinän määrää!

Illemmalla laitettiin sitten porukalla kotia uuteen järjestykseen. Vielä arvon, uskaltaisinko laittaa maton lattialle vai en, mutta pikkuhiljaa alan kallistua siihen suuntaan, että voisimme hyvinkin saada lämmikettä lattialle! Tytöille säästin vanhoista nojatuoleista tyynyt pedeiksi (vesivahinkoja silmälläpitäen, nämä kun voi heittää menemään vahingon sattuessa) ja vaikka Ee onkin varsin masentuneen näköinen kuvassa, voin vakuuttaa, että pedit ovat mieleiset, iltakuvaus salamavalolla ei niinkään ;)

Ensimmäiset viikkotreenit

Vuoden ensimmäisissä viikkotreeneissä tehtiin helppoa radanpätkää, jossa ei muuta ongelmaa ollutkaan kuin pöytä. Elvi menee todella haluttomasti pöydälle ja heti kun saa luvan sieltä lähteä, juoksee mun luokse eikä suinkaan seuraavalle esteelle (tässä tapauksessa kepeille, joista sitäpaitsi meni väärinpäin sisään moneen kertaan, kun henkinen vetovoima oli mua päin). Muutenkin Elvin agitouhu on taas mennyt hirveästi siihen, että se ei pysty tekemään mitään ilman vedätystä. Tai no, takaakierrolle lähtee, vaikka menisin minne, mutta noin muuten. Kepeiltäkin kadonnut varmuutta, jos jään taakse... Mitä siis tästä opimme? Täytyy treenata.

Koitin myös 35cm estekorkeudella ensimmäistä hyppyä, mutta tiputti sen/koski siihen, kun olin kutsumassa edellä. Lähettämällä hyppäsi ilman mitään ongelmaa hienosti. Kanssatreenaajalta saatiin ehdotus, jota täytyykin kokeilla, että jos rima tippuu treeneissä, kerrotaan koiralle, että väärin meni, nostetaan yhdessä rima, otetaan yksi onnistunut suoritus pelkälle aidalle ja palkataan, jos/kun se menee oikein. Kanssatreenaajalla tosin paimenia, että se epäilyttää meneekö pointti terriäisen kaaliin vai ei, mutta eihän se kokeilematta selviä.

Vielä on pari päivää aikaa miettiä, mennäänkö sittenkään Hyvinkään kisoihin. Eilisen perusteella ei olisi niin mitään hinkua mennä.. mutta nyt ainakin treenaaminen sujuu taas kuin entiseen malliin konsanaan, löysin nimittäin täysin sattumalta Elvin vanhan (hukkuneen) palkkapallon pihamaalta!!! Elvin onni on oma pallo.