Noutajat

Meneväinen elämä jatkuu. Tässä viikon aikana on tullut pyörähdettyä Kotkassa, pk-seudulla ja Turussa Elviiran ja Kiri-lainakoiran kanssa. Jälkimmäinen on siis ollut hoidossa ja agikaverina taas. Elviiralla menee täysin hermo adhd-pikkupaimeneen ja kieltämättä varsinkin lenkillä, kun koirat ovat irti, on itseänikin alkanut jo hieman hermostuttamaan Elvin puolesta. Kiri on kuin unelma hihnan päässä, mutta vapaana huutaa kuin syötävä ja käy jatkuvasti rähisemään ja paimennushaukkumaan Elviiralle, joka tottakai ottaa ihan kaikki pienimmätkin sanomiset vakavissaan ja on kuin tulisilla hiilillä. Ollaan siis tehty vuorottelusysteemiä eli välillä toinen on irti, kun toinen on hihnassa ja sitten taas vaihdetaan. Mitään tappelua ei onneksi ole tullut, Kiri kun väistää, vaikkakin valitellen kohtaloaan samalla kovaan ääneen.

Tänään oli melkein aurinkoistakin yhdessä vaiheessa päivää ja kipaistiin kesän päätyttyä autioituneelle leirintäalueelle heittelemään palloa. Jälleen vuorotteluysteemi käyttöön, sillä Kiri ei ihan tahtonut ymmärtää, että sitä palloa ei välttämättä saa, saati kannata, ottaa Elviiran suusta. Tosin leikki loppui siihen, kun yhtäkkiä pallon lentäessä Elville, selkäni takaa singahtikin göötti-torpedo kaulapanta ja puolen metrin mittainen hihnanjämä kaulassa roikkuen (tosin ihan turhaan, sillä Elvi ehti pallolle ensin). Kamerakin osui mukaan pitkästä aikaa.

Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että ei oltu suinkaan heittelemässä jalkapalloa, vaan tennispalloa. Elviirasta on tullut melkein noutaja ♥

Ja tietysti on pakko mainostaa, että pääsin itse katselemaan eilen Turun reissulla bichon firsé laumaa... vaikkeivät terrierejä olekaan, ovat otsatukat kyllä mahtavat! Yksi pieni (aikuinen) söpöläinen sinne jäi odottelemaan, josko sille olisi uusi koti tarjolla, ei toki tästä taloudesta, vaan siskoni luota. On kyllä ällöttävä ;)