Elämää Sagan jälkeen.

♥

Onko sitä?

Koti on hiljentynyt, sillä Elviira on koirista se, joka viihtyy omissa oloissaan kotona. Saga puolestaan oli aina siinä, vain olemassa, leikkimässä tai tutkimassa, että mitähän me nyt tehdään. Elvi on mykkä, kun taas Saga haukkui ja murisi ihan vain huvikseenkin, jos sattui tylsä tai hiljainen hetki. Lenkit sujuvat vauhdikkaammin, vaikka sielläkin Een leikkihepulit ovat käyneet minimiin seuran puutteesta. Elviiran yksinäisyys näkyy iltaisin myös siinä, että lelu on alkanut taas kulkeutua minun jalkoihini, kun ei ole sitä leikkikaveria, johon voisi purkaa kaiken energiansa. Onneksi nuo koirat viettivät kuitenkin myös aikaa erillään, joten mitään suruoireita Elvi ei ole esittänyt. Välillä se tosin käyttäytyy niin kuin se odottaisi Sagaa, lenkillä, kun mennään tutun mutkan taakse, johon Saga aina jäi pimentoon ja juoksi sitten perästä kovaa vauhtia tai kotona, kun pitää tarkistaa, että onko siellä eteisen naulakossa, takkien suojissa, kenkien päällä ketään mustaa nukkumassa. Ohessa Sagan viimeinen kuva, eläinlääkärille on matkalla yksi riutunut ja väsynyt pieni skotti.

Pieniä iloja ovat olleet muunmuassa lattialle palanneet matot ja järjestyksenvalvojaa vaatineet tehtävät lainakoiran tullessa taloon. Elviiran ollessa sairaslomalla, olen saanut lainakoiraksi agilitykentille aivan ihanan göötin, Kirin, ja viime viikonloppuna startattiinkin ensimmäiset yhteiset kisat Jyväskylässä. Kiri on superkuuliainen ja -ahne pikkupaimen, joka on ehkä tervepäisin koira, jonka olen pitkään aikaan tavannut! Elviira oli heti alkuun sitä mieltä, että Kiri voisi vaikka samantein lähteä kotiin, kun sen meille "hoitoon" hain ja niinhän se sitten koko pitkän viikonlopun ärhenteli ja purisi Kirille. Kisapäivänä Elvi jäi hoitoon ja Kirin kanssa käytiin pyörähtämässä 10 rv:n ja HYL:n verran radoilla. Saatiinpa siis uutta intoa ja lähdetään heti tulevana viikonloppuna uudestaan koettamaan onneamme Kotkaan, siellä en ole vielä koskaan ollutkaan kisaamassa.

Elviira ja Kiri

Elviiran kanssa ollaan edelleen jatkettu fyssarilta saamiamme kuntoutusohjeita, rangan venyttelyä, painonsiirtoja ja lihasjumppaa. Reilun viikon päästä pääsemme näyttämään tuota tapausta taas fyssarille ja kovasti olisi toiveissa, että Elvi saisi aloittaa kevyesti taas agilityn, mutta realistina olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen, että sairasloma saattaa kestää jopa loppuvuoteen. Metsälenkkeilyä on myös harrastettu ja oikeastaan Helsingin trimmausreissua lukuunottamatta Elvi on lenkkeillyt koko ajan vapaana, minkä avulla olen siis entisestään edesauttanut sitä, ettei mikään paina mihinkään suuntaan, jolloin liike ja ranka pysyvät mahdollisimman vapaina ja luonnollisina.