Aamutreenit

Tänään käytiin tyttöjen kanssa hallilla treenaamassa lähinnä Elviiran huomisia kisoja silmälläpitäen. Een kanssa treenattiin muurin kulmia ja kepeille takaaleikkausta sekä tietenkin tehtiin vähän radanpätkää.

Ilman irtopalikoita muurin päällä, Ee ottaa aika räikeästikin vauhtia muurista, mutta palikoilla ei onneksi enää kolise. Yllätyin ihan, miten hyvin Elvi kuitenkin ollaakseen oma itsensä hyppää vinossakin kulmassa muurin. Tämä vain vahvisti siis sitä, että muuri ei ole se meidän ongelma, vaan ongelmana on se, mitä muurin jälkeen tapahtuu. Tai ylipäätään hypyn jälkeen. Jos hypyn jälkeen on käännyttävä enemmän kuin 90 astetta, rimat/muurin palikat lentelevät tein mitä hyvänsä. Koitettiin vaikka mitä (eri ohjaustekniikoita, erilaisella liikkeellä, staattisella lelulla, mun käden/kropan asentoa vaihtamalla), mutta silti 70-80 prosentissa hypyistä muurin palikat lenteli. Täytyykin ottaa seuraavalla kerralla kamera mukaan, niin saa videota kommentoitavaksi, jos minä en vain huomaa jotain juttua. Joka tapauksessa hyppytekniikkakoulutus on kyllä seuraava ihan ehdoton koulutus Elville.

Kepeille treenattiin takaaleikkausta namikupilla (eli siis lelulla) ja hyvin toimi. Ensimmäisellä kerralla taas Ee jäi katsomaan, miksi vaihdan puolta, tai siis vilkaisi nopsaan ja jatkoi pujottelua, mutta sekin tapahtui vain kerran. En kuitenkaan vielä luota tuohon niin paljoa, että sitä uskaltaisi kisoissa käyttää, mutta josko seuraava vaihe olisi tutustuttaa se ratatreenissä vauhdissa tehtäväksi jutuksi.

Elvillä oli ihan hurjan paljon virtaa ja sairaalloisen kova vauhti päällä tänään, joten ihan siitä ilosta otettiin melko suoraviivaista ratatreeniä. Hihkuin riemusta, kun Ee meni a:n täysiä ja juoksi loppuun asti, olisiko siis kontaktikoulutuksella ollut vaikutusta! (Ollaan kesän aikana siis tehotreenattu juoksukontaktia) Kaikki putketkin menivät vauhdilla (suora, u ja s) ja olen superylpeä siitä, että Elvi on alkanut edes vähän lukemaan rataa ja hakee seuraavaa estettä oli se sitten aita, putki tai joku muu melkoisella innolla. Testattiin muutamia vähän enemmän treenattuja ohjauskuvioitakin tuossa samalla vauhdikkaalla radanpätkällä ja todettiin, että takaaleikkaukset alkavat pikkuhiljaa toimia ja sylkkärit ei vaan ota tuulta alleen. Mietintämyssyä taas syvemmälle päähän jälkimmäisen kanssa. Mutta ihan hyvällä fiiliksellä huomisiin kisoihin, tulos tavoitteena! :)

Sagan kanssa otettiin hallissa tokoa. Seisominen on toooooosi vaikeaa. Heti kun liike (käden tai mun) pysähtyy, takapuoli ottaa maahan. En siis ehdi edes naksuttaa sille oikeasta toiminnasta. Olenkin nyt tehnyt sitä, että peruututan Sagan istuma-asennosta seisomaan ja palkkaan hurjasti, en vain tiedä, onko tuollaisella metodilla mitään toimivuutta pitkällä tähtäimellä... Perusasento toimii jo hienosti, sivulle tulossa Saga tarvitsee siis käsiohjauksen, mutta selkeästi on jo tietoinen siitä, mihin suuntaan pitäisi yrittää sillä sivu-käskyllä. Itse perusasennossa siis neiti voisi istua täältä ikuisuuteen tuijottaen minua (katsoin sitten Sagaa tai eteenpäin), LOISTAVAA! :) Seuraamisessa tulee olemaan suuria ongelmia oikean seuraamispaikan kanssa, tuo on niin jumalattoman matala, että minun on miltein mahdoton pitää kättä oikeassa paikassa niin, että pystyisin vielä kävelemään normaalia askellustakin. Sekin täytyy muistaa huomisella tokotunnilla kysyä seisomisopetuksen lisäksi, minkälaisella vauhdilla/askelpituudella minun täytyy kävellä seuraamisessa esim. tokokokeessa, saako siinä siis mennä koiran koon ja vauhdin ehdoilla vai kunhan se näyttää normaalilta kävelyltä. Tai sitten vain pohdin liian vaikeasti näitä juttuja :D

Saga teki myös agia, putki on superkiva, koska sen jälkeen saa namia!! Jee!! :) Aitakin mennään vauhdilla, mutta alittaakin voidaan se aidanrima, kun ne aidan ei kuitenkaan ihan niin jänniä ole.. vaikka niistäkin saa namia. Puomi on myös Sagan mieleen ja sujuu tasaisen varmasti. Intoahan tuo puhkuu agikentälläkin, vaikkakin sellaista hallittua intoa Eeviin verrattuna. Namin perässä kun tuo skotinpoikanen tekee mitä tahansa. Lelusta ei innostu lainkaan ja ymmärtäähän sen, kun ei olla juurikaan leikitty tahi tehty mitään muutakaan. Tänään koitti vähän innostua Elvin superpallon kanssa, mutta heti kun kehuin, pallo tipahti ja Saga juoksi viereeni tuijottamaan kulmakarvojensa alta "Missä se nami???" :D Hauska pieni agilitymaskotti tuosta kyllä vielä joku päivä tulee. Ainakin treenaaminen on varsin viihdyttävää ja rentouttavaa tosikko-Een vastapainona.

Saga on kyllä mahdottoman hyvin sisäistänyt tuon naksuttelun ja huomasin eilen illalla temputtaessani likkoja, että Elvikin on opettamatta alkanut reagoimaan naksuun. Niin siitä pitikin vielä mainita, että viikonloppuna onkin sitten luvassa tyttöjen ensimmäisen yhteistempun debyyttiesitys tässä blogissa ;)