B & W

Black & White

Kisatauon ja töidenpaljouden vuoksi Elvin elämä on jäänyt vähän vähemmälle raportoinnille, vaikka ollaan treenailtu ja touhuiltu vaikka ja mitä. Tänä viikonloppuna tarkoitus oli lähteä kahdestaan Elvin kanssa Lahteen, mutta suunnitelmien muutosten ansiosta jouduinkin lähtemään yksin. Josko juhannusviikonloppu ja sitä seuraava agirotuviikonloppu lieventäisivät vähän tätä eroahdistusta Elvistä, kun lähdetään peräkkäisiksi pitkiksi viikonlopuiksi viettämään laatuaikaa kisakentille ja muihin maisemiin :)

Lukaisin koiramme-lehden pari päivää sitten ja totesin, että vaikka tykkään rotutuotteista, on oma keräilyni varsin maltillista siinä esitettyihin himokeräilijöihin verrattuna. Vaikka mukaan laskettaisi ne posliiniesineet, joista haaveilen tai ne hankinnassa olevat ruokakupit tai t-paidat. Pitihän sitä nyt kuitenkin napsaista kuvia muutamista omista "keräilyesineistä". Sanottakoon, etten ole nirso sen suhteen, miten merkityksellinen tai kallis joku rotutuote on. Monien tavaroiden takana on hyvä tarina ja ne ovatkin muistoja ystävistä ja matkan varrella tapaamistamme ihmisistä.

Metallinen naulakko

Kalenteri

Lomonosovin skotti

Kinder-yllätys

Puunaulakko

Puutarhapatsas

Fanijuliste ja pinssi

Tarroja jokaista kokoa

Näiden lisäksi on siis paljon vaatetta ja muuta pikkutavaraa, mukeja ja muita... taitaa niitä sittenkin löytyä jo aika paljon.

Hyppytekniikkakoulutukseen, mars!

Jee! Saatiin paikka elokuulle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutukseen. Mennään Valkeakoskelle. Koitin etsiä, jos olisin löytänyt Alatalon Vapun vapaata koulutusta mistään, mutta ei ole viimeisen vuoden aikana onnistuttu pääsemään mihinkään, joten päädyin siihen, että eihän se ole siitä kouluttajasta kiinni, vaan siitä itse opista. Itsehän sitä täytyy harjoitella ja treenata joka tapauksessa annettujen ohjeiden ja neuvojen kautta parempaan kuntoon.

Rimojentiputteluunhan hyppiskoulutuksella ei Elvin kohdalla ole juuri vaikutusta, sillä se on todettu, että osaahan tuo hypätä. Rimat lentelevät sen kiireen ja kuumumisen ansiosta. Mutta siihen, miten pienen töppöjalkaisen, kokoonsa nähden raskasrakenteisen koiran kroppa kestää hyppimistä, hyppytekniikkakoulutus varmasti vaikuttaa.

Jes, innolla jo odotan tuota koulutusta :)

Jos joku muukin innostuu, niin nopeimpia ainakin sopii mukaan vielä: http://www.walkeakoskenagility.net/tapahtumat.htm

Tampereen kisat

Ratapiirros on lievästi sanottuna ahdas, todellisuudessa oli kyllä enempi tilaa, mutta kunhan idea käy selväksi. Käytiin siis Tampereella Takkujen iltakisoissa 6.6. Tarjolla oli agi ja hyppyrata, joista tehtiin vain agirata (että ehdin vielä yöksi töihin!). Rata oli todella suoraviivainen ja sisälsi kaikennäköistä estettä. Ylläri oli, ettei radalla ollut lainkaan puomia.

Ohjasin alun vasemmalta, kutsuin 1-hypyn yli, heitin takaakierrolle, takaaleikkasin aalla. Sieltä sitten oikeaa puolta jatkettiin, heitto vitosen takaakierrolle, "saksalainen" vitosen ja kutosen väliin, heitto kutosen takaakierrolle ja putkeen. Jatkoin ohjausta oikealta puolelta. Jäin about 8-hypyn kohdalle lähettämään Elvin kepeille ja sen vauhti oli aivan älytön, siis todella typerän kova ja Elvi sukelsi toisesta välistä sisään, korjaus ja sitten taas mentiinkin. Kävin saattamassa okserille, sillä muuten rimat olisivat ihan varmasti lentäneet, kun siellä edessä ei ollut enää mitään. Hyppäsi ihan mukavasti, eikä edes rimaa hipoen. Keinulla Ee hätäili, ei tehnyt lentokeinua, mutta selvästi turhautui, kun keinu kääntyi hitaasti ja örisi jotain mennessään. Juoksin samaa matkaa renkaalle, ettei tulisi ohijuoksuja, mutta niinhän siinä kävi, että väljä rengas vaan kutsuu töppöjalkaa hyppäämään matalammalta sivusta. Elvi takaisin ja renkaan läpi. Loppuradan ohjasinkin sitten oikealta puolelta, vaikka putkelle oli kannattanut ennemmin takaa- tai edestäleikata, mutta Een kanssa ehtiin hyvin juostakin.

Tuloksena siis aliaikakymppi. Etenemä oli joku 3,4m/s, mutta tokihan siellä jumitettiin korjaamassakin. Parhaiten ohjauksellisesti onnistunut kohta Eellä oli ehdottomasti tuo 5 ja 6 aidat, jossa kovin monelle muulle tuli hylkäys, kun ohjasivat koiraa kokonaan oikealta puolelta tai ajoittivat ohjauksensa väärin. Mineissä tuli vain kaksi tulosta, ykköselle yliaikanolla ja Elviiralle tosiaan se kymppi, joten päästiin siitä hyvästä palkinnoillekin. Käytiin siis tuolla kisoissa kuluttamassa Takkujen lahjakortti, mutta saatiinkin toinen (puolikas tosin) takaisin ja lahjakortti Mustiin & Mirriin.

Elviira ei ole vieläkään suoraviivaisten ratojen koira (joo, treeniä), eikä todellakaan yhden startin koira, mutta hei, ei sentään tullut hylättyä, eikä yksikään rima lennellyt saati tullut kieltoa.

Treenattavaa näistä kisoista: suoraan eteneminen ja väljä rengas. Onneksi kesäseuramme kentällä on vielä väljempi rengas, joten eiköhän tuosta jälkimmäisestä selvitä kesän aikana :) Niin ja kepeille pitää tehdä enemmän avokulman vauhtilähetyksiä.

Nyt ei päästäkään vähään aikaan kisoihin. Seuraavat, joihin ehditään, ovatkin vasta juhannuksena Kaarinassa. Viisi starttia tuolloin ja seuraavana viikonloppuna siitä onkin jo Agirotu-viikonloppu, kylpylähotellimajoitus ja 6 starttia, mahtavaa seuraa ja toivottavasti auringonpaistetta!

Westie rotumestari 2012

Nokian kisat olivat tosiaan epäviralliset westieiden rotumestaruuskisat agilityssa. Muiden epäonnen ja vähäisen osallistujamäärän ansiosta Elviira pärjäsi kisailussa aliaikavitosillaan sen verran hyvin, että sijoittui ensimmäiseksi ja on näinollen

Agilityn Westie rotumestari 2012

Palkinnoksi saatiin siis jo paikanpäällä Fitdogin palautusjuomajauhetta ja postitse saadaan jälkikäteen Lempimuonan lahjakortti. Tänään syötiin siitä hyvästä jäätelökakkukahvit ja Ee sai juustoa, jäätelö kun ei maistu tuolle neidille. Olen kyllä superylpeä pikkuneidistä, olipas kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu :)

Näyttely

Tänään oli Elvin suuri päivä, nimittäin näyttelypäivä. Mäntän näyttely oli siis kyseessä ja tuomarina Maija Mäkinen.

Arvostelu:

Häntä heiluu :)

"Feminiininen narttu, joka antaa matalan vaikutelman. Hyvät pään mittasuhteet, mutta kuono saisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Toivoisin tummemmat silmät. Oikea purenta, mutta puuttuu paljon välihampaita. Pysty lapa, lyhyt olkavarsi, pitkä lanne, niukasti kulmautunut takaa. Laadultaan erittäin hyvä karkea karva, mutta ei tänään parhaassa trimmissään. Liikkuu reippaasti, mutta kapeasti edestä lyhyellä askeleella, voimattomasti takaa. Hyvä temperamentti, esiintyy hyvin."

Mikään ei siis päässyt yllättämään arvostelussa (tosin ihmettelin kyllä miten sai katsottua mitään Elvin liikkeitä, oli meinaan jos jonkinmoista laukka-askelta, remmiriehuntaa ja muuta hyvää käytöstä...). Ja onhan siellä melkein pari kehuakin :) Tärkeintähän tietysti tässä oli se, että laatuluokaksi tuli HYVÄ eli keltainen nauha, tavoite saavutettu ja bileet pystyyn!

Tuomari sanoi hieman pettyneellä äänensävyllä, että laatuarvosteluksi täytyy antaa tänään hyvä. Kun sain nauhan ja arvostelun käteeni, lähdin innosta pomppien ja kiljuen pois, olihan Elviira saavuttanut tavoitteensa. Tuomari katsoi perääni teltan takaa hieman kummeksuen ja oli sihteerille tokaissut jotain siitä, että Elvi taitaa olla käyttökoira :D

Muutamia kuvia vielä tähän loppuun, viimeisen trimmauksen puutteesta  johtuen, ei todellakaan alettu kaljusta koirasta ottamaan mitään poseerauskuvia. Tai no, poseeraahan Elvi hienosti tässäkin kuvassa pöydällä ♥

Vasemmalla oikea avoimen luokan westienarttu, oikealla käyttölinjainen Elviira-westie ;)

Nokian kisat

Tänään satoi pääasiassa vettä koko päivän ja oltiinkin sen kunniaksi sitten kuusi tuntia ulkona kolmen startin kisoissa Nokialla. Tunnelma oli mukava ja oli yllättävän lämmin, vaikka välillä tuli oltua ihan läpimärkä. Osallistuttiin pitkästä aikaa kolmeen starttiin, ensimmäinen oli hyppis ja kaksi muuta agirataa. Hyppiksellä ja toisella radalla osallistuttiin myös Elvin kanssa Westieiden rotumestiksiin :)

Tuomarina oli Harri Huittinen, meille uusi tuttavuus, mutta todella mukavia ratoja olikin tehnyt. Hyppis oli sellainen "jos ei tämä mene, ei ole mitään asiaa olla kakkosissa" ja menihän se, lukuunottamatta alkua, koska toin Elvin liian aikaisin kentän laidalle. Elvin piti startata toisena, mutta luokkanousijoita olikin kolme ennen meitä, joten Elvi veti sitten kierroksia ennen rataa. Ja vielä kun päästiin radalle, ajanottaja tuli kuivaamaan ajanottolaitetta ja Elvi joutui olemaan käskyn alla sivulla liian pitkään. Varasti siis lähdössä ja jätti ensimmäisen aidan hyppäämättä (juoksi läpi) eli rimasta vitonen, muuten rata menikin sujuvasti. Elvi ei pöljäillyt, teki kaiken rauhassa, hyppäsi okserin (!), pituuden ja renkaankin ongelmitta ja kepitteli tietysti. Oli ihan hauskaa ja löysä aikakin alittui kevyesti. Sijoitus kolmas.

Toisena ratana oli agirata, keskivaiheilla oli kohta, jossa olin ihan varma, että Elvi tiputti kaksi rimaa, lopetin tämän takia ohjaamisen ja seuraava a:n jälkeinen perjättö oli myöhässä ja Elvi laskeutui okserin kauemman riman päälle, kun ei saanut kunnon hyppypaikkaa. Tälläkään radalla ei ollut muuta ongelmaa ja toiseksi viimeinen puomi oli TÄYDELLINEN. Elvi juoksi alakontaktin maahan asti tukevasti ja vauhdikkaasti, ilman mitään ponnahdusta. Olin superylpeä :) Tuloksia huudeltaessa Elvi olikin saanut vain vitosen (okserilta) ja olin ihan shokissa, sillä olisin voinut lyödä isoistakin rahoista vetoa, että kaksi aitaa tipahti ennen okseria!! No, joka tapauksessa sijoitus toinen ja oltiin tyytyväisiä (vaikka hieman jäi kaihertamaan, että jos en olisikaan lopettanut ohjaamista..)

Kolmannelle radalle mentäessä Elvi oli jo ihan poikki, märkä ja rauhallinen. Toisena esteenä oli puomi ja känkkäränkkäväsynyt Elvi ei todellakaan tehnyt mitään täydellistä puomia, vaan hyppäsi surutta alakontaktin yli (kieltämättä sivuirtosin reippaammin kuin ennen). Tämän jälkeen jätin TAAS ohjaamatta ja Elvi meni aidan ohi ja hyppäsi jo seuaavan, joten hyl. Tehtiin rata kuitenkin loppuun, pari aitaa tippui matkalla, mutta muuten ei ongelmia. Ihmeen hyvää työskentelyä kaikilla radoilla Elviksi. Ee irtoili kivasti ja teki itsenäistä työtä, eikä kertaakaan käynyt puremaan, ei radalla eikä radan jälkeen! Ensimmäisen radan päätyttyä sain jopa lipaisun poskelle, kun nostin Een syliin :D

Ei noustu siis kolmosiin, mutta ainakin saatiin tulokset aikaiseksi westieiden rotumestistä varten ja päästiin palkinnoille ;) Ja kaikilla radoilla oli enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Tykkäsin siis kamalan paljon sateesta ja Elvistä tänään, kisoissa oli kivaa :)

Paras palkinto oli (suklaalevyjen lisäksi tietty) Fitdogin palautusjuomajauhepurkki! Olenkin jo pidemmän aikaa halunnut testata tuota, mutten ole raaskinut ostaa. Ainakin maistui kisapaikalla Elville oikein hyvin, joten tämä otetaan jatkossakin mukaan kisoihin. Tämän törpön Elvi sai siis rotumestaruuskisojen osallistumispalkinnoksi Harrastavilta Westieiltä, suurkiitos siis sinnepäin :)

Sadetta! Jee!

Pieni paniikki iskee huomisen näyttelyn vuoksi. Elvi ei päässyt viimeiseen trimmiinsä eli jouduin itse sen trimmaamaan. No, selkä on siitä hyvästä laikukas (niskassa ja toisessa kyljessä ei lainkaan pohjavillaa, vaan pinkki/musta iho paistaa kirkkaasti läpi). Muualla onkin sitten ihan järjettömän paljon karvaa ja en osaa tehdä sille mitään. Viikko sitten rintakehä oli täydellinen, nyt se rehottaa siellä täällä karvoja, jotka eivät tietenkään ole kypsiä irtoamaan. Tassut on oudon muotoiset ja niitä pitäisi vielä saksia. Kauttaaltaan pieni valkoinen on auton alla hyörimisestä musta ja rasvainen. Apuva!

Huomenna toivottavasti sataa vettä ja koska näyttely on ulkona, toivon, että jo sateen takia Een tukka saa armoa. Täytyy ehkä käydä varmuudeksi vielä ulkona tanssimassa sadetanssia huomista varten ;)

Tänään lähdetään vielä Nokialle sateeseen ja myrskyyn kolmen startin agikisoihin. Westieiden rotumestikset kisaillaan yhdellä hyppy- ja agiradalla, listojen mukaan neljä westiä mukana mittelöissä, joten Elvin tavoite on sijoittua vähintään neljänneksi tuosta porukasta :) Hyvillä mielin lähdetään kyllä sateesta ja myräkästä huolimatta kisaamaan, Elvi kun on säänkestävä plus että säätila voi hieman hillitä sitä kuuluisaa agilityraivoa!

Skottiset

Saga pääsi moikkaamaan vierasta skottipoikaa tänään. Ei nähty skottileikkiä, Saga äksyili alkuun kuin parempikin mini-Elvi. Ja sitten kun Saga olisi lähtenyt painiin, Pomoa pelotti jo niin paljon, ettei se kyennyt edes istumaan Sagan vieressä.

Hämmentävintä Pomon ja Sagan kohtaamisessa oli niin radikaali kontrasti terveen ja sairaan koiran välillä. Pomo on iso, aktiivinen, intoa täynnä oleva liikkuvainen, suoratukkainen skotti. Saga on pieni, apaattinen, kiharakarvainen ihmettelijä. Asia, jota en myöskään ole huomioinut aikaisemmin on Sagan korvien asento, se ei pidä niitä ikinä skoteille tyypillisesti pystyssä. No, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässäpä siis muutama kuvanen.

Pomo ja Saga

Säkäkorkeusero melkein 10cm, painoero yli 5kg

Vasemmalla oikea korvien asento, oikealla Sagan versio. Istuvina muuten koirat näyttävät melkein sopusuhtaisilta ;)

2 x Sagan pää = Pomon pää

Molemmilla leikatut kesätukat, hieman eriainen karvanlaatu (ja huomatkaa jälleen korvat, on ne niin erit!)

Janakkalan kisat

oli ja meni.

Tuomari oli uppo-outo ja niin oli radatkin. Jotenkin en tykkää itse, kun radat on tönkösti tekemällä tehtyjä ja kaikki löytyvät esteet tungettu yhdelle kentälle. Eli kahdella agiradalla oli kyllä sitten jos jonkinmoista suoraa, muka-ansaa, estevariaatioita ja hyppykulmia. Enkä siis nurise nyt siitä, että radoilla olisi ollut mitään vaikeaa, vaan siitä, ettei siellä (omasta mielestäni) ollut mitään ideaa tai toisin sanoen punaista lankaa.

Elvi sai ensimmäiseltä radalta hylätyn. Meno oli alusta asti nihkeää (rata oli siis melko lailla kentän päästä päähän suoraa juoksua edestakaisin). Varsinkin pidemmissä esteväleissä tunsin, miten Ee kävi, ilman hampaita tosin, lähestymässä jalkaani ennen kuin irtosi esteille. Eka radalla tuli lentokeinu (3. este) tai melkein ainakin sellainen. Pöytä oli ylläriesteenä ja koska sitä ei olla Elvin kanssa tehty, meni aika "herran haltuun"-osastolla ja ylös-käskyllä. Ee pysähtyi tosin inasen ennen kuin hyppäsi pöydälle, mutta en usko, että siitä olisi virhepisteitä tullut (hylätty tulos oli siis jo siinä vaiheessa alla). Renkaalle, kepeille, tuolle mystiselle pöydälle ja keinun odotukselle vaatii siis ehdottomasti käskytyksen, ei siinä mitään, kunhan vain itse muistaisi...

 Rimoja ei muistaakseni lentänyt tällä radalla, eikä edes muurin palikat. Ja muurin jälkeisestä toiminnasta olinkin erityisen ylpeä. Nimittäin rata kulki niin, että sen kolmantena esteenä olevan keinun jälkeen oli muuri melkein 90 asteen kulmassa. Muurin jälkeen tarkoitus oli palata keinun vieressä olevalle aalle, mutta ehkä kahden-kolmen metrin päässä muurista oli suoran putken pää (putki siis kontaktiesteiden suuntaisesti). Eli ei mikään järin kutsuva putken pää, mutta ei myöskään sokkokulma. Sanoin suureen ääneen ennen rataa, kun monet maksikoirat sujahtivat muurilta putkeen, että "Ei meidän Elvi tuommosia tee, sehän on putki!", mutta sinne kun mentiin ja minä lähetin Elvin muurille, jäin itse melko taakse valssaamaan niin superhypermahtavanhieno Elvinen haki kyselemättä putken!!!!! Olin niiiiiiiiiiiiiin ylpeä siitä, sillä oikeasti putket ovat vaan olleet meille se pahin este jo niiin kauan!!!!! Olisihan Elvi siis kääntynyt siinä kohdassa, jos olisin a) tajunnut kutsua aikaisemmin äänet päällä tai b) olisin tehnyt persjätön, mutta kun ei meidän Elvi niin ei. Meinasi kyllä sydän pakahtua, kun neiti kipitti putkeen, loistokoira! :)

Toisella radalla meno oli niin ikään tahmeaa (suorilla), mutta Elvin irtoaminen käännöksissä aidoille oli hämmentävää. Jäin siis monien, monien metrien päähän sohimaan ja siellä se terriäinen vain pomppi menemään. Tältä radalta saatiin 15 virhepistettä.

Kepeiltä tuli pitkästä aikaa vitonen, piirsinpä oikein kuvankin minkä vuoksi. Ohjaajan linja sinisellä (valssi ennen keppejä), koiran linja punaisella (valssin ansiosta). Muut vitoset tulivat varmaan niistä miljoonista kielloista, mitä Elvillä oli. Vaikka tuo peto irtoaakin, eteneminen puuttuu ja se haittaa hieman tuota harrastusta.

Ei siis todellakaan noustu kolmosiin, muttei todellakaan jäänyt mikään hyvä mielikään näistä kisoista. Kuten jo alunperinkin sanoin, turhat kisat. Olisinpa tajunnut sen ennen ilmoittautumista.

Treenattavaksi jäi nyt ihan vakavissaan eteneminen ja takaa ohjausta on harrastettava enemmän ja enemmän, vaikka yllättävän mukavasti tuo kestää takaaleikkauksen, muille kuin putkille (ja niille en halua sitä opettaakaan takaaleikattavaksi, siis varsinkaan suorille putkille, sillä se on vain ja ainoastaan epäloogista koiralle tai vähemmän yleistääkseni, Elvi-koiralle). Ja etenemishässäkän lisäksi hiljainen keinu ja pujotteluansat. Ai niin ja ehkä sitä pöytääkin voisi ottaa kerran tahi pari ennen seuraavaa shokkirataa ;)

Mutta jos Elvin meno oli tahmeaa radoilla niin on se kyllä sanottava, ettei oma lyllerrykseni sen parempaa ollut. Jalat eivät liikkuneet mihinkään, vaatetta oli liikaa päällä, aurinko paistoi, Elvi ärsytti tulemalla liian iholle ja rataprofiilit eivät miellyttäneet. En siis todellakaan ollut henkisesti psyykannut itseäni ja Elviä voittamaan ja kyllä sen vaan huomaa. Onni on kuitenkin siis se, että päästään rotumestiksiin kakkosluokkalaisina, jes!

Muuta koiratoimintaa tänään olikin sitten Elvin ja serkkuni pyreneittenmastiffiuroksen kohtaaminen (sanotaanko näin, että Ee ei ihan arvostanut tätä ystävyyttä ;) ja kotopuolesta tullut kuvaviesti. Naapuriin on muuttanut joku ällöttävä...

Match Show Jämsänkoskella

Käytiin Elviiran kanssa näyttelytreenien päättymisen kunniaksi mätsärissä naapurikunnassa tänään. Treeniä tuli pienten riehuvien koirien kanssa samassa kehässä kävelystä. Kerran Elvi katsoi jäätävästi taakseen ja murahti, muuten kulki hienosti ja yhteistyökykyisesti, vaikka olikin sekä minun että koiran mielestä ihan älyttömän tylsää! Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli urosparsoni, Ee sai punaisen nauhan. Punaisten kierroksella Ee:llä oli vastassaan puunattuja näyttelykettiksiä ja vaikka mitä muuta, mutta (ei ehkä ihan meidän makuun olevan) tuomarin silmän mukaan Ee oli westieille kunniaksi ja sijoitti Een neljänneksi. Paras mätsäritulos ikinä ;) Palkinnoksi keltainen... siis kyllä, keltainen, näyttelytalutin ja kirjavaakin kirjavampi onnettomilla muovisoljilla varustettu pentu/pikkukoiran kangasvaljaat.

Elvi oli yhtä pettynyt kuin Lempäälän kisoissa, joissa voitettiin pelkkä lahjakortti (ei siis MITÄÄN Elville), vaikka voitettiin luokka. Silloin käytiin pikaisesti ostamassa kangaskonglelu, nyt tyydyttiin syömään autossa eilisestä taskuun jäänyttä makkaraa. Ei sillä, mitään palkintoa tai sijoitusta emme menneet hakemaan, kokemusta sitäkin enemmän, mutta ymmärtäähän toisen harmistuksen, kun kerran voitti jotain.

Tavattiin westieihmisiä, joiden westie tosin oli kotona, ja kehuivat kovasti Elvin karkeaa turkkia. Karkeahan se onkin, superisti karkeampi kuin koskaan ennen (kiitos Hilkka!), nyt vaan harmillisen ylipitkää, joka toivottavasti korjaantuu ensi viikon trimmin myötä näyttelyyn mennessä :)

Sitten vielä agilitykisapurnaus loppuun. Nimittäin Elvillähän on nyt viikonloppuna Janakkalassa kisat. Luokkanousumahdollisuus molemmilla agiradoilla. Mutta eihän Elvi saisi nousta kolmosiin. No, miksi ei? Siksi, että westieiden rotumestikset järjestetään Nokialla 2.-3.6. ja sinne olisi päästävä vielä kakkosluokkalaisena kisaamaan lauantaina, sillä 3. päivä sunnuntai on pyhitetty sille näyttelytuloksen metsästykselle jo. Eli Janakkalan kisat on periaatteessa turhat. Ei sillä, että Elvi olisi koskaan aikaisemminkaan osoittanut merkkejä siitä, että kahmisi noita nollia tuosta noin vaan ja joka kisoissa, mutta pitäähän sitä jo vähän valmiiksi päästä purnaamaan ;)