Käytiin tänään treenaamassa pikkutreeni Elvin kanssa kauppareissun ohessa. Ollaankin pidetty koko viikko agilityvapaata kisaputken jälkeen ja molemmat oltiinkin hyvillä fiiliksillä kentällä. Ostin Agirodusta Elville uusia (pehmo)leluja ja tänään otettiinkin kentälle mukaan yksi niistä, matalasti mörisevä vinkulelu. Se kesti kaksi palkkausta, jonka jälkeen vanut lentelivät pitkin poikin kenttää ja Elvi juoksi ympyrää innoissaan, kun oli saanut suolestettua pehmon... Vinku sentään pysyi vielä sisällä, joten palkkaustakin kyettiin jatkamaan.
Tehtiin alkuun keinua pitkällä lähetyksellä, eikä tuon malttamisessa ole mitään vikaa, kun ollaan kotikentällä kahdestaan ja sillä on tilaa tehdä keinua. Juoksee nätisti päähän asti ja odottaa, kunnes tuo on rämähtänyt ja sitten jatkaa matkaa. Täytyy siis treenata keinua yliviritettynä ja mielellään seurassa (ja kovassa vedätyksessä), että siihen saisi sen kisahuudon Elville päälle, muutenhan tuota estettä on turha treenailla, kun kerran toimii.
Otettiin keinun lisäksi vielä U-putkea pimeään kulmaan lähetyksillä ja käännöillä oikeaan suuntaan (eli kun olen Elvin oikealla puolella, kun se menee putkeen, se myös kääntyy putkesta oikealle tullessaan sieltä ulos). Elvillä on hirvittäviä vaikeuksia luottaa siihen, että kun lähetän sen pimeään putkeen, en katoa minnekään. Kääntyi kyllä hienosti aina oikeaan suuntaan ulostullessaan. Eli Elvin perus putkiongelmaa, josta ollaan päästy ns. perusputkissa eroon treenillä. Pimeään putkikulmaan auttanee sama asia.
Treeni meni siis vallan hyvin, viihdyttiin ehkä vartin verran hiostavassa kuumuudessa kentällä treenimässä ja leikkimässä, jonka jälkeen Elvi kävi vielä uimassa onnellisena. Tuo on kyllä niin idyllinen paikka tuo tämän kesän treenikenttä, kun vieressä on järvi. Kelpaa vesipedon treenata!
Lähdettiin perjantaina aamusta Kuopion suuntaan vuoden 2012 agirotuun. Autoon pakattiin tiiviisti kolme ihmistä ja kolme koiraa, Elvi, Hilma ja Zofi-tolleri. "Pienen" kiertomatkailun ja lossiajelun kautta löydettiin kylpylä-hotelliimme, jota ei voi muuta kuin suositella. Mahtava paikka, koirat saivat olla mukana ja ehdittiin kylpylän altaisiinkin lillumaan, saunomaan saunoihin ja jopa viimeisenä päivänä vesijumppaan!
Perjantaina oli vielä iltapäivällä/illalla vuorossa kaksi virallista agistarttia koko porukalla. Elvi ja Hilma kakkosissa, Zofi kolmosissa. Koko viikonlopun numerot saatiin yhdellä kerralla ja sitten kataloogia seuraten kierrettiin minuuttiaikataululla neljän kentän ympärillä koko viikonloppu. Melkein kaikki radatkin saatiin videolle, Zofin yksi startti jäi kuvaamatta, kun kuvaus oli nakitettu jollekin ulkopuoliselle kuvaajalle.
SERTI-Elviira!
Elvin ensimmäinen startti oli Sami Topran rata, jossa oli kakkosluokan radaksi mukavasti mutkaa ja tekemistä, ei siis lainkaan pelkkää suoraa. Niinhän siinä sitten kävi, että Elviira hämmästytti täysin ja nappasi ensimmäiseltä radaltaan nollan aliajalla, sijoittuen ensimmäiseksi. Tältä radalta saatiin siis kouraamme serti ja menolippu kolmosiin. Muutamassa kohdassa pari pelastusta, koska olin itse myöhässä, mutta eipä sillä, hyvin Elvin pää kesti vielä tässä vaiheessa kisailuja. Kontaktin alastulolla vedätin ja sehän kannatti, pientä örinää se pitää alakontakteilla, kun ns. juoksen karkuun, mutta yllättävän hyvin tulee mukaan ohjaukseen ahdistuksen jälkeenkin. Ja ahdistuksen ansiosta Ee siis juoksee suorallakin alakontaktit alas asti. Ketyt nukkuivat Elvin ekan radan aikana, joten hieno rata tuli videolle vasta tuosta puolestavälistä loppuun ;) Hyvä meidän Elviira!!
Hyppäri olikin sitten kolmosten ensimmäinen rata ja sieltä napattiin het toisella esteellä HYL, kun Elvi lähti "ODOTA"-käskyllä liikkeelle ja kuten kuvitella saattaa, en siis ihan ehtinyt ohjauksellani mukaan. Ei siinä, tehtiin kisanomaisesti kuitenkin rataa loppuun. Elvi lanaili tosissaan kolmevitosen esteitä menemään, mutta kyllä siellä pysyi muutamat ylhäälläkin. Kiire oli radan teema, sekä Elvillä (hyppyjen suhteen), että itselläni ohjauksen kanssa, mutta oli siellä hyviäkin paikkoja. Tykkäsin varsinkin Elvi kepittelystä ja putkille irtoamisesta. Tuomarina enkkulainen Lee Gibson.
Hilma otti perjantaina yliaikanollia ja Zofi hyviä hyllyjä. Ee pokkasi voitto- ja sertiruusukkeiden lisäksi Expertin lahjakortin ja pullaa :)
Elvi ja kisakenttä
Lauantaina oli taas kaksi virallista starttia, ensin avointen SM:ien karsintarata aamusta ja sitten myöhemmin iltapäivällä kansainvälinen rata. Minua ärsytti ihan järkyttävästi se, että luokkanousijoita pompoteltiin koko ajan "starttaatte ensin, eikun sittenkin viimeisenä, eikun ette te olekaan kolmosissa" -tyyliin koko ajan, mutta onneksi se ei vaikuttanut ratoihin. Muuten järjestelyissä ei ollut valittamista lainkaan.
Lauantain ensimmäisellä radalla Elvi toimi ihmeen mukavasti, alku sujui oikein hyvin, mutta sen huomaa Elvistä, että kun joku menee pieleen, siitä alkaa alamäki. Keinut oli hilkulla koko viikonlopun (paitsi perjantain eka radalla) ja oma ohjaukseni oli myöhässä melkoisen usein. Niin tälläkin radalla, minkä vuoksi Elvi lanailikin sitten taas todenteolla rimoja alas. Puomilla hidastin, joten ei mitenkään yllättäen vitonen puomin alakontaktilta. Tuloksena rv 25 (vaikka itse laskisin että 30), mutta joka tapauksessa, paljon :D Vauhti oli ihan kiva, 4,06m/s etenemällä. Tuomarina Katariina Virkkala.
Elvi haukkasi pienen palan pois...
Toisella radalla, kansainvälisellä siis, oli tuomarina taas Gibson, kontaktituomarina Jarmo Jämsä. Elvi aloitti oikein mukavasti radan, mutta edellisen viikonlopun ja viikon kisa/treenimäärä alkoi selvästi painaa ja Elvi oli väsynyt. Ei irronnut minnekään, edes sille puolen metrin päässä olevalle aidalle tai metrin päässä oleville kepeille ja lopussa kävi vielä äkäisyyksissään pohkeeseeni kiinni, joten ei vakuuttanut tämä rata sitten lainkaan. HYL ja hotellille nukkumaan.
Sunnuntaina oli sitten epävirallisten kisailujen vuoro. Ensin tehtiin Finnish agility open -rataa ja sen jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä westietyttöjen joukkueradallakin. FAO-radalla Elvin vauhti oli jotain about etanan luokkaa, mutta hauskin kohta oli, kun Ee tiputti riman. Siis tuo koira laittoi juostessaan silmät kiinni ja hyppäsi aidan suuntaan. Se ei siis edes katsonut mihin ponnisti. Ei sitä taida ihan hirveästi haitata, vaikka vähän sattuukin riman päälle laskeutuminen... pöljä Ee. Toinen vitonen otettiin sitten vielä aidalta puomin jälkeen, sillä nythän minä vedätin, mutta taas kuului se örinä alakontaktilla ja sieltähän se ahdistunut Elviira juoksi perässä, eikä hypännyt aitaa. Tuloksena siis kymppi ja sijoitus oli jossain siellä 17. tienoilla.
Joukkueradalle Elvi lähti toisena ja raivo oli päällä. Mukavasti se siitä huolimatta teki töitä, vaikka rimoja tippuikin. Tuntuivat vaan todella matalilta nuo 25 cm:n rimat kolmosten 35:iin verrattuna. Joukkueradan jälkeen sain viimeistään kiteytettyä sen, mitä Elville on seuraavaksi opetettava ja kerrattava; ennakoivat käännökset, okseri ja lähdössä pysyminen.
Kaikkinensa viikonloppu oli mahtis, löysin Elville kympillä Hurtan sadetakin (selän pituus 33cm ♥) ja uusia leluja tietysti myös. Matkaseura oli mahtavaa (seuraava reissu on jo suunnitteilla...) ja mun Elviirani on mini3-luokassa!
Sunnuntain palkintojenjakotilaisuudessa yksi väsähtänyt vauva
Nyt puolentoista viikon agiputken jälkeen pidetään pakkolomaa ainakin saman verran ja sitten taas treeniä, treeniä, treeniä ja kesäkisoja :)
Tässä on pitänyt kiirettä niin kisojen, treenien kuin töidenkin kanssa, että blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Onneksi se nyt korjaantuu juhannuskisa- ja agirotu-raporttien myötä. Juhannus vietettiin siis Turussa Hilman ja Elviiran kanssa ja käytiin TSAU:n juhannuskisoissa Kaarinassa Tuorlan tiluksilla viime vuoden tapaan.
Elvin
kanssa tehtiin perjantaina kaksi rataa. Ensin tehtiin agirata, jossa
muistaakseni (ai miten niin pitäis kirjottaa aina heti ylös, mitä
radalla tapahtui...) Elvi tiputti yhden riman ja toinen vitonen saatiin
siitä, kun minä kompastuin putken numeroon ja viittä vaille kaaduin itse
putken päälle eli koskin siis esteeseen. Historiallista, en nimittäin
koskaan ole ollut edes lähellä kaatumista agikentällä. Tuloksena kymppi aliaikaa ja sijoitus varmaan siellä jossain 6. kieppeillä.
Toisena
ratana hyppyrata, jossa testasin ihan huvikseni, miten Elvi
kisatilanteessa toimii kovassa vedätyksessä (ei siis tehdä
hyppärinollalla enää mitään kakkosissa). Muuten hyvä, mutta ystävämme
lana-Elvi jätti hyppäämättä okserin ja yhden aidan plus että juoksi
viimeisen aidan ohi, joten tuloksena 15 rv ja aliaikaa, sijoitus
tässäkin about samoilla kieppeillä kuin aikaisemmalla.
Hilma-vanhus
oli tällä hyppäriradalla perjantaina ja nollakoirana tekee aina
tunnollisesti sen nollan, mutta aikaa meni kolmisen sekuntia liikaa.
Lauantaina
tehtiin jälleen kaksi rataa ja aamulla sanoin tytöille, että vaikkette
ny mitään luvanollia sais, niin kyllä sitä saisi palkintosijoille silti
yltää (eikös agiin kuulu se koirien henkinen psyykkaaminenkin )
Ensimmäisenä
hyppäristartti. Elvin kanssa tehtiin vallan mainiota ja hienoa rataa,
kunnes minä jälleen mokasin. Kun en tajua, miksi olen nykyään alkanut
tehdä sellaista, että rataantutustumisessa päätän ohjauskuvion, niin
kuin tässä tapauksessa aidan jälkeen persjättö ja lähetys putkeen, mutta
sitten kun olen kisatilanteessa, vaihdan ohjauskuvion huonompaan ilman
mitään järjellistä syytä. Tässä tapauksessa otin siis Elvin
haltuunotolla aidalta putkeen, muuten hyvä, mutta tietäähän sen mitä
tapahtuu, kun minä huudan TÄSSÄ, kun Elvi on ilmassa. Rima alas ja
vitonen. Tämä on tätä! Aliaikaa ja sijoitus jälleen about 6.
Hilma
meni hyppärin myös ja jälleen nollana, mutta voi sitä aikaa! Yliaikaa
oli tällä kertaa 0,18 sekuntia, sijoitus 3. Mutta olihan sillä hauskaa :)
Agiradalta
löydettiin uusi treenattava keppijuttu Eelle! Elvin kun on
pujotteluvarma, mutta välillä tulee näitä uusia "ylläreitä". Tällä
kerralla ylläri oli se, että kepit menivät yleisöä (eli vieraita isoja
koiria) päin. Yleisö siis keppien lopusta about parin metrin päässä.
Elvi kepitteli hienosti, mutta kolmanneksi viimeisestä välistä kipaisi
rähähtämään koirille. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Ja puomilta
jostain syystä taas otettiin vitonen. Eli yhteensä kymppi aliajalla ja
sijoitus huvittavasti 1. Mini2:lla 3 kymppitulosta ja yksi vitonen,
kaikilla muilla HYL, joten nopein voitti.
Ja se "jostain syystä puomilta vitonen"-syy selvisi jälkikäteen saadusta videosta. Suora syy-seuraus sillä, hidastanko minä vai en Elvin ollessa puomin alakontaktilla. Testattiin tätä myös seuraavana viikonloppuna agirodussa ja ihan oikein, jos minä vähänkin epäröin tai jään odottamaan, Elvi hyppää, jos menen menojani, Elvi tekee hienon juoksukontaktin.
Juhannuskisojen video vielä tässä, kiitos Emilialle kuvauksesta :)
Että jopas on tottelevaisia tyttöjä, kun molempien kanssa käytiin palkinnot pokkaamassa :)
Katseltiin muutoin kolmosten kisailuja ja nautittiin kesästä niin Tuorlassa kuin Turussakin kiireettömissä tunnelmissa. Oli oikein hauskaa!
Kisatauon ja töidenpaljouden vuoksi Elvin elämä on jäänyt vähän vähemmälle raportoinnille, vaikka ollaan treenailtu ja touhuiltu vaikka ja mitä. Tänä viikonloppuna tarkoitus oli lähteä kahdestaan Elvin kanssa Lahteen, mutta suunnitelmien muutosten ansiosta jouduinkin lähtemään yksin. Josko juhannusviikonloppu ja sitä seuraava agirotuviikonloppu lieventäisivät vähän tätä eroahdistusta Elvistä, kun lähdetään peräkkäisiksi pitkiksi viikonlopuiksi viettämään laatuaikaa kisakentille ja muihin maisemiin :)
Lukaisin koiramme-lehden pari päivää sitten ja totesin, että vaikka tykkään rotutuotteista, on oma keräilyni varsin maltillista siinä esitettyihin himokeräilijöihin verrattuna. Vaikka mukaan laskettaisi ne posliiniesineet, joista haaveilen tai ne hankinnassa olevat ruokakupit tai t-paidat. Pitihän sitä nyt kuitenkin napsaista kuvia muutamista omista "keräilyesineistä". Sanottakoon, etten ole nirso sen suhteen, miten merkityksellinen tai kallis joku rotutuote on. Monien tavaroiden takana on hyvä tarina ja ne ovatkin muistoja ystävistä ja matkan varrella tapaamistamme ihmisistä.
Metallinen naulakko
Kalenteri
Lomonosovin skotti
Kinder-yllätys
Puunaulakko
Puutarhapatsas
Fanijuliste ja pinssi
Tarroja jokaista kokoa
Näiden lisäksi on siis paljon vaatetta ja muuta pikkutavaraa, mukeja ja muita... taitaa niitä sittenkin löytyä jo aika paljon.
Jee! Saatiin paikka elokuulle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutukseen. Mennään Valkeakoskelle. Koitin etsiä, jos olisin löytänyt Alatalon Vapun vapaata koulutusta mistään, mutta ei ole viimeisen vuoden aikana onnistuttu pääsemään mihinkään, joten päädyin siihen, että eihän se ole siitä kouluttajasta kiinni, vaan siitä itse opista. Itsehän sitä täytyy harjoitella ja treenata joka tapauksessa annettujen ohjeiden ja neuvojen kautta parempaan kuntoon.
Rimojentiputteluunhan hyppiskoulutuksella ei Elvin kohdalla ole juuri vaikutusta, sillä se on todettu, että osaahan tuo hypätä. Rimat lentelevät sen kiireen ja kuumumisen ansiosta. Mutta siihen, miten pienen töppöjalkaisen, kokoonsa nähden raskasrakenteisen koiran kroppa kestää hyppimistä, hyppytekniikkakoulutus varmasti vaikuttaa.
Ratapiirros on lievästi sanottuna ahdas, todellisuudessa oli kyllä enempi tilaa, mutta kunhan idea käy selväksi. Käytiin siis Tampereella Takkujen iltakisoissa 6.6. Tarjolla oli agi ja hyppyrata, joista tehtiin vain agirata (että ehdin vielä yöksi töihin!). Rata oli todella suoraviivainen ja sisälsi kaikennäköistä estettä. Ylläri oli, ettei radalla ollut lainkaan puomia.
Ohjasin alun vasemmalta, kutsuin 1-hypyn yli, heitin takaakierrolle, takaaleikkasin aalla. Sieltä sitten oikeaa puolta jatkettiin, heitto vitosen takaakierrolle, "saksalainen" vitosen ja kutosen väliin, heitto kutosen takaakierrolle ja putkeen. Jatkoin ohjausta oikealta puolelta. Jäin about 8-hypyn kohdalle lähettämään Elvin kepeille ja sen vauhti oli aivan älytön, siis todella typerän kova ja Elvi sukelsi toisesta välistä sisään, korjaus ja sitten taas mentiinkin. Kävin saattamassa okserille, sillä muuten rimat olisivat ihan varmasti lentäneet, kun siellä edessä ei ollut enää mitään. Hyppäsi ihan mukavasti, eikä edes rimaa hipoen. Keinulla Ee hätäili, ei tehnyt lentokeinua, mutta selvästi turhautui, kun keinu kääntyi hitaasti ja örisi jotain mennessään. Juoksin samaa matkaa renkaalle, ettei tulisi ohijuoksuja, mutta niinhän siinä kävi, että väljä rengas vaan kutsuu töppöjalkaa hyppäämään matalammalta sivusta. Elvi takaisin ja renkaan läpi. Loppuradan ohjasinkin sitten oikealta puolelta, vaikka putkelle oli kannattanut ennemmin takaa- tai edestäleikata, mutta Een kanssa ehtiin hyvin juostakin.
Tuloksena siis aliaikakymppi. Etenemä oli joku 3,4m/s, mutta tokihan siellä jumitettiin korjaamassakin. Parhaiten ohjauksellisesti onnistunut kohta Eellä oli ehdottomasti tuo 5 ja 6 aidat, jossa kovin monelle muulle tuli hylkäys, kun ohjasivat koiraa kokonaan oikealta puolelta tai ajoittivat ohjauksensa väärin. Mineissä tuli vain kaksi tulosta, ykköselle yliaikanolla ja Elviiralle tosiaan se kymppi, joten päästiin siitä hyvästä palkinnoillekin. Käytiin siis tuolla kisoissa kuluttamassa Takkujen lahjakortti, mutta saatiinkin toinen (puolikas tosin) takaisin ja lahjakortti Mustiin & Mirriin.
Elviira ei ole vieläkään suoraviivaisten ratojen koira (joo, treeniä), eikä todellakaan yhden startin koira, mutta hei, ei sentään tullut hylättyä, eikä yksikään rima lennellyt saati tullut kieltoa.
Treenattavaa näistä kisoista: suoraan eteneminen ja väljä rengas. Onneksi kesäseuramme kentällä on vielä väljempi rengas, joten eiköhän tuosta jälkimmäisestä selvitä kesän aikana :) Niin ja kepeille pitää tehdä enemmän avokulman vauhtilähetyksiä.
Nyt ei päästäkään vähään aikaan kisoihin. Seuraavat, joihin ehditään, ovatkin vasta juhannuksena Kaarinassa. Viisi starttia tuolloin ja seuraavana viikonloppuna siitä onkin jo Agirotu-viikonloppu, kylpylähotellimajoitus ja 6 starttia, mahtavaa seuraa ja toivottavasti auringonpaistetta!
Nokian kisat olivat tosiaan epäviralliset westieiden rotumestaruuskisat agilityssa. Muiden epäonnen ja vähäisen osallistujamäärän ansiosta Elviira pärjäsi kisailussa aliaikavitosillaan sen verran hyvin, että sijoittui ensimmäiseksi ja on näinollen
Agilityn Westie rotumestari 2012
Palkinnoksi saatiin siis jo paikanpäällä Fitdogin palautusjuomajauhetta ja postitse saadaan jälkikäteen Lempimuonan lahjakortti. Tänään syötiin siitä hyvästä jäätelökakkukahvit ja Ee sai juustoa, jäätelö kun ei maistu tuolle neidille. Olen kyllä superylpeä pikkuneidistä, olipas kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu :)
Tänään oli Elvin suuri päivä, nimittäin näyttelypäivä. Mäntän näyttely oli siis kyseessä ja tuomarina Maija Mäkinen.
Arvostelu:
Häntä heiluu :)
"Feminiininen narttu, joka antaa matalan vaikutelman. Hyvät pään mittasuhteet, mutta kuono saisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Toivoisin tummemmat silmät. Oikea purenta, mutta puuttuu paljon välihampaita. Pysty lapa, lyhyt olkavarsi, pitkä lanne, niukasti kulmautunut takaa. Laadultaan erittäin hyvä karkea karva, mutta ei tänään parhaassa trimmissään. Liikkuu reippaasti, mutta kapeasti edestä lyhyellä askeleella, voimattomasti takaa. Hyvä temperamentti, esiintyy hyvin."
Mikään ei siis päässyt yllättämään arvostelussa (tosin ihmettelin kyllä miten sai katsottua mitään Elvin liikkeitä, oli meinaan jos jonkinmoista laukka-askelta, remmiriehuntaa ja muuta hyvää käytöstä...). Ja onhan siellä melkein pari kehuakin :) Tärkeintähän tietysti tässä oli se, että laatuluokaksi tuli HYVÄ eli keltainen nauha, tavoite saavutettu ja bileet pystyyn!
Tuomari sanoi hieman pettyneellä äänensävyllä, että laatuarvosteluksi täytyy antaa tänään hyvä. Kun sain nauhan ja arvostelun käteeni, lähdin innosta pomppien ja kiljuen pois, olihan Elviira saavuttanut tavoitteensa. Tuomari katsoi perääni teltan takaa hieman kummeksuen ja oli sihteerille tokaissut jotain siitä, että Elvi taitaa olla käyttökoira :D
Muutamia kuvia vielä tähän loppuun, viimeisen trimmauksen puutteesta johtuen, ei todellakaan alettu kaljusta koirasta ottamaan mitään poseerauskuvia. Tai no, poseeraahan Elvi hienosti tässäkin kuvassa pöydällä ♥
Vasemmalla oikea avoimen luokan westienarttu, oikealla käyttölinjainen Elviira-westie ;)
Tänään satoi pääasiassa vettä koko päivän ja oltiinkin sen kunniaksi sitten kuusi tuntia ulkona kolmen startin kisoissa Nokialla. Tunnelma oli mukava ja oli yllättävän lämmin, vaikka välillä tuli oltua ihan läpimärkä. Osallistuttiin pitkästä aikaa kolmeen starttiin, ensimmäinen oli hyppis ja kaksi muuta agirataa. Hyppiksellä ja toisella radalla osallistuttiin myös Elvin kanssa Westieiden rotumestiksiin :)
Tuomarina oli Harri Huittinen, meille uusi tuttavuus, mutta todella mukavia ratoja olikin tehnyt. Hyppis oli sellainen "jos ei tämä mene, ei ole mitään asiaa olla kakkosissa" ja menihän se, lukuunottamatta alkua, koska toin Elvin liian aikaisin kentän laidalle. Elvin piti startata toisena, mutta luokkanousijoita olikin kolme ennen meitä, joten Elvi veti sitten kierroksia ennen rataa. Ja vielä kun päästiin radalle, ajanottaja tuli kuivaamaan ajanottolaitetta ja Elvi joutui olemaan käskyn alla sivulla liian pitkään. Varasti siis lähdössä ja jätti ensimmäisen aidan hyppäämättä (juoksi läpi) eli rimasta vitonen, muuten rata menikin sujuvasti. Elvi ei pöljäillyt, teki kaiken rauhassa, hyppäsi okserin (!), pituuden ja renkaankin ongelmitta ja kepitteli tietysti. Oli ihan hauskaa ja löysä aikakin alittui kevyesti. Sijoitus kolmas.
Toisena ratana oli agirata, keskivaiheilla oli kohta, jossa olin ihan varma, että Elvi tiputti kaksi rimaa, lopetin tämän takia ohjaamisen ja seuraava a:n jälkeinen perjättö oli myöhässä ja Elvi laskeutui okserin kauemman riman päälle, kun ei saanut kunnon hyppypaikkaa. Tälläkään radalla ei ollut muuta ongelmaa ja toiseksi viimeinen puomi oli TÄYDELLINEN. Elvi juoksi alakontaktin maahan asti tukevasti ja vauhdikkaasti, ilman mitään ponnahdusta. Olin superylpeä :) Tuloksia huudeltaessa Elvi olikin saanut vain vitosen (okserilta) ja olin ihan shokissa, sillä olisin voinut lyödä isoistakin rahoista vetoa, että kaksi aitaa tipahti ennen okseria!! No, joka tapauksessa sijoitus toinen ja oltiin tyytyväisiä (vaikka hieman jäi kaihertamaan, että jos en olisikaan lopettanut ohjaamista..)
Kolmannelle radalle mentäessä Elvi oli jo ihan poikki, märkä ja rauhallinen. Toisena esteenä oli puomi ja känkkäränkkäväsynyt Elvi ei todellakaan tehnyt mitään täydellistä puomia, vaan hyppäsi surutta alakontaktin yli (kieltämättä sivuirtosin reippaammin kuin ennen). Tämän jälkeen jätin TAAS ohjaamatta ja Elvi meni aidan ohi ja hyppäsi jo seuaavan, joten hyl. Tehtiin rata kuitenkin loppuun, pari aitaa tippui matkalla, mutta muuten ei ongelmia. Ihmeen hyvää työskentelyä kaikilla radoilla Elviksi. Ee irtoili kivasti ja teki itsenäistä työtä, eikä kertaakaan käynyt puremaan, ei radalla eikä radan jälkeen! Ensimmäisen radan päätyttyä sain jopa lipaisun poskelle, kun nostin Een syliin :D
Ei noustu siis kolmosiin, mutta ainakin saatiin tulokset aikaiseksi westieiden rotumestistä varten ja päästiin palkinnoille ;) Ja kaikilla radoilla oli enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Tykkäsin siis kamalan paljon sateesta ja Elvistä tänään, kisoissa oli kivaa :)
Paras palkinto oli (suklaalevyjen lisäksi tietty) Fitdogin palautusjuomajauhepurkki! Olenkin jo pidemmän aikaa halunnut testata tuota, mutten ole raaskinut ostaa. Ainakin maistui kisapaikalla Elville oikein hyvin, joten tämä otetaan jatkossakin mukaan kisoihin. Tämän törpön Elvi sai siis rotumestaruuskisojen osallistumispalkinnoksi Harrastavilta Westieiltä, suurkiitos siis sinnepäin :)
Pieni paniikki iskee huomisen näyttelyn vuoksi. Elvi ei päässyt viimeiseen trimmiinsä eli jouduin itse sen trimmaamaan. No, selkä on siitä hyvästä laikukas (niskassa ja toisessa kyljessä ei lainkaan pohjavillaa, vaan pinkki/musta iho paistaa kirkkaasti läpi). Muualla onkin sitten ihan järjettömän paljon karvaa ja en osaa tehdä sille mitään. Viikko sitten rintakehä oli täydellinen, nyt se rehottaa siellä täällä karvoja, jotka eivät tietenkään ole kypsiä irtoamaan. Tassut on oudon muotoiset ja niitä pitäisi vielä saksia. Kauttaaltaan pieni valkoinen on auton alla hyörimisestä musta ja rasvainen. Apuva!
Huomenna toivottavasti sataa vettä ja koska näyttely on ulkona, toivon, että jo sateen takia Een tukka saa armoa. Täytyy ehkä käydä varmuudeksi vielä ulkona tanssimassa sadetanssia huomista varten ;)
Tänään lähdetään vielä Nokialle sateeseen ja myrskyyn kolmen startin agikisoihin. Westieiden rotumestikset kisaillaan yhdellä hyppy- ja agiradalla, listojen mukaan neljä westiä mukana mittelöissä, joten Elvin tavoite on sijoittua vähintään neljänneksi tuosta porukasta :) Hyvillä mielin lähdetään kyllä sateesta ja myräkästä huolimatta kisaamaan, Elvi kun on säänkestävä plus että säätila voi hieman hillitä sitä kuuluisaa agilityraivoa!
