Tampereen koirapuistokierros osa 1

Vieraillaan kohtalaisen usein Pirkkalassa, Tampereen kupeessa, minkä vuoksi Tampereen koirapuistoissa tulee juoksutettua tätä neljän koiran laumaa jonkin verran. Tampereella on kaupungin nettisivujen mukaan yhteensä 12 koirapuistoa, joten eräänä päivänä tuli mieleen, että olisi hauska käydä testaamassa kaikki ja tehdä niistä pienet arvostelut. Tässä ensimmäinen osio koirapuistoista ruodittuna.

Elviira-testikoira maapohjatutkimuksilla koirapuistossa!

Vähäjärvenpuisto (Perkiönkatu, Härmälä)
Tämä on meidän vakipuisto Tampereen messukeskuksen takana, jonne on helppo löytää. Autolla pääsee puiston viereen, mikä helpottaa yksin lauman kanssa koirapuistoilua. Puistossa on yksi puoli eli isot ja pienet yhdessä. Pohjaltaan puisto on jonkinsortin ruohikkoa yhdellä hiekkapolulla. Kohtalaisen ison puiston laitamilla on vähän nuorta puustoa ja pusikkoa, mutta pääasiassa tasainen ja aukea puisto. Pussit on melko usein loppu, mutta juuri tällä kierroksella niitä sattui siellä olemaan.

Villilänpuisto (Raholan puhdistamon länsipuolella, Villilä)
Tämä on meidän toinen vakipuisto Pirkkalasta katsottuna vastarannalla. Tästä puistosta olen kuullut, että täällä on ollut myrkytettyjä nameja ja mitä muuta, mutta koskaan ei olla itse sellaiseen törmätty. Villilänpuistokin on autolla helposti tavoitettavissa, kunhan löytää sokkeloisen reitin perille. Puistossa on yksi puoli ja pohjaltaan melko laaja metsä/ruohikkopohjainen puisto, johon on tehty puiston kiertävä polku tallattavaksi. Pusseja löytyy yleensä. Tässä puistossa on varsinkin talvella auringon paistaessa hieno valo valokuvauksen kannalta.

Leimapuisto (Tesomankatu, Tesomajärvi)
Tämä oli ihan uusi tuttavuus. Helppo löytää annetun osoitteen perusteella, sillä puisto on ihan Tesomankadun varressa. Puisto on kahdessa osassa, mutta pieni puoli oli niin pieni, ettei viitsitty edes vilkaista sitä. Iso puoli oli puolestaan todella reilun kokoinen ja puolirinteessä olevaa metsämaastoa. Isoja puita, isoja kiviä, kantoja, joiden juurten alla oli koloja kaivettavaksi. Kaikin puolin erittäin paljon aktiviteettia tarjoava koirapuisto. Pusseja ei ollut tarjolla ja satuttiin tähän puistoon juuri, kun oli kova pakkanen ja lunta eli puisto näytti olevan siistissä kunnossa, mutta jäljistä päätellen suosittu puisto, joten kurakelillä tai sulalla muutenkin voi totuus olla siisteydestä toinen. Täällä meillä oli mukavaa seuraa Vihtori-lagotosta!

Viirapuisto (Linjakatu, Ryydynpohja)
Víirapuisto löytyi Lielahden ostosparatiisin kupeesta. Osoitteen avulla löytyi perille, mutta auton kanssa ei ollut puiston lähelle menemistä. Jätettiin auto parkkiin K-raudan pihaan ja käveltiin siitä. Puistossa oli lunta, joten pohjasta ei havaintoa, mutta veikkaus olisi hake/hiekkapohja ja nurmikkoa. Puisto oli iso, mutta jälleen yhdessä osassa. Pussit olivat loppu täältäkin. Hieman tämän puiston arvostelua vaikutti koko ajan riitaa haastanut japaninpystykorva, jonka omistaja ei tehnyt kyllä elettäkään hillitäkseen koiraansa. Vaikka meidän koko lauma (jopa Elviira ja Tellervo!) olivat omissa oloissaan, juoksi japski iholle rähjäämään ja haastamaan riitaa. No, selvittiin hengissä, ei muuta raportoitavaa.

Santalahdenpuisto (Simppoonkatu, Santalahti)
Tänne löydettiin helposti osoitteen avulla vain todetaksemme, että koirapuisto on hävitetty tietyömaan alta pois. Höh!

Härmälän Rantapuisto (Haapakuja, Rantaperkiö)
Haapakuja löytyi helposti ja jätettiin auto parkkiin kerrostalon pihaan ja jatkettiin kävellen kohti rantaa. Lähes heti metsän puolelle kävellessämme puisto löytyikin vasemmalta puolen. Pienen pieni yhdessä osassa oleva puisto ihanassa metsärinteessä. Luonnonpuisto kaikessa hienoudessaan, puita, rinnettä, kiviä, kalliota! Todella törkyisessä kunnossa tosin, vaikka pussejakin löytyi. Mutta syrjäinen metsän siimeksessä oleva sijainti varmasti saa aikaan sen, ettei viitsitä siivota oman koiran jälkiä. Todella harmi, sillä täällä olisi muuten viihtynyt pidempäänkin.

Ahvenispuisto (Teekkarinkatu, Hervanta)
Tämäkin puisto löytyi helposti Teekkarinkadun varrelta. Puisto on metsässä luonnonpohjainen, kallioinen ja erittäin viihtyisä puisto. Ahvenispuisto on kahdessa osassa, mutta jälleen pieni puoli oli niin pieni, ettei viitsitty edes vilkaista. Iso puoli oli todellakin mahtava. Hieno kallio, jossa pieni Vennipenni-pelastuskoirakin sai harjoittaa omatoimista kalliokiipeilyä ja Elviira pääsi kallionkielekkeen alle sateensuojaan! Pussejakin löytyi, molemmilta puolilta, mutta silti joku jättirotuisen omistaja oli jättänyt siivoamatta aivan puiston ulkopuolelta oman koiransa tarpeita. Äly hoi, älä jätä! Isoin miinus tälle puistolle oli kuitenkin ison puolen molemmissa päissä olevat portit puistoon. Jos seisoo sopivasti kallion takana, ei ole mitään mahdollisuutta nähdä, kuka sieltä toisesta ovesta on tulossa tai onko puistossa jo joku. Eli aikamoisia vaaratilanteita voi syntyä. Täällä meillä oli seurana vanha tolleriherra omistajineen.

Näyttämönpuisto (Elna Hellmannin katu - Simo Kaarion katu, Hervanta)
Tämä näyttämönpuisto oli aika lähellä Hervannan Ahvenispuistoa. Hieman sokkeloisen reitin kautta löydettiin näyttämönpuistoon, mutta itse koirapuistoa sieltä jouduttiinkin vähän etsimään. No, olisi pitänyt suoraan vain kiivetä näyttämönpuiston rinteen laelle, sillä siellähän se oli. Vanha, hakepohjainen puisto, joka oli kohtalaisen pieni ja vain tasamaastoa. Ei puustoa, ei pusikkoa, ei kiviä. Eli täydellinen puisto, jos haluaa vain juoksuttaa/leikittää koiria. Puisto oli iästään huolimatta hyvässä kunnossa ja siisti, pusseja löytyi. Tästä jäi hyvä maku!

Loput neljä puistoa etsitään seuraavan kerran ja arvioidaan nekin, mutta olihan tässäkin uutta. Olin yllättynyt, miten monipuolisia puistoja Tampereelta löytyikään. Ja onhan niitä monta, kun vertaa Lahden kolmeen koirapuistoon tai nykyisin lähimpään eli Seinäjoen yhteen koirapuistoon ;)

Miksi tämä yhtäkkinen kiinnostus sitten koirapuistoihin? Vahvasti riista- ja saalisviettinen Venla ei voi enää juurikaan muuten vapaana kulkea. Päivästä riippuen se saattaa pysyä vapaana joukossa mukana 0,2 sekuntia tai jopa viisi minuuttia, mutta jos ei olla töissä, niin vapaanaolo on kyllä nykyisin enemmän mahdoton tehtävä. Uskon, että Venlakin oppii ja tottuu vuosien saatossa maaseudun elämään ja kykenee hillitsemään viettejään, mutta puoli vuotta ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä. Ja en missään nimessä valita, terrierin kuuluukin olla viettinen. Innolla odotan tulevaa sulaa kautta, jolloin Venlan kanssa tullaan korkkaamaan pelastuskoirakokeet (peruskokeet sekä haussa että jäljessä) sekä mejä-kokeet.