Arkitottelevaisuuskurssilla, käytiin ensin läpi kotiläksyt eli kontaktin ottaminen, istuminen ja luoksepäästävyys. Heti alkuun päätäni hämmennettiin sillä, että Venlalla pitäisi olla erikseen joku kontaktinottokäsky (katso tmv.). En nyt pysty sanomaan miksi näin, koska en sitä kouluttajan parhaimmista selvitysyrityksistä huolimatta käsittänyt. Minulle riittää, että Venla ottaa kontaktin kun sanon ven, täällä tai jotain muuta vastaavaa. Jotenkin ehkä ymmärsin, että jos sillä on oma sana, se pitää kontaktia yllä, kun taas esim. jos kutsun sitä nimellä, sen ei tarvitse katsoa minua ja pitää kontaktia yllä (tai että se vain herättää sen huomion eli kontakti tippuu heti?). Kamalan vaikeaa selittää ja yrittää ymmärtää, kun en vain ymmärtänyt. Huh!
Istuminen on onneksi helppo homma, Venla jopa piti etukintut maassa palkatessani. Neiti oli muutenkin oikein maltillisella tuulella koulussa :) Luoksepäästävyydessä pyysin koutseja puhumaan, kun tulevat lähelle, hyvin Ven pysyi aisoissa (sivulla istumassa) ja pidin taas taukojakin palkkauksessa, mutta siitä, kun Venlan korvat menee luimuun, ei mene kuin sekunnin sadasosa niin se on jo ponnahtanut ihmistä vasten ja saanut kammottavan superonnellisuushepulin, joten ei olla vieläkään saatu kyseistä tapahtumaa pidennettyä mihinkään suuntaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että ihmisten kohtaaminen (esim. lenkillä) on lähes mahdotonta, sillä silloin kun Venla keskittyy ja tekee töitä, tulee AINA joku mummeli tai pikkulapsi lässyttämään sille tai parhaassa tapauksessa kysymättä mitään koskemaan siihen. Miehet puolestaan tykkää kovasti jutella sille jotain "hau, hau, vuh, vuh"-tyyppisiä juttuja ja niissä tilanteissa mieleni tekisi aina sanoa pahemminkin, mutta tyydyn vain hieman ärtyneenä karjaisemaan, että suu kiinni. Tehoaa muuten aika hyvin, pitäisköhän niitäkin naksuttaa siitä? ;) Venlan suurin haaste tulee kyllä koko elämänsä ajan olemaan tuo itsehillintä ihmisten kohtaamisessa.
Kevät on tullut! Koiratkin saa taas kulkea metsäpoluilla :) |
Rallyn puolella taas tehtiin kisanomainen. Treenattiin Een kanssa valjaissa, sillä tajusin, että eihän rallykisoihin saa ottaa puolikurkkaria (valjaat saa), eikä meillä ole mitään tavallista solkipantaa. Hyvinhän se meni maahan ja liikkuikin ihan kivasti ja ehkä hihnan kiristyminenkin väheni verrattuna kaulapantaan. Mutta Elvi oli kyllä niin intopöljänä tuolla treeneissä, että sai kyllä vääntää vääntämistään, että päästiin loppuun. Eihän siinä tietenkään ole mitään vikaa, että koira on innoissaan, mutta kun se into purkautuu temppujen/liikkeiden tarjoamisena. Voitte vain kuvitella miten hauskalta tuntuu esim. pujotella, kun yhtäkkiä koira keksiikin, että eiks se olis hieno temppu, kun hän kiertäisi tötsän toiselta puolelta tai yhtäkkiä vastakäännöksessä katoaisi johonkin ja ilmestyisi oikealle puolelle seuraamaan. Elvin kanssa on kyllä harvinaisen viihdyttävää treenata, sillä virta ja intohan tuosta ei lopu, eikä paljon haittaa, vaikka menee pieleen tai oikein, kunhan saa palkan ja pääsee riehumaan. Koutsi tsemppaili meitä vielä kisamielentilaan ja siinähän me ollaan. Huomenna Röykkään kisaamaan ensimmäisiin rallykisoihin, jännää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti